Talvella

Tähtitaivas ja hiljaisuus – sinä ja minä. Kauris askeltaa hämärässä.

Näen nuttusi alta punaiset poskesi, lempeän hymysi.

Kylmät kädet, mutta niin lämmin sydän.

Loikkaat hankeen, metsään kajahtaa railakas naurusi. Tunnen onnen.

Valkoinen enkeli hahmottuu kimmeltävään nietokseen. Minä teen toisen.

Hangessa kaksi erilaista enkeliä, vierelläni vielä yksi. Aika pysähtyy.

Vain sinä olet tähtiä kirkkaampi.

Sara Löyttyniemi