– Tekstejä luovan kirjoittamisen kurssilta
Taivas täyttyy voimakkaasta valosta. Valosta, joka yrittää peittää yön merkit ja joka kiemurtelee pilvikerrosten lävitse kuin herättääkseen nukkuvan. Valo ei ole sellainen kuin sen yleensä odotetaan olevan. Se ei ole ilmestynyt levittääkseen iloa ympärilleen tai antaakseen merkkejä tulevaisuuden toivosta. Sen olemuksesta voi aistia huolen, varoituksen äänen!
Veden pinnalla valo loistaa kuulaana mutta ei pysy siinä kauaa. Kun valo aamun tullen hälvenee taivaan kaukaisiin nurkkiin, ei vesi jää sitä kannattelemaan vaan ottaa hoiviinsa aamuisen taivaan hennon värin. Ainoastaan pieni valohiukkanen jää lepäämään maan päälle, muistutukseksi tulevaisuuden epävarmuudesta. Sitä katsellessa selkeytyy muisto öisen kuun loisteesta, joka muutoin sekoittuu unien ja todellisuuden hämärään.
Fanni Ravantti
Fanny Churbergin teoksesta Kuutamo, harjoitelma, 1878
Vitsanen 