Kurasopan suuri salaisuus paljastuu – katso shokkikuvat!

Syksyllä 2024 Tapiolan koulun ja lukion käytäville on ilmestynyt musiikkidiplomikonserttien keikkajulisteita. Yhden näistä takana on Kurasoppa, joka konsertoi torstaina 24.10. 2024. Konsertin jälkeen saimme kunnian haastatella yhtyeen jäseniä.

Kurasoppa koostuu neljästä upeasta luonnonlahjakkuudesta: Hilda Lindforsista, Onerva Pirttimaasta, Hilla Neuvosesta ja Aino Väisälästä.

(vas.) Onerva Pirttimaa, Hilda Lindfors, Aino Väisälä, Hilla Neuvonen. Kuva: Harri Lindfors

Mikä oli vaikein biisinne?

Hilda: Pisimpään pohdimme Roihuvuorta. Se oli vaikea sovittaa, koska meillä ei ollut paljoa kokemusta lauluyhtyeelle sovittamisesta.

Hilla: Samaa mieltä, mutta hankalin biisi soittaa oli kuitenkin Seitsemän kukkaa.

Onerva: Joutsenet.

Mikä biiseistä oli eniten meemi?

Hilda: Mitä sinulle kuuluu. Soitin siinä nokkahuilua, vaikka ole soittanut nokkahuilua oikeasti todella pitkään aikaan. Vähän vitsillä otin, mutta tosissani tein kuitenkin.

Hilla: Ehkä lupaus kesästä, koska ”Nainen riisuu paitansa, riisuu paitansa, riisuu paitansa…”

Kaikki yhtyvät mukaan nauraen. Kyseessä on selvästi sisäpiirivitsi. (Toimituksen huomio.)

Aino: Näiden lisäksi meemi oli myös Roihuvuori, siinä ne ”uu-äänet”. Joskus saattoi tulla vääriä ääniä, eikä kukaan pystynyt sitä enää sinä päivänä laulamaan, koska nauratti niin paljon.

Onerva: Mulla taas on Ritari, koska en tiedä mitä siinä tein, mutta teinpä kuitenkin. Se meni vähän sillee meemeillen.

Jouduitteko opettelemaan uutta soitinta tätä konserttia varten?

Onerva: Opettelin bassoa Joutsenia varten.

Hilla: Cajon. Tai no en opetellut, mutta soitin.

Aino: Cajon ja tavallaan laulun, koska en ollut laulanut yleisön edessä aikaisemmin.

Mikä oli parasta esityksessä?

Hilda: Ylipäätään se fiilis. Oli ihanaa olla lavalla.

Onerva: Myös se fiilis ja se energia. Uskomaton porukka. Oli hauskaa pöhistä yhdessä.

Hilla: Ikinä ei ole ollut noin hyvä olo esiintyä, ja se kun biisit meni toinen toisensa jälkeen paremmin kuin harjoituksissa.

Aino: Oli tosi kiva meininki ja tunnelma. Meillä oli tosi hyvä yleisö, josta tuli vaan parempi fiilis.

Miksi halusit tehdä musiikkidiplomin ja miksi juuri tällä kokoonpanolla?

Hilda: Olemme kaikki miettineet tässä lukiouran aikana musadipan tekemistä. Olisimme todennäköisesti soitettu toistemme musadipoissa, joten miksi ei vaan tehtäisi yhteistä? Tämä oli hyvä yhteenveto kaikista lukio-opinnoista.

Onerva: Itselleni oli selvää, että halusin tehdä musadipan. Kun oli bändi, niin oli helpompaa tehdä yksi yhteinen, kuin että kaikki soittaisi toistensa dipoissa. Aiemmin on ollut niin, että on osana jotain konserttia, mutta nyt tämä oli meidän oma. Tämä oli ihan hemo cool.

Aino: Sama kuin edellisellä, ja se kun pääsi näyttämään osaamistaan niin monella eri tavalla. Oli kiva päästä vielä kerran kunnolla lavalle.

Hilla: Lukion aikana en ole ehkä saanut itseäni niin hyvin kuuluviin. Osalle yleisöstä tuli ihan yllätyksenä, että osasin soittaa jotain soitinta.

Kuva: Harri Lindfors

Kuinka paljon aikaa projektiin meni?

Hilda: Aktiivisesti neljä päivää. (Kaikki remahtavat nauruun. Toim. huom.) Ehkä kaksi kuukautta tai kuukausi?

Aino: Syksyn aikana lähinnä, paitsi se Lupaus kesästä oli jo aiemmin.

Hilda: Aktiivinen treeniaika on ollut kirjotusten jälkeen, eli vajaa kuukausi.

Mikä oli rankinta koko projektissa?

Hilla: Sopia kaikille sopivia treeniaikoja ja sovittaa kaikki biisit siten, että kaikki olivat tyytyväisiä.

Hilda: Aamukasin treenit.

Onerva: Yleinen organisointi, kun pitää pohtia etukäteen ja tehdä ja hoitaa ja tehdä.

Missä Hilla oppi soittamaan rumpuja?

Hilda: Vuokolta bänditunnilla.

Onerva: Missä? Koulussa.

Hilla: Siis varmaan ajan kanssa.

Aino: Juoksi kilpaa.

Hilda: Ylipäätään jos kysyisi, niin Hilla olisi varmaan soittanut aina.

Hilla: Hirveästi en ole kyllä soittanut ikinä.

Tuliko esityksessä kommelluksia?

Hilda: No tulihan niitä. Viimeisessä biisissä unohdin, että mikki piti laittaa standiin.

Onerva: Tuli tokavikan biisin aikana. Kun en kuullut kitaraa, niin vedin vähän lonkalta.

Hilla: Aloitin viimeisen biisin mollisoinnusta, vaikka piti olla duuri. Seisoin Ainon piuhan päällä ja se vähän pihisytti.

Aino: Skippasin pianobiisistä pari tahtia vahingossa. Lyytissä unohdin soittaa ja Joutsenissa unohdin vaihtaa soundia.

Naimisissa?

Hilda: En.

Onerva. En.

Hilla: Ehkä huomenna.

Aino: Vaimoni, herra kersantti.

Yritimme lisäksi haastatella musiikinopettaja Vuokko Leislahtea, mutta hän oli liian kiireinen antaakseen kommentteja tunkeileville toimittajille. Sanoi kuitenkin olevansa ylpeä. Oletamme, että hän tarkoitti Kurasoppaa ja bändin musiikkidiplomikonserttia.

Kiitos paljon Kurasopalle upeasta konsertista ja haastattelusta. Menestystä tulevaan!

Blondine Lindfors ja Milo Kuistiala 24 E