Olen onnellinen, että lähdin Ranskaan vaihtoon. Koin niin paljon sellaista, mitä en muualla pystyisi kokemaan. Arjen kulun seuraaminen oli erittäin spesiaalia. Se oli hyvin erilaista siihen verrattuna, jos olisin mennyt Nizzaan vain lomaksi turistina. Tämän kokemuksen ansiosta sain kokea, millaista ranskalainen elämä on. Pääsin tutustumaan ranskalaiseen kulttuuriin ja ranskalaisten maailmaan. Opin ranskalaisista tavoista ja arvoista. Opin, miten ihmiset kohtelevat toisiaan ja minkälaisia non-verbaalisia kommunikaation keinoja he käyttävät. Ennen kaikkea opin tuntemaan uusia ihmisiä ja ymmärtämään heitä.
La 28.9.
Saavuin Nizzaan ja kävimme ajelemassa rantaa pitkin. Lentokoneessa näin auringonlaskun vuorien taakse. Ollessani vaihtoperheeni luona koin pienen kulttuurishokin. On kaikkea uutta totuteltavaa, mutta ennen kaikkea en voi uskoa, että olen täällä!
Su 29.9.
Aamulla autoin puutarhatöissä, minkä jälkeen lähdimme kohti Nizzan kaupunkia. Kaikkialle minne katsoin, oli jotain kaunista. Kuljimme vuorta pitkin ylös pienen vaellusreitin, jonka tasanteella oli vesiputous. Kun pääsimme huipulle, näin epätodellisen näköiset vuoret ja rantaviivan. Merivesi on täysin kirkasta ja vaaleaa. Ihastelin kaikkea meininkiä kaduilla. Meillä oli päiväreissullamme mukana perheen kaksi kultaistanoutajaa, joista talutin toista. Tapasin myös vaihtarini isovanhemmat, joista toinen puhui vain ranskaa. Ymmärrän puheesta tiettyjä sanoja, mutta en saa selkoa lauseiden ydinasiasta.
Ti 1.10.
Tänään tuntui olevan helpompaa jo ymmärtää lauseita ranskaksi. Joissakin hetkissä huomasin ymmärtäväni kokonaisen lauseenkin. Olen huomannut puheesta sen, että ranskalaiset puhuvat paljon ennen kuin pääsevät itse asiaan. Alan tottua kuulemaan ranskaa, mutta en ole koko ajan kuulolla oppitunneilla, koska keskityn omiin koulutehtäviini. Huomenna aion yrittää puhua ranskaa enemmän itse, vaikka sanonkin jo yksittäisiä sanoja tai lyhyitä fraaseja.
Ma 30.9.
Tänään oli ensimmäinen päivä koulua. Kaikki oli niin erilaista. Tunnit ovat ikään kuin opettajan ja oppilaiden välistä dialogia ja oppilaat osallistuvat keskusteluun jatkuvasti ja eikä kukaan pelkää viitata ja sanoa asioita ääneen. Todella monet tulivat juttelemaan minulle avoimesti ja tapasin paljon vaihto-oppilaallenikin melko tuntemattomia ihmisiä. Vaikka päivä kesti kahdeksasta viiteen, se ei tuntunut pitkältä, sillä ranskalaiset osaavat saada ajan kulumaan nopeasti. Espanjan tunnilla oli aika haasteellista, koska opettaja kysyi ranskaksi kysymyksiä oppilailta ja oppilaat vastasivat espanjaksi. Opettaja ja oppilaat myös puhuivat sekaisin molempia kieliä, joten oli vaikea pysyä mukana. Kuuntelin kuitenkin mielenkiinnolla kaikkia ranskalaisia ympärilläni. Koulussa oli myös toinen suomalainen vaihto-oppilas, joten löysin jonkun, joka samaistui kokemaani. Se oli raikas tuulahdus tuttua kaiken uuden ja hämmentävän äärellä.
Ke 2.10.
Olen huomannut ranskalaisessa kulttuurissa sen eron, että ihmiset syövät vain muutaman kerran päivässä ja melko epäterveellisesti verrattuna suomalaiseen ruokakulttuuriin. Ruoka-ajat ovat aamiainen ennen koulua, jonka jälkeen on noin viiden tunnin tauko syömiseen, mikä ei ole hyväksi. Seuraavaksi on lounas, jonka jälkeen ei syödä noin seitsemään tuntiin, sillä illallinen on myöhään noin klo 9 aikaan. Illallisella on melkein joka kerta lihaa ja pääruoan jälkeen syödään juustoja ja vielä jälkiruokaakin. Voin sanoa, että ranskalaisten ruokailutottumukset ovat liian epäterveelliset suomalaiseen makuun ja erityisesti urheilijoille. Koulupäivät eivät tunnu liian pitkiltä vieläkään, ennemmin vain tuntuu siltä, että olen vähän hukassa, kun ei ole mitään tehtävää suurimmaksi osaksi päivää koulussa. Kuljen vain vaihto-oppilaani mukana ja seuraan hänen touhujansa. Illalla pääsin kokeilemaan vaihto-oppilaani tanssiharrastusta, mikä oli mukavaa.
To 3.10.
Tänään sain kokea ihanan ranskalaisen lounaan, sillä minulla, vaihtarillani ja hänen ystävillään oli kahden tunnin ruokatauko, jonka aikana kerkesimme mennä yhden heistä luokse ja käydä nappaamassa hyvää ruokaa. Lounas oli mahtava. Huomaan, että alan jo mukautua heidän tapoihinsa ja ymmärrän jo enemmän kuin puolet puheesta. En uskalla vielä itse tuottaa lauseita, mutta kiitän, moikkaan, tervehdin ja kommentoin ranskaksi. Kuuntelimme musiikkia ja pelasimme korttia ja tuntui vihdoinkin jo normaalimmalta olla heidän seurassaan, vaikka tunnen vielä joskus itseni hieman ulkopuoliseksi, koska eniten vain tarkkailen ja kuuntelen ja yritän ymmärtää sitä, mitä he kertovat. Olen tottunut kuulemaan ranskaa ja osaan poimia joitakin oleellisia asioita, joista pystyn päättelemään loput. Kuulen, kun tutut sanat toistuvat ja opin jatkuvasti uusia sanoja.
Pe 4.10.
Tänään oli mahtava päivä. Koulu sujui nopeasti ja viimeisellä tunnilla pääsin kunnolla osallistumaan. Teimme ryhmätyötä ja sain olla mukana ja kuunnella ryhmäläisiäni. Tuntui helpommalta olla oppitunnilla. Oli myös hauskaa, kun minä ja eräs toinen suomalainen vaihto-oppilas lähettelimme puheviestejä yhden ranskalaisen opiskelijan kautta, joka kulki luokassa meidän välillämme kertoen suomeksi viestit. Pääsin myös tutustumaan Vencen vanhaan kaupunkiin. Koko aika kun olimme siellä, satoi, mutta olin tyytyväinen. Illalla juttelin suomalaisen ystäväni kanssa monen tunnin kestävän videopuhelun kertoen kaikkea, mitä on tapahtunut ensimmäisellä viikolla täällä. Kerrottavaa kyllä riitti ja ystäväni oli erittäin innostunut kaikesta. Olen onnellinen, että lähdin tänne.
La 5.10.
Tänään pääsin taas sukeltamaan syvemmälle vaihtoparini maailmaan, kun menimme aamulla kokeilemaan hänen toista harrastustaan eli kuvataidetta. Iltapäivällä lähdimme vaellukselle vuorille. Menimme monen ystävän joukoin patikoimaan ylös vuorta. Näkymät olivat ennennäkemättömät ja aivan upeat. Näimme koko Nizzan ja merelle asti. Olimme niin korkealla, että tuntui kuin olisimme olleet lentokoneessa. Jäimme yöksi nukkumaan vuorelle ja vietimme mahtavan illan. Katselimme auringon laskevan toisten vuorien taakse. Pimeässä katselimme tähtiä, söimme ja kuuntelimme musiikkia. Illalla yllättävin kommentti vaihtopariltani oli: ”Tänään oli hyvä päivä, ihan normaali päivä.” Minä taas koin päivän ihan uudenlaiseksi ja mahtavaksi.
Ma 7.10.
Tajusin tänään, että lähestyn matkan puoliväliä ja en voi mitenkään kuvitella meneväni vielä takaisin kotiin. Haluaisin jäädä tänne pysyvästi tai ainakin pidemmäksi aikaa. Täällä elämä tuntuu niin hassulta ja olen sisäistänyt erilaisen tavan suhtautua arkeen. Täällä on kivoja rytmejä, jotka tuovat säännöllisyyttä. Ranskalaiset todellakin osaavat kuluttaa aikaa ja aika menee yllättävän nopeasti heidän kanssaan täällä. Asioihin saa käyttää rauhassa aikaa kiirehtimättä, ja täällä ei tarvitse olla mitään liian nopeaa aikataulua. Asiat tehdään täällä rauhassa. Olen tykästynyt tähän tyyliin, koska nyt jo huomaan olevan helpottuneempi täällä esimerkiksi koulutehtävien tekemisestä suhteessa Suomeen.
Suomalaisessa kulttuurissa kaikilla on aina jonkinlainen kiire ja ei oikein tunnu koskaan olevan aikaa hukattavaksi. Suomessa ihmisillä on usein stressiä aikataulusta ja päiviin tungetaan ihan liikaa tehtävää. Ajatellaan olevan tehokkaampia sillä tavalla. Olen kuitenkin huomannut, että teen yhtä nopeasti koulutehtävät täällä, mutta vaan rauhallisemmalla tahdilla ja ajatuksella. Kun en ole ottanut stressiä aikataulusta, tehtävien tekeminen on tuntunut helpommalta, jonka takia ne myös sujuvat yhtä tehokkaasti kuin Suomessa. Joten tästä voi siis oppia, että ajan ottaminen ja varaaminen asian tekemiseen on tärkeää ja ei kannata kiirehtiä asioiden tekemisessä.
La 12.10.
Tänään oli täydellisin päivä ikinä. Aamulla vaihto-oppilaani kotiin tuli hänen ystäviään kylään ja teimme heidän kanssaan yhdessä ruokaa ja pannukakkuja. Sen jälkeen menimme iltapäivällä näkemään isompaa kaveriporukkaamme rannalle Nizzan keskustaan. Meitä oli kuusi ja yksi niistä oli toinen suomalainen vaihto-oppilas lisäkseni. Kävelimme rannikkoa pitkin ja vesi oli niin kauniin näköistä. Vietimme koko illan yhdessä rannalla ja se oli niin hauskaa ja tunnelmallista. Kuuntelimme musiikkia ja pelasimme korttia. Kun porukkamme alkoi palaamaan kotia kohti, kävelimme vielä vaihto-oppilaani ja yhden tämän kavereista kanssa CAP3000-ostoskeskukseen, joka oli hirmu iso. Kävelymatkalla sinne katselimme myös veneitä, jotka olivat turkoosissa vedessä. Bussimatkalla kotiin olin vain niin onnellinen siitä, että päätin ylipäätään tulla tänne. Oli oikeasti mullistava päätös tulla tänne. En voisi kuvitellakaan jättäneeni tätä kokemusta väliin. Bussissa en pystynyt pidättelemään iloani ja olin niin innoissani kaikesta. Pohdiskelin kaikkea tapahtunutta, ja päivä vain tuntui taianomaiselta ja epätodelliselta.
Su 13.10.
Tänään oli paras päivä ikinä. Kävimme Monacossa ja se oli ikimuistoista. Heräsin auringon nousuun klo 7, mutta jatkoin unia kunnes heräsin täyteen auringon paisteeseen ja siniseen pilvettömään taivaaseen. Otin aurinkoa ja menimme brunssille toisen suomalaisen vaihto-oppilaan ranskalaisen perheen luo. Ranskalaisen vaihto-oppilaan isä on kokki ja teki meille brunssin. Tämän jälkeen ranskalaisen vaihto-oppilaan äiti vei meidät neljä vaihto-oppilasta (kaksi ranskalaista ja kaksi suomalaista) Monacoon. Olen niin iloinen siitä, että sain käydä siellä ja tulen muistamaan sen ikuisesti. Ylipäätänsä täällä oleminen on maagista ja olen todella kiitollinen täällä olemisesta. Näimme Monacon satamassa luksusveneitä ja kävelimme pitkin tietä, jossa järjestetään Formula 1-kilpailuja. Kävelimme ylemmäs vuoren rinnettä pitkin ja näimme kauniita maisemia. Oli kuuma hellepäivä, 25 astetta. Hoimme “Huh hellettä” matkalla ylös reittiä kohti kaunista aukiota ja kylää, jossa sijaitsi linna, jossa oli vartijatkin.
Pienet tiet ja kujat olivat kivoja ja vaihtarini sanoi niiden olevan hänen suosikkiasiansa siellä. Kävimme myös Casinolla, jonka piha oli ihana kaikkine kasveineen. Matka Monacoon oli paras ja myös sieltä ajaminen pois, koska nimittäin ajomatkalla näkymät olivat sanoinkuvaamattomat. Menomatkalla merta ja taivasta ei erottanut toisistaan ja auringon valo kimalteli meressä. Matkalla korkeita vuoria pitkin takaisin Monacosta Ranskaan oli kaunis auringonlasku. Koska menimme Monacoon toisen suomalaisen vaihto-oppilaan kanssa, se teki kaikesta vielä mahtavampaa. Monaco – ja koko vaihtoprojekti – oli huikea elämys.
Melissa Lahtinen 23B
Tietoa vaihdosta:
Mistral Boréal on Suomen ja Ranskan Provence-Alpes-Côte d’Azur akateemisen alueen välinen vaihto-ohjelma, jossa suomalainen opiskelija menee Ranskaan kolmeksi viikoksi asumaan vaihtoperheen luo ja ranskalainen opiskelija majoitetaan Suomeen kolmeksi viikoksi. Hakemus vaihtoon lähtemisestä tehdään oman ranskan kielen opettajan kanssa. Vaihtoon lähteminen edellyttää ranskan kielen opiskelua. Reissusta tulee maksaa itse vain omat lentoliput ja kulut, joita tulee, kun majoittaa ranskalaisen opiskelijan täällä Suomessa. Vaihto järjestetään vuosittain, ja siihen voi hakea tulevinakin vuosina. Jos kiinnostuit, ole yhteydessä ranskan kielen opettajasi kanssa Mistral Boréal -vaihto-ohjelmaan.
Vitsanen 