Kirjat eivät ole missään paremmuus-, aakkos- tai luentajärjestyksessä, eikä tarkoituksenani ole tehdä lukemistani teoksista syvällistä selontekoa, vaan saada sinut, arvon artikkelin lukija, lukemaan enemmän, kenties juurikin lukemiani teoksia.
Tähän listaan olen pääasiassa koonnut tietokirjoja, jotka saattavat ystäviäni ja opettajistoa kiinnostaa, vaikka poikkeuksia on, eli niitä, joista tuskin kukaan minua lukuun ottamatta ole kiinnostunut (listan ensimmäinen kirja). Kaikki listan kirjat ovat saatavilla Helmet-kirjastoverkostosta.
Oahspe: tiede maasta, taivaasta ja hengestä uudessa valossa, sekä nykyisen kosmonkauden uskonto-oppi sovitettuna yhdistämään ihmiset yhden ainoan palvelemiseen saavuttaaksensa jumalan valtakunnan maan päällä ja sen taivaissa rakkaudessa, viisaudessa, rauhassa ja voimassa! Ensimmäinen osa: perusoppi
kir. John Ballou Newbrough
julk. Oahspe Home – 1913
Oahspe julkaistiin kokonaisuudessaan englanniksi vuonna 1882 nimellä Oahspe: A New Bible, jonka kirjoittajaksi mainitaan John Ballou Newbrough, sillä se näet on automaattikirjoituksen ihmelapsi. Kirja käsittelee laajalti kosmologiaa, ihmiskunnan historiaa, hengellistä kehitystä ja moraalisia periaatteita. Teoksessa on hyvin New Age -henkinen tunnelma, jossa on pieniä vivahteita kristinuskosta siellä ja täällä. Poikkeuksia kristinuskoon tietysti on, sillä teos opettaa mm. veganismia (ollen samalla yksi harvoista uskonnoista, joka näin käskee) ja pitää myös yhteisöllistä elämää todella korkeassa arvossa. Vanhahtavan kielen, abstraktiuden ja pseudosuomen takia sisällöstä ja doktriinista on hankalahkoa tehdä mitään kunnollista selontekoa – ja nimestään huolimatta perusoppi ei todellakaan kerro kaikkea ainakaan selkeästi.
“Ellet käytä käsiäsi ja köyristä selkääsi työskennellessäsi ja jotakin maailmassa aikaansaadaksesi ja lahjoittamalla sen toisille, niin et ole minun omiani etkä tunne tietä minun luokseni etkä perusta rauhaa kanssani. On jo vanhastaan sanottu: Mitä haluat itsellesi tehtävän, tee se toiselle; myöskin: palkitse paha hyvällä–”
Oahspe: perusoppi
“Ja jokaiseen ihmiseen, jonka ravintona on kala ja liha, salli verenimijäin sijoittua asumaan. Niihin, jotka itsensä juovuksiin juovat ja tupakoivat tai nauttivat narkoottisia aineita, salli fetaalien ja kaikenlaisten loisten majoittua.”
Oahspe: perusoppi
Pitkästä nimestään huolimatta tämä Oahspen osa on hieman evankeliumeja pitempi. Kokonaista suomennosta on hankalampi verrata mihinkään, sillä sellaista ei tietojeni mukaan edes ole, eikä edes todisteita tästä suomennoksesta finna.fi-sivustoa lukuun ottamatta ole – ja juuri tästä syystä päätin teoksesta lyhyehkösti kirjoittaa. Kuten olettaa saattaa, koko Oahspe jakautuu useisiin pienempiin “kirjoihin” (vrt. Raamatun rakenne), joitten sisältöön en lukemattomuuteni takia ole ottamassa kantaa. Oahspe on kokonaisuudessaan luettavissa esim. Internet Archivesta, ja tulen palaamaan teokseen vielä joku päivä – kansantajuistaen myös sen sisällön, sen verran kiinnostava teos on kyseessä. Oahspen perusoppi sopi kokonsa takia loistavasti yöpöytäkirjaksi, jollaisessa se tätä osiota kirjoittaessani edelleen istuu varsin nätisti.
Vaikka Oahspe onkin varsin tuntematon, ja mitä todennäköisimmin jäänee pimentoon, seuraava kirja valottaa Yhdysvalloissa samana vuosisatana syntyneen, mutta suurta tuulta siipiensä alleen ottaneen uskonliikkeen doktriinia ja historiaa – sellaisen, jonka nousutarina näkyy Espoossakin.
Mormonit: historia, oppi ja elämä
kir. Kim Östman
julk. Gaudeamus – 2019
Tämä teos avaa mormonikirkon, eli viralliselta nimeltään Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon, eli toisinaan MAP-kirkon monivaiheista historiaa, sen oppien syntyä ja kehitystä sekä yhteisön arkea ja käytäntöjä. Teos kertoo lyhyesti myös muista mormonismin perustajan Joseph Smithin kuoleman jälkeen syntyneistä suuntauksista, joista kiistatta suurin on edellä mainittu MAP-kirkko, joka varsin yleistä väärinkäsitystä vastoin ei harjoita moniavioisuutta, toisin kuin muutama itsenäinen suuntaus. Mainitsen tämän, sillä pidin mormonismia yhtenäisenä monoliittina, ja toteankin, että kirjalla on paljon tarjottavaa uskontoon jo ennalta perehtyneelle ja perehtymättömälle.
Kirja tarjoaa selkeän ja puolueettoman näkökulman mormonismiin, sen monimutkaisiin oppeihin ja keskeisiin periaatteisiin, kuten ilmoituksiin, temppelipalveluksiin, sääntöihin ja pelastuskäsityksiin. Östman kirjoittaa johdannossa, että idea kirjasta syntyi suomenkielisen ja neutraalin mormonitietokirjallisuuden puutteen takia, ja huomioitavaa onkin, että merkittävä osa suomenkielisen Wikipedian mormonismiin liittyvistä artikkeleista käyttää lähteenään tätä kirjaa.
Parempaa, akateemisempaa ja selkeämpää tietokirjaa saa etsiä. Lopussa on viitelistan ja kuvalähteitten lisäksi myös pitkä lista lisälukemistoa, erikoissanasto ja hakemistot.
Kaikki valta maan päällä: uskonnolliset kultit Suomessa
kir. Tuire Malmstedt
julk. Aula & Co – 2024
Kaikki valta maan päällä on tietokirja, joka kertoo suomalaisista kulteista. Teos jakautuu pääasiassa suomalaisten lahkojen lyhyisiin yleisesittelyihin, eli aukeaman kokoisiin tiivistelmiin, joitten jälkeen teos paneutuu tarkemmin viime vuosisadalla vaikuttaneeseen unissasaarnaaja-lahkojohtaja Maria Åkerblomin elämäntarinaan ja lahkouhri Saimi Kiurusen (kirjassa käytetty muutettu nimi, tapauksen oikeuskäsittely oli kirjan tekohetkellä meneillään), erään lohjalaisen tienvarsiliikkeen omistajan tapaukseen viime vuosilta.
Teoksen tyyli tuo mieleeni Emmanuel Carrèren Limonovin, jossa kirjoittaja välillä keskeyttää tarinankulun ja laittaa väliin muutaman virkkeen verran omaa analyysiään, mikä toimii varsin hyvin, siinä missä dekkaristi Malmstedtin teos pomppii dramatisoidusta osuudesta, jota lukee kuin trilleriä, varsinaiseen tietokirjaosuuteen, omaan analyysiin, välillä tietokirjalainauksiin ja Malmstedtin henkilökohtaisiin kuvaelmiin tapahtumapaikoilta.
Teos sekoittaa paikoin liikaa fiktiota ja faktaa. Kiurusen tapauksen oikeusasiakirjoissa tuskin lukee kaikkea, ja asianomaiset varmasti tietävät eniten, fiktivisoidun dialogin ja aidon tapahtuman rajan ollessa hiuksenhieno, tietokirjan tieteellisyys on paikoin kyseenalaistettavissa. Kirja kosketti minua erityisesti, sillä olen itse käynyt Kiurusen liikkeessä useasti. Kiurusen tarinan alkutaipaleella, erästä katosta roikkuvaa haihahmoa kuvailtaessa ymmärsin välittömästi, mistä kaupasta on kyse. Hyvin henkilökohtainen huomautus, mutta rakastan kirjan yksityiskohtaisuutta juuri näissä pikkujutuissa, sillä olisin muuten vasta kirjanjälkeisen lisätiedonetsinnän jälkeen yhdistänyt palaset toisiinsa, ilman tätä kyseistä kattohaita. Samojen kansien väliin mahtuu huonoa, mutta paljon myös hyvääkin, ja onhan kyseessä tärkeä aihe – enkä ole lähes tuhannen lukemani kirjan aikana kohdannut mitään vastaavanlaista (aiemmin mainitsemani Limonov on genreltään elämäkerta) tyyliä tai sisältöä.
Lyhyehkönä tiivistyksenä, suosittelen kaikista seikoista huolimatta lukemaan, mutta suhtautumaan varauksella, sillä et välttämättä saa tilaamaasi. Kuten alussa mainittiin, suurin osa lahkoista tiivistettiin aukeamien kokoisiksi, vaikka niitä olisi voinut esitellä laajemmin.
Kestävän elämän manifesti
kir. Pasi Heikkurinen ja Toni Ruuska
julk. Vihreä elämänsuojelun liitto – 2021
Luettu ÄI10-kurssia varten. Kirja on artikkelikuvassa.
Artikkeli- ja esseekokoelma meille syväekologiaan taipuvaisille tosivihreille, jotka asettavat arvoasteikollaan ympäristömme kaikkine kauneuksineen alati suurenevan (huomioi ironia) bruttokansantuotteen edelle. Suurin osa kirjoituksista on aikaisemmin julkaistu erinäisissä tiedelehdissä ja Elonkehä-kulttuurilehdessä, ja osa teksteistä on vain toisen kirjoittamaa. Kirjoittajien tausta taloustieteissä (takakannen mukaan kummatkin ovat kauppatieteen tohtoreita) tuo mielestäni teokselle lisää painoarvoa, ja tämä tausta näkyy myös kirjan sisällössä ja sanastossa. Termejä kyllä selitetään eikä oleteta, että lukija tietää kaiken, esimerkkeinä olkoon Jevonsin paradoksi, jonka mukaan tehostettu resurssien käyttö tuppaa johtamaan lisääntyneeseen kysyntään, joka taas johtaa kulutuksen kasvuun.
Manifestissa kritisoidaan lähes vuoron perään vihervasemmistoa (tästä pian lisää) ja talousoikeistoa, vaikka tosin eniten syyttävää sormea osoitetaan kapitalismia ja konsumerismia päin. Manifesti pistääkin pohtimaan omia valintojaan ja osallistumaan kollektiiviseen muutokseen (eli ilmastonmuutoksen torjuntaan), joka on välttämätöntä ympäristön ja ihmiskunnan tulevaisuuden turvaamiseksi. Teoksen keskiössä on vaatimus radikaalista muutoksesta yksilöiden, yhteiskuntien ja talousjärjestelmien tasolla. Heikkurinen ja Ruuska esittävät, että kestävyyden saavuttaminen vaatii nykyisen kasvukeskeisen ja kulutuskeskeisen kulttuurin tilalle uusia arvoja, kuten kohtuullisuutta, omavaraisuutta ja yhteisöllisyyttä, ja tietysti materiaalisen kulutuksen vähentämistä. Kirja yhdistelee filosofista pohdintaa, kaavioita, tutkimustietoa, puhumattakaan muutaman sivun pituisista lähdelistoista, ja konkreettisia esimerkkejä tarjoten syvällisen mutta haastavan näkökulman kestävyys- ja ympäristökeskusteluun. Listani artikkelikuva käyköön testamenttina manifestin suorastaan loistavien otteitten lukumäärästä, joista oma henkilökohtainen suosikkini on seuraava:
“Vihreiden politiikassa elonkehän kriisi ja siihen sisältyvä ilmastonmuutos tuntuvat näyttäytyvän ensisijaisesti mahdollisuutena elämänlaadun ja kilpailukyvyn parantamiseen sen sijaan, että se olisi elämänedellytyksiä tuhoavana uhka Suomelle, ihmiskunnalle ja elonkehälle. Tätä havainnollistaa myös Pekka Haaviston lausahdus: ‘Muutos on iso, mutta me suomalaiset olemme aina olleet hyviä uuden luomisessa. Ekologinen rakennemuutos tuo myös uutta työtä. Meistä voi tulla ilmastonmuutoksen torjunnan markkinajohtaja maailmalla’. Luopumisen ja elintason tuntuvan laskun sijaan elonkehän kriisi on vihreille Suomen uusi valttikortti kansainvälisessä talouskilpailussa.”
Kestävän elämän manifesti – Kohti syvävihreää ilmastoagendaa (s126)
Mikäli manifesti jää jostain syystä lukematta, niin vähintäänkin Helsingin Sanomien artikkeli¹ (6.10.2024) Ruuskasta kannattaa lukea. Suosittelen lukemaan teoksen hajanaisuudestaan huolimatta kokonaisuudessaan, sivuja on vajaa 150 ja sivukoko on A5-luokkaa.
Ajan paineessa: kirjoituksia 1930-luvun suomalaisesta aatemaailmasta
toim. Pertti Karkama ja Hanne Koivisto
julk. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura – 1999
Kirja on artikkelikuvassa.
Ajan paineessa tarjoaa hyvin kiehtovan katsauksen maamme sotien välisen ajan loppupuoliskon, eli toisin sanoen 1930-luvun henkis-poliittis-kulttuuriseen ilmapiiriin. Tämän nelisataasivuisen teoksen sivuille mahtuu laajoja, esimerkiksi yksi kansanrunoutta käsittelevä teksti, mutta kirja pääasiassa kirja koostuu elämäkertamaisista artikkeleista. Kirja koostuu kokoelmasta eri kirjoittajien kirjoituksia, jotka valottavat tuon kiihkeän vuosikymmenen ideologisia virtauksia, yhteiskunnallisia murroksia ja aatteellista kamppailua. Teos avaa näkymiä niin vasemmiston, oikeiston kuin keskustalaisen ja neutraalimmankin aatemaailman ilmenemismuotoihin aikana, jolloin Euroopan poliittiset ja taloudelliset myllerrykset heijastuivat vahvasti myös Suomeen, vaikka keskeisimpänä teemana on suomalaisen kansallismielisyyden ja fasismin nousu, sosialistien ja kommunistien kamppailut sekä kulttuuristen ja uskonnollisten kysymysten politisoituminen.
Useasti lukiessani tätä, totesin päässäni että samaiset ideologiset kysymykset ja haasteet resonoivat yllättävän samankaltaisesti myös nykypäivän poliittisissa ja kulttuurisissa keskusteluissa. Kirjan suurimpana vahvuutena on laaja-alaisuus kirjoittajien ja kirjoitusten suhteen, ja suosittelen erityisesti tutustumaan, mikäli kirjan lukeminen ei kiinnosta, vaikkapa Wikipedian kautta runoilija V. A. Koskenniemeen, kielitieteilijä Lauri Hakuliseen, valtiotieteilijä Yrjö Ruutuun ja kirjailija Raoul Palmgreniin, joista jokaisella on itseään käsittelevä artikkeli kirjassa, paitsi filosofikaksikko Eino Kailalla ja Erik Ahlmanilla, joilla on yhteinen kokonaisuus. Vaikka teos onkin kattava, sen akateeminen tyyli ja yksityiskohtaisuus voivat tuntua haastavilta vähemmän perehtyneelle lukijalle.
Vaikka teos on ajoittain vaativa, sen sisältö palkitsee kärsivällisen lukijan, ja suosittelen lukemaan tämänkin kaikessa kokonaisuudessaan, jos suinkin jaksaa. Plussaa on vielä annettava myös esteettisestä kansikuvasta, joka on kiistatta abstraktiudessaan, sitaatti- ja bestseller-merkinnöttömyydessään tämän listan hienoin. Seuraavan ja listan viimeisen kirjan kannessa tosin on tämä kirottu bestseller-merkintä, mutta siitä huolimatta todella iskevä ja näkyvä kansi.
Lives of the Stoics
kir. Ryan Holiday ja Stephen Hanselman
julk. Profile Books – 2020
Stoalaisten elämä on suorastaan kiehtova matka stoalaisen filosofian syntyyn, kehitysvaiheisiin ja vaikutuksiin historian saatossa. Kirja tarjoaa syvällisen mutta helposti lähestyttävän katsauksen itse filosofien elämään, heidän periaatteisiinsa ja heidän tapaansa kohdata elämän haasteet. Teos, kuin myös filosofien elämäntarinat tuovat esiin stoalaisuuden neljä keskeistä hyveettä, eli rohkeuden, kohtuullisuuden, oikeudenmukaisuuden ja viisauden.
Kyseessä ei nimensämukaisesti ole yksi elämäkerta, vaan lineaarinen pienoiselämäkertojen kokoelma yksien kansien sisällä, eli jokainen luku käsittelee yhtä henkilöä kerrallaan, ja väkeä on Tarsokselta Cordoballe, ajanlaskun tällä ja toisella puolella, Zenon Kitionilaisen epäonnenkäänteistä filosofikuningas Marcus Aureliuksen valtakauteen. Kirja yhdistää loistavasti elämäkerrallisen kerronnan ja filosofian, korostaen, kuinka stoalaiset elivät, kamppailivat ja pysyivät periaatteissaan vastoinkäymisten keskellä. Yksi kirjan merkittävimmistä vahvuuksista on sen kyky asettaa stoalaiset historialliseen kontekstiin ja tehdä heidän ajattelustaan paikottain relevanttia nykyajalle. Sivuilla käsitellään antiikin Kreikan ja Rooman rauhallisempia ja levottomampia aikoja, jolloin stoalaiset joutuivat kohtaamaan poliittisia juonitteluja, sotia ja henkilökohtaisia kriisejä, ja koko koulukuntahan syntyi edellä mainitun Zenonin menetettyä omaisuutensa haaksirikossa.
Kirjoitustyyli on selkeä ja helposti lähestyttävä, mikä kuvastaa kirjoittajien pyrkimystä tehdä stoalaisuudesta sovellettavaa nykypäivän lukijoille, ja tyylistä vielä, oikeasti rakastan jokaisen filosofin kohdalla kerrottua oikeata ääntämystapaa, maininnanarvoista nimittäin teoksen englanninkielisyyden takia. Kirjan lopussa on Mormonit: historia, oppi ja elämä -teoksen tapaan aikajana ja lisälukemisto lopussa.
Suosittelen lukemaan filosofiasta ja historiasta kiinnostuneille, ja erityisesti, jos kaipaa tietoa filosofeista, ei niinkään itsessään filosofiasta. Filosofinen koulukunta näet on helposti selitettävissä, kahdenkymmenenkuuden elämäntarinat eivät. Teos myös havainnollistaa, miten stoalaiset periaatteet voivat auttaa elämään tasapainoisempaa ja merkityksellisempää elämää, ja tämänkin pikkuseikan takia soveltuu luettavaksi useammille kuin vain ns. harrastajille!
Kiitän viettämästäsi ajasta tämän listan kanssa, arvon lukija!
Viitteet.
- https://www.hs.fi/elama/art-2000010543365.html (luet 05.11.2024)
Vitsanen 