Toisen maailmansodan päättymisestä Suomessa tuli kuluneeksi 80 vuotta juuri silloin, kun suoritimme Suomen historian opintojaksoa. Opintojakson yhtenä teemana olikin, kuinka muistamme sotia ja sotaveteraaneja.
Kävimme katsomassa Kino Tapiolassa 23.4.2025 elokuvan Ei koskaan yksin. Elokuva kertoo siitä, minkälainen rooli Suomella oli natsi-Saksan juutalaisluovutuksissa. Päähenkilö Abraham Stiller puolustaa voimakkaasti ulkomaalaisten juutalaisten puolia, jotta heitä ei luovutettaisi. Elokuva perustuu tositapahtumiin ja henkilöihin. Sen toteutus on mielestäni onnistunut, koska visuaalinen maisema näytti siihen aikaan realistiselta. Erityisesti vierailu natsi-Saksaan toteutettiin hyvin, koska jännittynyt tunnelma välittyi ruudun taakse.
Mielestäni elokuva on erityisen hyvä, koska siinä ei yritetä kaunistella Suomen roolia natsi-Saksan liittolaisena. Esille tulee rajujakin ratkaisuja, joita Suomen valtiollinen poliisi teki. En ollut itse aikaisemmin kuullut kahdeksasta luovutetusta, jonka takia aihe oli mielenkiintoinen ja surullinen.
Oman kokemukseni mukaan aihe ei tule kovinkaan usein esille. Sen takia on myös hyvä, että elokuva on tehty kunnioittamaan niiden kahdeksan juutalaisen muistoa, jotka luovutettiin. Myös Stillerin omistautunut tuki maailman tilanteesta kärsiville juutalaisille on ihailtavaa. Elokuva on tärkeä, koska se tuo esille Stillerin sankarillisuuden, mutta myös Suomen osuuden juutalaisluovutuksissa.
Silva Määttänen 23E
Tammenlehvän perinneliiton, Espoon perinnetoimikunnan puheenjohtaja Hannu Viitanen vieraili Tapiolan lukiossa 23.4.2025. Viitanen esitteli sotaveteraaniliiton toimintaa sekä vastaili haastattelijoiden sekä yleisön kysymyksiin.
Mielenkiintoisia kysymyksiä olivat mielestäni sellaiset, joissa Hannu Viitasen piti ottaa asioista kantaa. Mielestäni hän näytti esimerkillään, että kaikkiin kysymyksiin ei ole mustavalkoista vastausta. Myös mieleeni jäi se, kun Viitanen kertoi, että vuoden 2024 linnanjuhlien erityistilaisuus oli veteraanien ja lottien oma toive. Olin itse ollut siinä ymmärryksessä, että tilaisuus oli Stubbin oma uudistustoive.
Viitanen kertoi hyvin, kuinka veteraaneja ja sotaa tulee kunnioittaa. Mieleen jäi hänen painokas lause: Ei “mitäs menitte”, vaan “Kiitos, kun menitte”.
Milla Perälahti 23E
Lauantai koulupäivänä, 26.4.2025 Tapiolan lukion auditoriossa järjestettiin Sotiemme sankarit -konsertti. Konsertti kävi läpi sotien historiaa ei vain kappaleiden vaan myös hyvin informatiivisen juonnon kautta. Jokainen juonto oli yhdistetty sitä seuraavaan kappaleeseen. Oli hienoa saada kappaleisiin taustatietoa, jota muuten juonnottomassa konsertissa ei välttämättä saisi.
Kappaleet kävivät läpi historiaa aikajärjestyksessä. Oli hienoa nähdä myös se, miten esiintyjät eläytyivät kappaleisiinsa. En olisi odottanut, että Sotiemme sankarit -nimisessä konsertissa olisi soitettu metallia, mutta yllätyin kuitenkin positiivisesti, miten hyvin vahvempi musiikki sopi konserttiin. Se toi ilmi sitä ahdistusta, mitä sota-aikana eläneet ihmiset varmastikin kävivät läpi. Itselleni mieleenpainuvin kappale oli Club for Fiven kappale Äitien äidit, joka toi ilmi äitien näkökulmaa sota-aikana. Usein sodista kerrotaan nimenomaan elämästä rintamalla eikä niinkään kotijoukkojen kokemasta tuskasta.
Konserttiin oman elementtinsä toi lavastus. Auditorioon astuessa tuntui kuin olisin itse astunut osaksi historiaa. Rekvisiitta toi musiikin ja juonnon lisäksi jotakin käsinkosketeltavaa sota-ajalta. Lavalla screenillä pyörivät kuvat olivat myös hieno tapa tutustua sota-aikaan.
Konsertin sanomana voisi pitää sitä, että sota on jo sodittu mutta sitä ei kuitenkaan saa unohtaa. Juuri sodan jälkeen ihmiset pyrkivät unohtamaan sodan ja sen haasteet ja murheet esimerkiksi päihteiden avulla. Nyt olemme kuitenkin oppineet kunnioittamaan sitä työtä ja taivalta, jonka sotaveteraanit kävivät ja tekivät itsenäisen Suomen puolesta. Konsertti oli oikein niin historiallinen kuin musiikillinen kunnianosoitus sotaveteraaneille.
Suvi Rudvin 23E
Kuvat Mirta Turkulainen ja Pia Liimatainen
Vitsanen 