Kiitos Olli ja hei hei!

Haastattelu pidettiin kasvokkain, ja kirjoitin siitä pikaisen puhtaaksikirjoitetun version, jota myöhemmin täydensin ja parantelin ottamallani äänitteellä. Lukemisen ja viestin edistämiseksi tekstiä on hieman sujuvoitettu ja kirjakielellistetty haastatellun luvalla.

Ennen pitempiä kysymyksiä, esittelisitkö itsesi lyhyesti.

– Ollihan minä olen. Olli 67, yksi vaimo, kaksi tytärtä ja neljä lastenlasta, elikkä perheenisä ja pappa, ehkäpä tässä on riittävästi siviilitaustasta. Olen myös uskonnon, filosofian ja psykologian opettaja.

Miten päädyit juuri uskonnon, filosofian ja psykologian opettajaksi? Mikä oli yliopistossa pääaineesi?

– No lähdetään liikkeelle sun ensimmäisestä kysymyksestä, elikkä miten päädyin uskonnon, filosofian ja psykologian opettajaksi. Tie oli pitkä, ja kyl siihen varmaan on useita selittäviä tekijöitä. Koitan olla lyhytsanainen, ekana tulee mieleen oma murrosikä, hankala ja vaikea, itselle ja toisille, ja se murrosiän hankaluus sai aikaan, että aloin miettimään mitä elämäni on, ja että onko se muutakin kuin sitä mitä nuorena on kokenut ja nähnyt. Arkikielellä voisi sanoa, että löin päätäni kunnolla karjalanmäntyyn ja se mänty oli kovempi. Kaiken taustalla on useat kannustavat tekijät, kaksi tätiä toimi opettajina, ehkä heillä oli piilovaikutus, mutta se oma motivaatio ja suhtautuminen, halu pohtia asioita, vaikutti varmaan eniten. 

– Kahdeksan vuoden opiskelu Helsingin yliopistossa antoi hyvät pohjat, raamit ja lähtökohdat. Pääaineeltani olen teologi, luin vielä uskonnonopettajan ja kirkollisen työntekijän pätevyyden itselleni. Koin, että kyllä tämä koululaitos on paikkani ja tästä syystä lähelläni olleet aineet, psykologia ja filosofia tuli tehtyä yliopistossa, sekä opetusharjoittelu. Kuten sanoin, kahdeksan vuotta siinä meni yhteen putkeen, nopeammin sitä ei pystynyt tekemään.

Vaikuttivatko YO-arvosanasi koulutusvalintaan, ja filosofian suhteen lisättäköön, että aiheuttaako Hegel vai Kant enemmän painajaisia?

– Yllätys yllätys, pitkä matikka auttoi minua opinnoissa yliopistossa ja pääsemäänkin sinne, mutta mitä arvosanoihin tulee, niistä ei ole paljoa sanottavaa. Vastuuhan täytyy niistä itse tietysti ottaa.

– No tuota, olen kantilainen ajatuksiltani, hahmotan maailman ajan, paikan ja syy-suhteen avulla. Ne on sellasia mielen ajattelun valmiuksia suhteessa kaikkiin havaintoihin ja järjelliseen päättelyyn. Mielestäni Kant osuu siinä ihan oikeeseen. Ihmismielellä on hämmästyttävä kyky tehdä tämä havaittava maailma ymmärrettäväksi näiden kategorioiden avulla. Painajaisia Kant ei kuitenkaan tuota, niitä näin aikanaan lukion ruotsinopettajasta. Tapasin nimittäin kymmenen vuotta ylioppilaskokeiden jälkeen Äänekosken torilla ruotsinopettajani, joka kysyi kuulumisiani. Vastasin, että näin hänestä painajaisia. Hän kysyi, että miksi ja millaista painajaista näin, johon vastasin, että istuin luokkahuoneessa, ja hän vain tuijotti minua lempeästi vieressäni seisten. Opettaja kysyi, mitä luulin hänen viestivän minulle unessani, johon vastasin, että voisin tehdä enemmän töitä ruotsin kanssa. Katseellaan hän siis välitti huolen ja kannustuksensa ja sen, että minun olisi pitänyt tehdä enemmän töitä ruotsin suhteen, mitä en kuitenkaan lukiossa enkä unessani ymmärtänyt – palaset loksahtelivat paikoilleen keskustellessamme. Painajaiset loppuivat siihen keskusteluun.

Mitkä ovat parhaita tai hauskimpia muistojasi tästä paikasta? Kenties tärkeimpänä, miten päädyit juuri meidän lukioomme?

– Tein Tapiolan lukiossa päättöharjoittelun, joka liittyi yliopistoon pidettävään opetusharjoitteluun. Lyhyesti sanottuna, yliopistosta valmistuttuani, otin yhteyttä Tapiolan lukiossa olleeseen opetusharjoittelua ohjaavaan lehtoriin Tauno Saloseen. Valmistuttuani keväällä ‘97 Tauno soitti ja pyysi sijaiseksi muutamaksi päiväksi, ja tässä yhteydessä silloinen rehtori Heikki Niemelä pysäytti minut käytävällä ja pyysi minua tulemaan Tapiolan lukioon töihin syksyllä ‘97. 

– Yksi parhaista kokemuksistani on eräs ulkoinen, nimeltään “Tuhat ja yksi poissaoloselitystä”, joka on eräänlainen poissaoloselityskokoelma, josta minulla on fyysinen kopio. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Miten lukio on muuttunut kaikkien näitten vuosien aikana, eli kuinka paljon muutosta on tapahtunut sinun nuoruutesi verraten? Millaista opiskelu ylipäätänsä oli? Onko näiltä ajoilta karttunut opiskelustrategioita, jotka pätevät yhä tänäkin päivänä?

– Kyllä lukio on muuttunut fyysisesti, teillähän on tietokoneet ja kännykät… tekoälykin apuna. Meillä oli kynä, kumi, paperi ja paperiset oppikirjat. Samana, muuttumattomana on kuitenkin pysynyt hermoverkot ihmisessä, hermoverkkojen fysiikka toimii edelleen samalla tavalla. Itse pohdittu merkityksellinen tieto kantaa kokeessa ja elämässä. Kehun loppulauseen ytimekkyyttä, jolloin Apponen toteaa: vaimo moittii aina lyhytsanaisuuttani.

Miten opettajantyö on muuttunut urasi aikana, ja miten intohimo ja halu opettaa on säilynyt näitten vuosikymmenten aikana?

Olli kaivaa luokkahuoneen kirjakaapistosta fyysisiä oppikirjoja. – Mun kohdalla opettajantyö on muuttunut niin, että sain olla mukana tekemässä vanhaan OPS:iin psykologian oppikirjat, kaikki viisi, ja filosofian oppikirjat, kaikki neljä. Muutoin, nykylukiolaisilla on kaikkien kurssien tieto digitaalisessa muodossa, ja tietotekniikka antaa mahdollisuuksia hyvin monenlaisten kurssien toteuttamiseen. Tiivistäisin, että mun on täytyny juosta, jotta oon pysyny paikallani opettajana. Se on ollut haasteellista, mutta tämä työ on ollut kivaa ja tärkeää.

Entäs tulevaisuudensuunnitelmat? Mitä häämöttää horisontissa tämän luvun jälkeen? Mitä ajatuksia eläköityminen aiheuttaa?

– No tälläsiä. Olli kaivaa taskustaan puhelimensa ja esittelee taustakuvaansa, ja jatkaa sanomalla: Lapsenlapset ovat pyytäneet opettamaan esimerkiksi matikkaa, ruotsia, uskontoa ja historiaa. Varsinaisia suunnitelmia eläkkeelle ei kuitenkaan ole, eikä mitään viisivuotisia taloussuunnitelmia myöskään ole.

Lopetukseksi, annahan joku kirjasuositus tai -suosituksia, sekä terveisiä kollegoillesi ja tuleville opettajille!

– Subjektiivinen kirjasuositus liittyy kielelliseen haasteeseen. Olli sanoo ja esittelee tummansinikantista kirjaansa. Mulla on tämmönen rakkaus kreikan kieleen, eli toisin sanoen, mulla on tapana lukea kreikankielistä Uutta testamenttia ja saada siitä selkoa ja pyrkiä ymmärtämään sitä. Toisin sanoen, ajatuksenliike ja mielenkiinto vaikuttavat, ja suosittelenkin lukemaan itseään kiinnostavia kirjoja, kuten esimerkistäni käy ilmi.

– Terveisiä on vaikeaa pukea sanoiksi, mutta jos niitä ajattelisi, niin kollegoille kiitoksia kärsivällisyydestä diabeettisen opettajan kanssa. Apponen naurahtaa ja jatkaa sanoen tuleville ja nuorille opettajille: ottakaa tekoäly haltuun.