On kulunut reilusti yli kuukausi siitä, kun koulumme musikaalin “Valat ja valheet” viimeinen esitys nähtiin näyttämöllä. Se tarkoittaa sitä, että on kulunut hieman yli kuukausi siitä, kun sain vielä viimeisen kerran pukea päälleni musikaalihahmo Petran vaatteet.
Musikaalin teko alkoi ensimmäisen kerran jo tammikuussa käsikirjoituksen lukemisella. Tietenkin ennen itse näyttelijöiden kokoontumisia, käsikirjoitustiimi ja sävellystiimi olivat tavanneet, mutta itse kirjoitan tätä näyttelijän näkökulmasta. Tammikuun harjoitukset koostuivat enimmäkseen improvisaatioleikeistä ja käsikirjoituksen läpikäynnistä. Treenit olivat suurimmaksi mukavia, mutta tammikuun pimeys väsytti näyttelijöitä pitkiä päiviä puurrettaessa.
Ei mennyt kauaa, kun olikin jo aika alkaa hakemaan rooleja. Pieni koe roolin hakua varten pelotti hieman, mutta meni erittäin hyvin. Jos olen nyt rehellinen, en uskonut saavani Petran roolia, mutta kun näyttelijät julkaistiin, olin varsin onnellinen, kun toiveeni toteutui. Samalla sain tietää kaikki vastanäyttelijäni, mikä oli jännittävää, koska en kunnolla tuntenut ketään muita näyttelijöitä. Tiesin kaikki entuudestaan, mutta en tuntenut heitä.
Kuukausien edetessä työryhmä oli muuttunut kiusallisen hiljaisesta ryhmästä kuin isoksi kaveriporukaksi, jossa saimme kaikki mahdollisuuden olla mukana tekemässä yhteistä musikaaliamme. Sain hyvin paljon uusia kavereita musikaalia tehdessä ja en voisi olla siitä enemmän kiitollinen.
Aika kiisi kuin siivillä harjoitusten edetessä, ja ennen kuin ehdimme kissaa sanoa, ensi-ilta oli ihan nurkan takana. Ensi-iltaan oli noin puolitoista viikkoa, ja harjoituksia jäljellä alle viisi. Stressiä ja kiireen tuntua oli ilmassa, ja jännitys tiivistyi 14.4. nähdyssä ensi-illassa, joka sujui suurimmaksi osaksi suunnitelmien mukaan.
Esityskausi meni ohi nopeammin kuin olisin osannut olettaa, ja pian olikin aika siivota auditorio ja palauttaa viimeisetkin roolivaatteet. Musikaalin tekeminen oli aivan ihana yhteinen prosessi, josta sain paljon uusia tuttavuuksia ja lämpimiä muistoja.
Kiitos ihanasta proggiksesta koko Valat ja valheet -työryhmälle!
Juulia Tammela
Vitsanen 