Tapiolan lukio sai italian opettaja Rosaria Lehtisen kautta kutsun kansainväliseen konferenssiin nimeltä Jubilee of the Word Education in Rome, ja meiltä valikoitui mukaan kolmihenkinen ryhmä matkalle lokakuiseen Roomaan. Reissuun lähtivät Rosarian valitsemat italian opiskelijat Lucas Tabocchini ja Tilma Rytilahti sekä opo Jarkko Währn. Järjestävä taho maksoi matkan kaikkine kuluineen.
Päivät menivät pääosin niin, että yhdeksästä puoli kahteen oli työpajoja, opetustuokioita ja erilaisia keskustelutilaisuuksia. Aamupäivän päätteeksi käytiin lyhyellä lounaalla ja iltapäivällä jatkettiin samaan tapaan. Joinain iltoina oli illalla lisäksi jonkinlaisia tapahtumia, kuten vierailu antiikin aikaiseen temppeliin, nykyiseen kirkkoon Pantheoniin tai juhla kaikille opiskelijoille, jotka osallistuivat tapahtumaan. Konferenssiin osallistui meidän opiskelijoiden lisäksi monia tunnettuja ihmisiä ympäri maailmaa, kuten italialainen avaruuslentäjä Samantha Cristoforetti ja koripalloilija Linton Johnson.
Tapaamisten, erilaisten istuntojen ja työpajojen ytimessä oli dialogi: ideana oli keskustella ryhmissä nykymaailman aiheista ja ongelmista sekä pohtia niihin mahdollisia ratkaisuja. Kaikista keskusteluista kerättiin tärkeimmät ajatukset, jotka ryhmien ohjaajat tiivistivät paavi Leo XIV:lle myöhemmin ojennettavaan kirjeeseen.
Yksi opiskelijoista valittiin lukemaan tämä italiankielinen kirje ääneen, ja toinen opiskelija neljän sadan opiskelijan joukosta valittiin viemään kirje paaville. Minut valittiin viemään kirje, eli minun tehtävänäni oli mennä lavalle ja ojentaa kirje paaville sekä kertoa, mitä me olimme tehneet ja oppineet viikon aikana.
Paavi kuitenkin myöhästyi aikataulusta, minkä vuoksi alkuperäiset suunnitelmat muuttuivat. En mennytkään lavalle paavin luokse, vaan hän käveli itse yleisön pariin, missä istuin italialaisten poliitikkojen ja vaikuttajien kanssa. Paavi kätteli meidät kaikki yksitellen. En siis päässyt kertomaan paaville viikostamme, mutta pääsin suutelemaan Il Papan kättä – se oli hetki, jonka varmasti muistan lopun elämääni.
Kokemuksessa hienointa oli kansainvälinen yhteisöllisyys ja se, kuinka ihmiset ympäri maailmaa pystyivät jakamaan kokemuksiaan ja oppimaan toistensa kulttuureista. Englannin kieli ja opinnot yhdistivät meitä eri puolilta maailmaa tulevia opiskelijoita, jotka emme muuten todennäköisesti olisi tavanneet. Suosittelen lämpimästi kansainvälisiä tapahtumia kaikille, joilla vain on mahdollisuus osallistua niihin. Opin erittäin paljon eri kulttuureista ja sain kavereita eri puolilta maailmaa. Olen varma siitä, etten ikinä unohda tätä matkaa ja sen tuomia kokemuksia.
Lucas Tabocchini
Vitsanen 