Tällä kertaa haastateltavana opettajana on vuorossa Marianne Byman. Psykologian opettaja, jonka tunneilla ei turhaa huolta kanneta, on palannut Tapiolan lukioon.
Vaikka ainakin ykköset tietävät jo hänen lempikappaleensa ryhmäytyspäivien ansiosta, on Marianne monelle opiskelijalle vielä vieras. Joillekin teistä on varmaan herännyt kysymyksiä Mariannesta ja hänen urastaan. Miten hän päätyi opettajan uralle, ja oliko se hänelle jo lukiolaisena itsestäänselvyys? Teillä on käynyt onni, sillä Vitsanen on ottanut asiasta selvää.
Mariannen opettajan ura Espoossa alkoi täältä Tapiolan lukiosta, johon hän tuli 17 vuotta sitten. Alun perin hänellä oli töitä vain vuodeksi, mutta sitten vuodesta tulikin 9 vuotta, melkein vuosikymmen. Sitten tie vei Viherlaakson lukioon, jossa Marianne opetti seuraavat 8 vuotta. Lopulta Marianne kuitenkin löysi tiensä takaisin Tapiolaan opettamaan ja on siitä iloinen. “Tapiola on ihan entisensä ja täällä on edelleenkin niitä hyviä asioita tosi paljon, mistä mä silloin aikanaankin tykkäsin”, toteaa Marianne.
Marianne kertoo olleensa aina hyvä koulussa. Kaikki aineet kiinnostivat, ja ne olivat hänelle helppoja. Lukiossakin hän opiskeli reippaaseen tahtiin ja olisi voinut kirjoittaa jo kahdessa ja puolessa vuodessa. Marianne valmistui kuitenkin vasta kolmantena vuonna, jottei jäisi paitsi penkkareista ystäviensä kanssa. Parhaiten hän pärjäsi äidinkielen ja reaaliaineiden yo-kokeissa. Reaaliaineiden yo-kokeessa hän sanoo pärjänneensä parhaiten biologian tehtävissä, mikä varmasti yllättää monet teistä. Lukiolaisena hän ei vielä tiennyt, millä alalla haluaisi toimia ja mitä tekisi. Vaikka Marianne oli erityisen hyvä biologiassa, alkoivat teologia ja psykologia kiinnostamaan niin paljon, että hän hakeutui opiskelemaan niitä. Hän valmistuikin lopulta sekä uskonnon, psykologian, ja filosofian että elämänkatsomustiedon opettajaksi.
Opettamisessa parasta, varsinkin täällä Tapiolan lukiossa, Mariannen mielestä on opiskelijat, työyhteisö sekä musalinja isona plussana. Hän kertookin olevansa suuri musiikin ystävä ja pitää monenlaisesta musiikista. Marianne toteaa, kuinka täällä työn puolesta saakin nauttia ihanasta oppilaiden tuottamasta musiikista aivan ilmaiseksi.
Lukio-opettajan työssä on paljon kiireisiä aikoja, varsinkin silloin, kun on ylioppilaskirjoitukset. Siksipä Marianne toivookin supervoimakseen lisätuntien lisäämisen päivään tai ajan hidastamisen kyvyn, jotta ehtisi tällaisina aikoina hoitamaan työasiat kiireettömästi. Lisäksi Marianne toteaa: “Myöskin ne kaikki kivat asiat tai kivat hetket on sellaisia, ettei niihin ehdi pysähtyä niin pitkäksi aikaa ja ne menee tosi nopeasti ohi, ja sitten niitä kaipaa myöhemmin.”
Neuvona Marianne antaa kaikille lukiolaisille sen, että kannattaa opiskella ja tehdä asioita, jotka on mukavia ja tärkeitä itselle. Yhteiskunta tarvitsee monenlaisia osaajia. On myös tärkeää, että hoitaa hommansa hyvin lukiossa. Vaikka jokin aine ei välttämättä kiinnosta kovin paljoa, saattaa siitä olla hyötyä tulevaisuuden opinnoissa, jos se alkaisikin kiinnostamaan. “On mielestäni tärkeää mennä sitten niitä asioita kohti, jotka elämässä on omia juttuja, ja että uskaltaa tehdä niitä oman näköisiä valintoja ja ratkaisuja.”
Vitsanen 