Viime aikoina koulullamme on käynyt paljon ulkomaalaisia vieraita tutustumassa suomalaiseen koulutusjärjestelmään ja itse Tapiolan lukioon. Sain kunnian olla näyttämässä parin muun opiskelijan ja opettajan kanssa kouluamme
— niin kiinalaisille kuin myös eteläafrikkalaisille vieraillemme.
Kiinalaisten vierailu ei oikein alkuun lähtenyt rullaamaan. Tulkki oli myöhässä ja vieraittemme englanti oli mitä oli. Puhumattakaan omasta kiinan kielen taidostani. Osasin hädin tuskin toivottaa heidät tervetulleiksi kiinaksi enkä tiedä, ymmärsivätkö he lainkaan, mitä koetin sanoa. Ainakin he hymyilivät ja nyökkäilivät.
Onneksi tulkki saapui jossain vaiheessa paikalle, ja esittely sai aivan uuden ulottuvuuden. Vieraamme hymyilivät ja nyökkäilivät yhä, mutta jo hieman intensiivisemmin. Koin tämän ymmärryksen merkiksi, sillä kysymyksiä ei paljoa tullut. Ennen kaikkea tietotekniikan hyödyntäminen opetuksessa kiinnosti, mikä oli huvittavaa, kun uusi hieno näyttö ei oikein millään halunnut toimia.
Tempo oli nopea, ja kiersimme tiuhaan tahtiin koulumme. Vieraillemme riitti vilkaisu, ja he olivat jo tyytyväisiä näkemäänsä. He olivat hyvin määrätietoisia siitä, mitä halusivat nähdä. Noin tunnissa olimme kierroksemme tehneet ja tulki totesi, että vieraillamme ei ole sen enempää kysyttävää. Oli tullut hyvästelyn paikka. Tsai chien!
Muutama päivä kiinalaisten vierailun jälkeen saimme tilaisuuden tutustua eteläafrikkalaiseen ryhmään. Kävimme ihan saman esityksen läpi kuin kiinalaisten vieraittemme kanssa, mutta tuntui kuin esittelyt olisivat olleet täysin erilaiset. 15 minuutin powerpoint-esitys venyi puolentoista tunnin esitykseksi. Jos kiinalaiset eivät kysyneet juuri mitään, eteläafrikkalaiset laukoivat kolme kysymystä yhtä aikaa. Keskustelu kävi kuumana.
Uusia vieraitamme kiinnosti tietotekniikan sijasta paljon enemmän koulun sosiaalinen ympäristö, luokkaerot ja nuorison käyttäytyminen. Saimme vastata hyvinkin yksilöllisiin kysymyksiin. Harvoin ryhmä on niin innostunut ja lumoutunut suomalaisesta koulutuksesta. Heidän mielestään Suomi on mahtava maa — jos säätä ei huomioi.
Vierailut olivat siis todella erilaiset – ja antoisat. Kiinalaisten vierailun myötä sain heidän tulkistaan kielikaverin, ja olemme jo pariin otteeseen olleet kirjastossa opiskelemassa kiinan kielen saloja. Eteläafikkalaisten vierailun suurin anti taas oli viisas lausahdus: ”Älä mieti, mitä alaa lähdet opiskelemaan, vaan mieti, mikä on sellainen asia, jonka haluat maailmassa korjata. Valitse opiskelupaikkasi sen mukaan.”
Vitsanen 