Kosovossa syntyneen Pajtim Statovcin romaani Tiranan sydän (2016) on koskettava kertomus oman identiteetin sekä parempien olojen etsimisestä. Nuorelle Bujarille ja hänen parhaalle ystävälleen Agimille köyhässä ja alakuloisessa Albaniassa ei ole enää mitään, joten he karkaavat kotoaan vailla suunnitelmia tai päämäärää. Ulkopuolinen maailma osoittautuu äärettömän julmaksi, mutta nuorten luja ystävyys pitää heidät voimissaan – traagiseen eroamiseen saakka. Statovci käsittelee teoksessaan armottomasti ulkopuolisuutta, seksuaalista väkivaltaa sekä kuolemaa.
Lohduton kuvaus raunioituneesta Albaniasta ja sen kansalaisista ei kumpua tyhjästä; Statovci pakeni kaksivuotiaana perheensä kanssa Kosovon sotaa Suomeen. Käsitys kotimaasta on syntynyt hänelle rajujen uutiskuvien perusteella, ja kirjailija on muuton jälkeen halunnut peitellä kansalaisuuttaan sekä kotimaan verisiä tapahtumia. Statovci kyseenalaistaa kansallisuuden yksiselitteisenä käsitteenä, mikä heijastuu mainiosti myös päähenkilö Bujarin ajattelutapaan. Maailmalla ihmisiä tavatessaan tämä luo aina erilaisen historian itselleen ja kertoo tulevansa milloin Italiasta ja milloin Istanbulista. Bujar tahtoo olla kuka tahansa muu kuin albaani eikä pidä taustansa muuttamista ongelmana. Kirjan lopussa, koluttuaan läpi monet maailman kaupungit onnea kuitenkaan löytämättä, Bujar palaa omaan surumieliseen Albanian kotiinsa. Odottamassa on muistinsa menettänyt äiti, joka sydäntä särkevästi uskottelee Bujarille, että hänen oma poikansa palaa kyllä pian kotiin.
Pojiksi syntyneet ystävykset kärsivät sukupuolen yksikäsitteisyydestä ahdasmielisessä kotimaassaan. Vahvasti itsensä tytöksi tunteva Agim saa selkään isältään, joka kuulee poikansa viihtyvän naisten vaatteissa. Bujarin heikotus hänen vanhempiensa puhuessa suvun jatkamisesta on yksi syy siihen, ettei nuori jää kaipaamaan kotiaan. Isän kertomat sankarilliset, sukupuoliroolittuneet kansantarinat vahvistavat käsitystä siitä, millaiseksi miehen tulee kasvaa. Sukupuoli-identiteetin haku onkin pääsyy nuorten uuden alun metsästykseen. Maailmalla Bujarin transsukupuolisuus hyväksytään, mutta julma ulkopuolisuus seuraa mukana. Minnekään kuulumattomuuden tunne johtaa jopa päähenkilön itsemurhayritykseen. Bujarille kehittyy hyvin läheisiäkin ihmissuhteita, mutta sukupuoli ja menneisyyden vainoaminen estävät aloilleen asettumisen.
Teos kuvaa vaikuttavasti, kuinka omaa identiteettiä lähdetään etsimään muualta. Identiteetti rakentuu useista palasista, joista kaikkia ei välttämättä löydäkään uudesta alusta ja muutoksesta huolimatta. Oman historiansa vuoksi Statovci tuntuu osittain kulkevan Bujarin saappaissa. Nuorten vitsailut maailman epätasa-arvoisuudesta iskevät lukijaan. Kadulla asuessaan he mietiskelevät esimerkiksi, että suomalaisen suurin murhe illalla on seitsemän tunnin mittaisiksi jäävät yöunet. Teos ei etene kronologisesti; välillä kuvataan nuorten rankkaa matkaa ja välillä Bujarin tulevaisuutta. Kun nuoret puhuvat ikuisesti yhdessä olemisesta, on riipaisevaa lukea lopussa Agimin kohtalosta. Totuus tulee esille teoksen tyylille uskollisesti vertauskuvallisen tarinan muodossa. Bujarin menneisyyden raskain taakka ja aina läsnä ollut kauheus paljastuu, kun kerrotaan, kuinka Agim sai vahingollisesti surmansa rakkaan ystävänsä käden kautta.
Statovci kertoo taistelevansa teoksillaan stereotypioita ja kaikenlaista alistamista vastaan. Tiranan sydän puolustaa erityisesti ihmisten erilaisuutta sekä vapautta olla kuka tahansa. Tarinan suurkaupungeissa törmätään ulkonäöstä johtuvaan stereotyyppisiin käsityksiin ja eriarvoiseen kohteluun. Kaunistelematon kuvaus vanhojen kansandemokratioiden oloista länsimaihin verrattuna herättää myötätuntoa. Teos käsittelee myös surullisen totuudenmukaisesti sitä, miten kadoksissa yksilö voi yhteisessä maailmassa olla. Into uudesta alusta muuttuu helposti arjesta selviytymiseksi missä ja kenen kohdalla tahansa. Tiranan sydän käsittelee henkilökohtaisten ongelmien patoamisesta aiheutuvaa ahdistusta ja samalla toivetta siitä, että joku ymmärtäisi ja kuuntelisi. Jokaisella on oma paikkansa maailmassa, mutta sitä on mahdotonta löytää tulematta ensin hyväksytyksi, juuri sinä kauniina yksilönä kuin on.
Kirjoittanut Tiina Aalto
Vitsanen 