Suomessa joulua pidetään talven kohokohtana. Se nähdään juhlana, jossa laskeudutaan arjen oravanpyörästä perheen ja läheisten joukkoon viettämään kalenteriin korostetut kansalliset vapaapäivät perinteisin menoin. Suurin osa maailman ihmisistä ei kuitenkaan vietä joulua lainkaan, ja Suomessakin kristinuskon värittämän juhlapyhän merkitys on hyvin henkilökohtainen. Jo lapsuudesta kumpuavat juhlaan liittyvät rituaalit ovat tunnetusti ihmisille merkityksellisiä, mutta erityisesti maallistuvassa ja monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa traditiot ovat dynaamisessa muutoksessa. Perinteiset ennakko-oletukset piparkakkumuotin mukaisesta joulunvietosta eivät välttämättä pidä paikkaansa.
Joulu on jo itsessään sekoitus eri aikoina kehittyneiden juhlien tapakulttuuria: nykyisenkaltaiseen juhlaan assosioidut yksityiskohdat, perinteet ja tarinat on napsittu sieltä täältä. Suomalaisessa joulussa näkyvät kristillisen perinteen ohella niin antiikin roomalaisten Saturnalia-juhlan, Euroopan pohjoisten kansojen talvipäivänseisauksen tienoilla viettämän yulen kuin syksyä ja sen satoa juhlistavan kekrinkin vaikutteet. Yhä edelleen vireistä perinteistä esimerkiksi joulurauhan julistaminen, kynttilät, havukoristeet, hiippalakit ja punainen vaatetus periytyvät antiikin Roomasta. Siellä yhdeksänpäiväinen Saturnalia-juhlakausi huipentui auringonjumalan uudelleensyntymäjuhlaan. Sen sijaan kekriin juontuvat, kuten arvata saattaa, muun muassa saunominen, olkikoristeet, vainajien muistaminen sekä ylenpalttinen syöminen.
Pajaansa tarinasta riippuen Korvatunturilla, Pohjoisnavalla, Kanadan pohjoisosissa, Taalainmaalla tai Grönlannissa pyörittävä joulupukki on hänkin lukuisten legendojen ja perinteiden muovaama hahmo. Joulupukin taustalla on 300-luvulla elänyt Pyhä Nikolaus, mutta ajan myötä lapsille lahjoja tuovaan hahmoon on sekoitettu myös Jeesuksen piirteitä. Alueellisia eroja on paljon, ja Suomessa tarinaan ovat yhdistyneet lisäksi joulunajan naamiohahmot nuutti- ja kekripukki. Joulupukin ulkonäköä on sitäkin muokattu halki vuosisatojen, mutta nykyisin yleisesti vallitsevan mielikuvan taustalla on pitkälti virvoitusjuomayhtiö Coca-Cola. Yritys halusi 1930-luvun alussa laajentaa markkinoitaan myös talviaikaan, ja se käynnisti Santa Claus -hahmon ympärille rakentuneen mainoskampanjan. Puna-asuisesta nykypukista on siis kiittäminen yhdysvaltalaista suuryritystä.
Länsimaisen kulutuskulttuurin vaikutteiden myötä joulu on viimeisten vuosikymmenien aikana muodostunut myös kulutusjuhlaksi, alennusmyyntien karnevaaliksi ja materialistien tavarataivaaksi. Yliampuvan runsaat muovikoristeet, loputtomat krääsälahjat ja joulun voimakas kaupallistaminen ylipäätään ovat synkkiä esimerkkejä tarkoituksettomasta kuluttamisesta. Luonnonvaroja tuhlaava ylikulutus kiihdyttää niin luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä kuin ilmastonmuutostakin, mikä tuntuu erityisesti hyvää tahtoa ja huono-osaisempien auttamista korostavan juhlan yhteydessä irvokkaalta. Arjesta poikkeava kuluttaminen on tosin historiallisestikin juhlimiseen assosioitu ilmiö, ja jo esimerkiksi 1700-luvun Suomessa hyväosaiset ostivat joulupöytäänsä suomalaisten raaka-aineiden sijaan huomattavasti hinnakkaampaa riisiä sekä kuivattuja tuontihedelmiä. Nykyinen tavaralla ja sen omistamisella mässäily on kuitenkin häivyttänyt alkuperäisen “kohtuuden” jäljettömiin.
Joulukuun loppupuoleen liittyvät perinteet ovat moninaisia ja taustoiltaan vähintäänkin riemunkirjavia. Kaikeksi onneksi ajat muuttuvat ja ihmiset uskaltavat viettää lomapäiviään itselleen sopivalla tavalla. Mikäli joulua haluaa juhlistaa, kannattaa vanhoista perinteistä, uusista traditioista ja monikulttuurisesta taustasta koostaa sopiva kokonaisuus tunkkaisten normien suorittamisen makuisen tavoittelun sijaan.
Vitsanen 