Puhtaan lumihangen halki kouluun kahlanneet pääsivät juhlistamaan keskiviikkona 13. joulukuuta Lucian päivää. Päivän ensimmäisellä välitunnilla ruokalaan saapui suuri joukko niin yläasteen kuin lukion oppilaita, ja heille tarjoiltiin perinteisen tavan mukaisesti piparkakkuja. Lukiolaisten ja koululaisten eteen asteli laulamaan musiikkilinjalaisista muodostettu kulkue kynttiläkruunupäisen Lucia-neidon johdolla.
Hämärässä ruokalassa kuulijat pääsivät nauttimaan kynttilöitä kantavan valkopukuisen parven ruotsiksi laulamasta Luciasången-laulusta. Alun perin italiankielinen sävelmä Santa Lucia on sävelletty 1840-luvulla, ja sen sanoitukset perustuvat napolilaiseen kansanlaulutekstiin. Tekstissä kuvaillaan merimaiseman kauneutta Napolinlahdella, ja sanoituksissa viitataan Santa Luciaan, historialliseen kaupunginosaan Napolissa. Pohjoismaissa sävelmä on kaupunginosan ylistyksen sijaan liitetty eri käännöksissä Pyhään Luciaan, sisilialaiseen pyhimykseen.
Katolisen kirkon kanonisoimasta pyhimyksestä kertovat tarinat ovat alkujaan Sisilian saarelta Italiasta, ja hänen kerrotaan eläneen alueella 200-luvun loppupuolella. Lucia on sokeiden ja näkövammaisten pyhimys, ja erityisesti ruotsinkielisessä kulttuurissa hänen muistopäiväänsä liittyy vahvoja perinteitä.
Pohjoismaissa Lucian päivää vietetään joulukuun kolmantenatoista päivänä. Jo ennen kristinuskon rantautumista Pohjolaan on joulukuun 12. ja 13. päivän välistä yötä pidetty vuoden pimeimpänä. Synkkänä yönä vietettiin pakanallista juhlaa, ja noitavoimien ja pahuuden uskottiin olevan liikkeellä. Kun 1000-luvulla alueelle saapuneen katolisen uskon pyhimyksille piti valita omat juhlapäivänsä, valoa ja iloa edustavan Pyhän Lucian juhlapäivän sijoittaminen talven pimeimpään hetkeen oli luonteva valinta.
Edelleen Lucian päivän perinteet elävät Suomessa erityisesti suomenruotsalaisen yhteisön keskuudessa. Keskiviikkoisen Lucia-kulkueen ansiosta myös koulumme oppilaat saivat piparinmakuisen mahdollisuuden juhlistaa valoa talven hämärässä.
Vitsanen 