Kesä vetkutteli, aikaili ja viipyili Suomessa ilmeisen haluttomana luopumaan saavuttamastaan vallasta. Suopealla lämmöllään syyskuu rikkoi keskilämpötilaennätyksen jo toista vuotta peräkkäin, eikä kesä ollut antaa seuraajalleen sijaa kalenterinlehtien käännyttyäkään.
Vaivihkaisesta kesän loppumisesta huolimatta koulu ja sen arki alkoivat vääjäämättömästi elokuun alkupuolella. Kesän kuluessa merkityksensä kadottaneet rutiinit palautettiin ruotuun, kun työhön oli jälleen tartuttava riuskoin ottein. Nyt ensimmäinen periodi on saatu selätettyä ja toinenkin ehtinyt kaartua puolivälin kypsyyteen.
Syyslomaviikolla Etelä-Suomen lehtipuut loistivat syvin värein komeinta ruskaansa. Viikkoa myöhemmin tuuli noukkii varkain valjuiksi kellastuneita lehtiä tyhjentyviltä oksilta kootakseen niistä peittoa nurkkiin ja painanteisiin. Myös voimalla huuhtovat sateet ovat saapuneet tekemään tilaa uudelle, joten koulun naulakot on toisinaan sullottu täyteen märkiä sateenvarjoja ja takkeja.
Vähän kerrassaan päivät ovat lyhentyneet ja katulamppujen puuduttava loiste merkinnyt alkuillat. Aikaisten kouluaamujen hämärä hitaus helpottaa päivän kustannuksella pitenevistä illoista huolimatta ainakin hetkeksi, sillä sunnuntaina kellot käännettiin parjatusta kesäajasta talviaikaan – siten lahjaksi saatu tunti ilostuttaa pidennetyn viikonlopun jälkeenkin valoisampia koulumatkoja taittaessa.
Kuluvan vuoden rinnalla juokseva kouluvuosi on toisen periodin projektiviikkoa elettäessä ehtinyt pitkälle. Jaksoittain rakentuva lukuvuosi kiitää eteenpäin epäröimättä, mutta tähänastiseenkin syyslukukauteen on sisältynyt arjen tiukkaa työntekoa värittävää mielenkiintoista erikoisohjelmaa sekä lukuisia hienoja tilaisuuksia ja vauhdikkaita konsertteja. Tervetullut vaihtelu tuo opiskelun värimaailmaan virkistävää kontrastia ja valoa.
Vitsanen 