Keskustelua, ei syyllistämistä

Lukiomme abiturientti Taneli Kukkonen on saanut kunniamaininnan The Ulkopolitistin ja Eurooppanuorten järjestämässä kirjoituskilpailussa tekstillä Keskustelua, ei syyllistämistä.

Tuomaristo piti tekstiä erittäin hyvänä ja rohkeana: ”Arvostimme erityisesti ansiokasta ja nyansoitua pohdintaasi oikeistopopulismin vaaroista Euroopassa sekä selkeää ja sujuvaa argumentaatiotasi. Käsittelit asiantuntevasti esimerkkejä Ranskasta ja Saksasta, ja tekstistäsi välittyi vahva ymmärrys ajankohtaisista aiheista. Kirjoituksesi on hieno, analyyttinen ja selkeästi fokusoitu puolustuspuheenvuoro rakentavalle poliittiselle keskustelulle.”

Kunniamaininnan myötä teksti julkaistaan The Ulkopolitistin verkkosivuilla loppuvuodesta 2026. Lisäksi Tanelilla on mahdollisuus osallistua ulkopoliittiseen teemapäivään Helsingissä marraskuussa 2026. Ehkäpä kuulemme siitäkin lisää täällä Vitsasessa! Onnea Taneli!

Pia Liimatainen

*******************************************************************************************************

Keskustelua, ei syyllistämistä

Euroopan unionin arvoiksi on vuosikymmenten varrella muodostunut erityisesti demokratian, ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden puolustaminen. Näitä arvoja on pyritty painottamaan niin nykyisten jäsenvaltioiden politiikassa kuin myös edistämään jäsenehdokkaiden hakemusprosesseissa. EU:n edistämät niin kutsutut eurooppalaiset arvot ovat puolustettavia sekä kannatettavia nyt ja tulevaisuudessa. Euroopassa on kuitenkin viime vuosina noussut merkittäviä poliittisia voimia, jotka uhkaavat näitä arvoja koko maanosan laajuudelta.

AfD ja Kansallinen liittouma ovat kaksi esimerkkiä oikeistopopulistisista puolueista. AfD on saksalainen ja Kansallinen liittouma ranskalainen. Se, mikä tekee nimenomaan näiden puolueiden noususta erittäin merkittävän, on se, että molemmat ovat maidensa suosituimpia puolueita nykyisten gallupien mukaan. Saksa ja Ranska ovat lisäksi Euroopan unionin kaksi merkittävintä poliittista voimaa.

Sekä AfD että Kansallinen liittouma on antanut itsestään kuvan erityisesti Euroopan unionia ja maahanmuuttoa vastustavana voimana. Näissä arvoissa ei itsessään ole luonnollisestikaan mitään väärää. Demokratiaan kuuluvat erilaiset mielipiteet, eivätkä euroskeptisyys tai maahanmuuttokriittisyys ole itsessään millään tavoin vääriä tai epädemokraattisia arvoja. Erityisesti maahanmuuttokriittisyyteen edellä mainittujen puolueiden kohdalla liittyy kuitenkin valitettavasti selkeää rasismia ja ihmisvihaa tiettyjä väestönosia kohtaan.

Kansallista liittoumaa pidetään laajalti islamofobisena puolueena, vaikkakin puolue väittää vastustavansa ainoastaan radikaalia islamia sekä poliittista islamismia. AfD:tä taas on syytetty vieläkin vakavammista asioista. Nimittäin vuonna 2024 Saksassa järjestettiin laajoja mielenosoituksia puoluetta vastaan, kun kävi ilmi, että eräät puolueen merkittävät jäsenet olivat tavanneet salaa yhdessä äärioikeistolaisten piirien kanssa Potsdamissa syksyllä 2023. Tapaamisessa itävaltalainen äärioikeistolainen aktivisti Martin Sellner esitti suunnitelman, jossa esimerkiksi Saksa aloittaisi suuren remigraatio-ohjelman. Remigraatio eli paluumuutto tarkoittaa käytännössä laajamittaista karkotusoperaatiota.

Sellnerin remigraatio-suunnitelmassa karkotettavina eivät olisi ainoastaan turvapaikanhakijat ja muut Saksassa asuvat ulkomaalaiset, vaan myös Saksan kansalaiset, jotka eivät ole esimerkiksi valtiovallan mielestä sopeutuneet tarpeeksi hyvin saksalaiseen yhteiskuntaan. On sanomattakin selvää, että tämä olisi katastrofi saksalaiselle demokratialle. Kun lisäksi miettii Saksan historiaa ja sen natsimenneisyyttä ja erityisesti natsien toimia eristää esimerkiksi juutalaiset muusta yhteiskunnasta, ei voi välttyä kylmääviltä yhtäläisyyksiltä.

Oikeistopopulismi on kuitenkin nousussa myös muualla kuin Saksassa ja Ranskassa. Se on nimittäin kasvattanut suosiotaan koko Euroopassa. Kaikesta huolimatta tämä on ymmärrettävää. Euroopan talous on sakannut jo pidemmän aikaa, ja kansalaisilla on aitoja huolia eurooppalaisten yhteiskuntien tilanteesta. Vaikka esimerkiksi tilastot eivät tue kaikkia väitteitä maahanmuuton haitoista, on huoli kuitenkin todellinen ja ymmärrettävä eikä tavallista ihmistä voi liiemmin siitä syyttää. Populistiset puolueet pyrkivätkin nimenomaan ruokkimaan ihmisten pelkoja ja esittämään asioihin helppoja ratkaisuja. Eihän se ole ihme, että tämä vetoaa kansaan, jonka mielestä asiat ovat huonosti. Juuri tämän takia vastaus oikeistopopulismin nousuun ei voi olla ihmisten ongelmien vähättely tai ihmisten syyttely.

Vastaus eurooppalaiseen oikeistopopulismin nousuun on koulutus. Koulutus voi tarkoittaa montaa asiaa. Se voi tarkoittaa perinteistä koulunkäyntiä, tai se voi tarkoittaa esimerkiksi median tekemää tärkeää työtä, jonka myötä selvenee, miten asiat oikeasti ovat ja mitä niille oikeasti voisi tehdä. Näin ollen hankalista yhteiskunnallisista asioista syntyy rakentavaa keskustelua, jonka tarkoituksena ei ole kerätä poliittisia irtopisteitä ihmisarvoa loukkaavan puheen tai ihmisoikeuksia loukkaavien tekojen avulla.

Jotta Eurooppa ja sen useat valtiot pystyvät ylläpitämään aiemmin mainittuja eurooppalaisia arvoja, ketään ei voida jättää eurooppalaisuuden ulkopuolelle. Niin Euroopan ulkopuolelta tulleet maahanmuuttajat, eurooppalaiset maahanmuuttokriittiset, EU:hun myönteisesti suhtautuvat kuin euroskeptikotkin ovat kaikki eurooppalaisia, jos he niin kokevat. Jos nimittäin alamme luokittelemaan ja päättämään, ovatko ihmiset eurooppalaisia vai eivät riippumatta siitä miten he itse asian kokevat, johtaa se ainoastaan vastakkainasetteluun. Myös juuri vastakkainasettelu eli polarisaatio ruokkii populismia. Eri näkemykset – ilman vihamielistä suhtautumista keihinkään ihmisiin – ovat koko demokratian ja erityisesti eurooppalaisuuden hienous.

Kaikki lähtee siis toisten ymmärtämisestä sekä kuuntelemisesta. Poliittisesti vasemmalla ja poliittisesti oikealla olevien tulee voida ja saada käydä dialogia poliittista kysymyksistä, olivat he itse asiasta kuinka eri mieltä tahansa. EU voisi pyrkiä edistämään poliittista vuoropuhelua entistä paremmin, niin poliitikkojen kuin tavallisten kansalaistenkin osalta. Liian usein me ihmisinä suojaudumme ainoastaan omiin kupliimme, jolloin emme altistu erilaisille näkemyksille. Jos emme altistu niille, miten voisimme edes yrittää ymmärtää niitä? Yhdysvallat toimii varoittavana esimerkkinä polarisaation kärjistymisestä. Edistetään jatkossa jo nuoresta asti erilaisten mielipiteiden ilmaisua sekä ymmärrystä. Euroopassa voimme vielä muuttaa suunnan.