Meidän Tapiolan musiikkilukiolaiset saivat upean mahdollisuuden elokuussa esiintyä yhdessä Tapiolan Sinfonietta -orkesterin kanssa. Espoo-päivän konsertissa kuultiin upeita cover-kappaleita orkesterin säestämänä. Myös minä, Juulia, olin solistina konsertissa.
Huhtikuussa, lukuvuoden loppupuolella, musiikinopettajamme Vuokko otti minuun yhteyttä ja kyseli, olisiko minulla valmiina itse kirjoittamaa kappaletta, joka sopisi Tapiola Sinfoniettan säestämäksi ja olisinko kiinnostunut esiintymään. Sattumalta olin helmikuussa kirjoittanut lyriikat, joissa oli suuri potentiaali sopia orkesterisovitukseen. Ainoa ongelma oli, ettei minulla ollut minkäänlaista melodiaa tai sointuja, joiden pohjalta sovittaja Pessi Levanto olisi voinut tehdä kappaleesta sopivan orkesterille. Suostuin kuitenkin Vuokon tarjoukseen, sillä tiesin, että kyseessä oli once in a lifetime -mahdollisuus.
Otin nopeasti yhteyttä lahjakkaaseen ystävääni Vernaan, koska tiesin, että hän on taitava tekemään kappaleita. Kerroin tilanteeni ja mahdollisuudesta päästä esiintymään Tapiola Sinfoniettan kanssa omalla kappaleella, ja hän innostui heti. Lähetin Vernalle kopion sanoista ja epämääräisen ääniviestin, jossa yritin parhaani mukaan laulaa keksimäni melodian. Ääniviestissä ei ollut tasaista tempoa, eikä laulu mennyt ihan nuotilleen, mutta Verna otti sen vastaan ja työsti sen pohjalta kappaleeseen selkeämmän melodian, soinnut ja muut musiikilliset asiat. Vernan apu oli aivan korvaamatonta, enkä voisi olla kiitollisempi, että minulla on näin upeita ja luotettavia ystäviä, jotka auttavat ja tukevat minua.
Toukokuun lopussa minun ja Vernan kappale Lasi oli valmis. Verna välitti kappaleen demon Vuokolle, joka taas välitti sen eteenpäin Levannolle. Kesän aikana vastailin sähköposteihin liittyen orkesterisovitukseen ja koulun alkaessa alkoivat treenit ensin opiskelijoista koostuvan bändin kanssa ja sitten koko orkesterin kanssa. Koulun ensimmäiset viikot olivat hyvin intensiiviset, koska harjoitteluaikaa orkesterin kanssa oli huomattavan vähän. Kuuntelin orkesterisovituksen demoa jatkuvasti ja yritin parhaani mukaan painaa jokaisen kohdan mieleeni ennen kenraaliharjoitusta kulttuurikeskuksen Tapiolasalissa.
Itse kirjoittamani kappaleen esittäminen oli todella jännittävää ja tunteeni olivat hyvin ristiriitaiset tulevasta esityksestä. Olin enemmän kuin onnellinen saadessani tällaisen mahdollisuuden, mutta esityksen lähestyessä jännitykseni kasvoi. Olen kerran aiemmin esittänyt oman kappaleeni, kun olin lukion ensimmäisellä, mutta silloin kappale oli hyvin kevyt aiheeltaan, eikä minua oikein jännittänyt. Tällä kerralla kappale oli kuitenkin paljon henkilökohtaisempi ja sen esittäminen tuntui todella vaikealta.
Ensimmäisissä harjoituksissa orkesterin kanssa koin itseni hyvin alastomaksi ja pieneksi, kun muut solistit ja opettajat istuivat auditorion penkeillä kuuntelemassa. Yritin irrottaa itseni kappaleeni merkityksestä ja sanoista ja kuvitella, että laulaisin mitä tahansa biisiä. Muiden solistien, opettajien ja orkesterin vastaanotto oli kuitenkin niin lämmin ja sydämellinen, että ymmärsin jotenkin vielä syvemmin kirjoittamani kappaleen merkityksen.
Esityspäivänä minua ei enää jännittänyt, tai ainakaan yhtä paljon kuin harjoituksissa. En enää pienentänyt itseäni tai vähätellyt kappaletta, vaan päätin esittää sen ylpeänä. Kappaleen sanoitukset kertovat yhdestä elämäni vaikeimmasta ajasta, jonka koin lukion ensimmäisen vuoden keväällä. Sinä keväänä minulle sattui paljon, mitä aloin purkamaan vasta seuraavana syksynä, kun olin päässyt ymmärrykseen kaikesta, mitä oli tapahtunut. Nyt noin puolitoista vuotta sen kevään jälkeen palautuminen jatkuu yhä, mutta olen kuitenkin päässyt jo hyvin pitkälle ja koen, että kappaleen esittäminen oli suuri askel toipumisessa. En enää piilotellut, vaan sain tuoda vaikeuksia valoon ja toivon, että kappale antoi edes yhdelle ihmiselle toivoa tulevaisuutta varten. Vaikka koko elämä voi välillä mennä sirpaleiksi, sirpaleet voi aina liimata takaisin yhteen.
Esityspäivä meni ohi nopeammin, kuin osasin ajatella. Ensimmäinen esitys oli Leppävaaran kesäterassilla, ja se meni erittäin hyvin ilman mitään suurempia ongelmia. Päivä kuitenkin huipentui illan esitykseen kulttuurikeskuksen Tapiolasalissa, jossa tunnelma oli lähes juhlava. Kaikki solistit säkenöivät asuissaan, ja jokainen kappale oli aivan uskomattoman upea. Suuri osa itsevarmuudestani tuli muilta laulajilta, joiden kannustus ja tuki oli aivan korvaamatonta. Ilmapiiri takahuoneissa oli täynnä jaettua jännitystä ja innostusta, joka sai minut unohtamaan kaikki vaikeudet ja huolet.
Esitys meni moitteettomasti, ja kaikki palaute, jonka sain kappaleesta lämmitti sydäntä. Haluan kiittää kaikkia, jotka kehuivat ja kannustivat minua ja kappaletta. Kaikkien teidän kehut ja kiitokset tulivat suoraan sydämeeni ja merkitsevät minulle enemmän kuin voitte edes uskoa. Kaikki tämä rakkaus ja tuki, jota olen saanut kaikilta on ollut lähes ylivoimaista ja olen sen myötä oppinut taas luottamaan itseeni ja taitoihini. Haluan myös kiittää Vuokkoa, joka antoi tämän mahdollisuuden minulle ja Vernalle, ja tietenkin myös Pessi Levantoa, joka mahdollisti kappaleen esittämisen orkesterin kanssa sovituksellaan. Haluan myös vielä kertaalleen kiittää Vernaa, sillä ilman häntä en olisi koskaan päässyt esiintymään Tapiola Sinfoniettan kanssa. Hänen apunsa ja lahjakkuutensa oli aivan korvaamatonta kappaleen teossa, ja olen niin ylpeä, että voin sanoa tehneeni biisin hänen kanssaan.
Kiitos vielä suunnattomasti kaikille ja tässä on minun ja Vernan kappaleen Lasi sanoitukset:
Mä toivon et mun nimi seuraa sua läpi sun elämän
Ja toivon että heijastuksissa, sä minut näät
Ja että tiedät että mä en ole ok sun takia, vaikka kuinka sanot ettet rikkonut lakia
Niin haluun et sä tiedät, mä haluun et sä tiedät
Mua ei oo tehty lasista mut vaikee on siivota ku kädet täynnä sirpaleita
Enkä haluu enää koskaan tuntee silmiesi kosketusta mun iholla
Voitko vaa mennä ja kuolla nii mun ei tarvi huolehtia missä sut nään
Haluun et tiiät et sä pilasit tän, ootko nyt ylpee itsestäs?
Ja toivon et sä tiiät et mä en ikin anna anteeksi
Mua ei oo tehty lasista mut hajoon silti sirpaleiksi
Mä en koskaan halunnut vajota syvemmälle pinnan alle
Mut sun paino veti mun pään veden alle
Paine tekee timantteja, mut tästä tuli vaan tuhkaa
Mitä sä kerrot sun kavereille, kun joku tuntematon soittaa?
Mitä sä tiedät, mitä sä luulet tietäväs
Mua ei oo tehty lasista mut vaikee on siivota ku kädet täynnä sirpaleita
Enkä haluu enää koskaan tuntee silmiesi kosketusta mun iholla
Voitko vaa mennä ja kuolla nii mun ei tarvi huolehtia missä sut nään
Haluun et tiiät et sä pilasit tän, ootko nyt ylpee itsestäs?
Ja toivon et sä tiiät et en ikin anna anteeksi
Mua ei oo tehty lasista mut hajoon silti sirpaleiksi
Jos et tehnyt mitään väärää niin miks me ei pysytty ystävinä?
Jos et tehnyt mitään väärää miksi mä oon nyt tässä?
Sä likasit mut vaatteet tahroilla joita on mahdoton pestä
Sä alotit tän sodan älä nyt sano ettet kestä
Ja toivon että tiiät et en ikin anna anteeksi
Mua ei oo tehty lasista mut hajoon silti sirpaleiksi
