Truman Capoten novellikokoelma Aamiainen Tiffanylla (1958, suom. 1967) sisältää kuuluisan pienoisromaanin Aamiainen Tiffanylla ja kolme novellia, Kukkien talon, Timanttikitaran ja Joulumuiston. Kuuluisasta niminovellista on tehty samanniminen klassikkoelokuva (1961), joka tunnetaan varsinkin pääosan kaunottaresta Audrey Hepburnista.
Kertomus kertoo seurapiiri kaunottaresta Holly Golightlystä, joka asuu New Yorkissa Manhattanilla sijaitsevassa kerrostalossa kissansa Kissan kanssa. Omalaatuisen hurmaava Holly Golightlyn elämän tarkoitus on päästä rikkaisiin naimisiin. Hollylla on vaarallinen tuttavuus, Sing-Singissä istuva mafioso Sally Tomato, joka antaa tälle epäilyttäviä säätiedotuksia kuljetettavaksi eteenpäin. Manhattanin kerrostalossa asuu Hollyn lisäksi nalkuttavat japanilaistaustainen valokuvaaja herra Yunioshi ja Madame Spanella sekä talon uusi asukas nuori kirjailija. Tämä mies on pennitön ilman hyväntekijäänsä ja täysin rakastunut omalaatuiseen naapuriinsa Hollyyn. Holly kutsuu nuorta miestä Frediksi, koska Hollyn mukaan hän näyttää aivan hänen veljeltään. Kirjassa ei tulekaan esille, mikä miehen oikea nimi on. Elokuvassa mies on saanut nimen Paul Varjak. Holly on kuitenkin kuin taivaalla kiitävä pilvi. Hän ei jää mihinkään pitkäksi aikaa, oli sitten kysymys suhteesta tai asuinpaikasta.
Kirjassa tapahtumat kuvaillaan aivan omalla yksityiskohtaisella tavallaan. Vaikka kertojana toimii minäkertoja, tarina on kiertynyt tiiviisti neiti Golightlyn ympärille. Koko kirjan aikana lukijan mielessä pyörii kysymys, kuka Holly Golightly on? Hänestä ei anneta kovinkaan paljon tietoa tämän sokerisen kuoren lisäksi. Lukijan omille tulkinnoille annetaan paljon tilaa, mikä tekee lukukokemuksesta henkilökohtaisen.
Elokuva alkaa kohtauksesta, jossa Holly syö croissantia katsellessaan Tiffanyn ikkunoita. Kirjan nimi Aamiainen Tiffanylla on saanut nimensä Hollyn mainittua kirjassa muutamassa kohdassa syötyään aamiaista Tiffanylla, joka on koruliike ja kuuluisa timanttikoruistaan. Holly mainitsee myös, että Tiffany antaa turvallisen hyvän olon ja karkottaa kirjassa mainitun ”mean reds” tunteen, joka on kammottavampi mielentila kuin mikään muu mille on jo kuvaileva sana olemassa.
Molemmat, sekä kirja että elokuva, ovat romanttisia kertomuksia, mutta hyvin eri tavalla. Elokuvan hurmaavan romanttinen ilmapiiri on hyvin erilainen kuin kirjan yhteiskunnan kääntöpuolta kuvaava ympäristö. Kirjassa tarina pomppii ja leijailee sinne tänne ajatusten tavoin. Vaikka tarina saattaisi tuntua kevyeltä, kirjaa lukiessa huomaa, että täytyy käyttää aivojaan, jotta tarinasta tajuaa jotain.
Suosittelen katsomaan elokuvan ja lukemaan kirjan, sillä tällöin tarinaan saa hyvän kosketuksen. Henkilökohtaisesti jäin hieman hämilleni lukiessani ensin kirjan. En ollut odottanut romanttisen klassikon olevan aivan tällainen yhteiskunnallinen ja kohtalaisen vaatiava lukukokemus. Elokuva puolestaan tarjosi hurmaavamman oven rakkaustarinaan ja kauniin mysteeriseen Hollyyn. Samalla elokuva antaa nauttia lämpimän romanttisesta New Yorkista kuvallisen tarinan muodossa eri tavalla kuin kirjaa lukiessa.
Vitsanen 