Jos olet käynyt Pia Liimataisen tunneilla – tai mahdollisesti, vaikket olisikaan – tiedät, että hän opettaa aina pilke silmäkulmassa. Tiedät myös, että hänen tunneillaan käy harvoin aika pitkäksi, oli hän sitten pitämässä luentoa seisoen pulpetilla tai kertomassa tarinoita kouluajoiltaan. Mutta tiedätkö, mistä signaalikoputus sai alkunsa? Mitä hänen lempikirjansa ovat? Mitä hän kirjoitti ylppäreissään? Aivan kaikkea Liimatainen ei itsestään tunneillaan kerro.
Pia Liimataiselle ammattivalinta oli aina itsestäänselvyys: hän on aina pitänyt koulusta ja unelmoi opettajanurasta jo ala-asteella. Meidän onneksemme Liimataisen omat kokemukset opettajista eivät ole lannistaneet häntä: yläasteella, kun hän kävi kaupassa koulun aikana, hänen opettajansa pakotti hänet lukemaan Hitlerin Mein Kampfia. Yliopistossa hänen kansandemokratian opettamista käsittelevää seminaarityötään kärkkäästi kritisoinut opettaja paljastui myöhemmin Stasin agentiksi Itä-Saksasta.
Ylioppilaskirjoituksissaan Liimatainen kirjoitti äidinkielen, historian, psykologian, lyhyen matematiikan, englannin, ruotsin ja saksan, joista hän sai E:tä ja M:ää. Ennen kuin Liimatainen lähti opiskelemaan historiaa, hän itse asiassa harkitsi uraa äidinkielenopettajana tai luokanopettajana. Peruskoulutuksen lisäksi Liimataiselle tarttui lukiosta mukaan muitakin hyödyllisiä oppeja: hänen ”höpöjuttunsa”, kuten signaalikoputus ja kahdenkymmenen sentin kysymys, juontavat juurensa hänen omaan historianopettajaansa lukiosta ja auskultointivuoden kenttäharjoittelun ohjaajaan Haukilahden lukiosta.
Toimituksen udellessa Liimataisen harrastuksia hän kertoi, että hän lukee paljon ja että hänen lempikirjojansa ovat Suomen lähihistoriasta kertovat kirjat, kuten Minna Rytisalon Lempi ja Tommi Kinnusen Lopotti. Lisäksi historianopettajamme lenkkeilee ja käy kuntosalilla jonkin verran.
Jos Liimatainen saisi muuttaa maailmassa yhden asian, hän tekisi ihmisistä vähemmän itsekkäitä. Hän uskoo, että jos me ottaisimme toisemme huomioon paremmin, maailmassa ei olisi niin paljon sotia ja kärsimystä. Supervoimia Liimatainen ei tarvitse: hänen mielestään tärkein kyky, joka ihmisellä voi olla, on kyky hyväksyä heikkoutensa ja oppia omista virheistään.
Kun toimitus kysyi Liimataiselta neuvoja lukiolaisille, hän muistutti, että kannattaa opiskelun ohella nauttia elämästä ja pitää huolta itsestään. Tunneille ajoissa tuleminen on kuitenkin toissijaista, koska signaalikoputuksella pääsee aina sisään.
Kirjoittanut Alex Suikkanen
Vitsanen 