Opetussuunnitelmaruno
Ketuttaa
Vatuttaa
Opetuslautakunnan syytä kaikki paha maailmassa: rutto, nälänhätä, uusi ops.
Aurinko laulaa ja linnut paistaa.
Millenniumlasten rinnan täyttää riemu:
Ei kolmea uskonnon kurssia.
Kärsimys.
Abiturientti hakkaa päätään.
Solubiologian kirjaan painuu kyynelten ja tuskanhien merkki.
Ykkösen eteen avautuu Graalin malja: täysi esivalintatarjotin.
Vanhoilla edessä synkkä tie, sitä valaisemaan juhannuskokko,
liekeissä vanhat oppikirjat.
Kesä tulee, nostattaa ilon nuorten sydämiin.
Ei huolen häivää.
Sähköiset ylioppilaskokeet.
(Emma K.)
Tabutankoja
1)
Kannot metsässä.
Halkaistut ajatukset
Keskeytyneinä.
Hiljaisina tabuina
He kuiskaavat itsekseen. (Kalle Aaltonen)
2)
Kuin havuton kuusi
ruma, riisuttu, köyhä
nainen alaston
kevään tullen ei kuki
tahrittu, arvoton on.
3)
Kannibalismi
Hyvältä maistuu
liha pannulla paistuu.
Eläimestä ei
ole tämä suupala,
naapurisi olla vois. (Nelli Aarnio)
4)
Keinuu tuulessa
Valo aukaisee nupun.
Lupaa itselleen:
Kyllä minäkin kelpaan.
5)
Juuret irtoaa,
eloton mänty kaatuu.
Ei taiteilija
valtapolitiikkaan saa
ottaa kantaa kynällään.
Muita runoja:
1)
Aurinko sokaisi kirkkaudellaan.
Puiden oksat olivat rusetilla solmussa.
Maistoin viileää ilmaa
vihreän kirpaisun.
Aия seisoi keskellä peltoa.
Kukat juoksivat heinien seassa.
Joka kevät kukat juoksevat maratonin.
2)
Aika syksystä kevääseen
kuin nälkävuosi.
Morottaa Rosbe ja hupaisaakin on.
Sisin kuin mustan valon hehkulamppu.
Tuleva on uutuus lopullinen
muuttuvi talous
muuttuvi elämän kevät.
Potkaisee joku kuun poispäin maasta,
Siksi valaistuu vähitellen Pohjola.
Versoa nakertaa hitaasti
kaikkeuden viheliäisin hirvikärpänen.
Teemu tullessaan on tuova
katseen Korkeasaaren huuhkajan.
Parempi pyy pivossa
Kuin kymmenen oksalla.
Ei voi olla olematta
ikiaikainen aikainen lintu.
Madon nappaa värikkään
se joka ensin liipaisimella läähättää.
Tuntuu rosoiselta, haisee ruudilta.
Näyttää kauniilta, kuulostaa rumalta.
Sivullista salama satuttaa.
Soinnut kantavat räjähtäen vuorollaan
painavan nuottiviivaston alle.
Sulavaa flyygeliä pitää makustella,
se virnistää ääniä kuullessaan.
Ei uutuus olekaan lopullinen.
Kuu vierii yhä.
(Roosa)
Vitsanen 