Superkoulustressiä ja velvollisuuksia New Yorkissa

Marvelin leffauniversumi sai kesällä jatkoa, kun Spider-Man: Homecoming -elokuva sai Suomessa ensi-iltansa. Elokuva saapui leffateattereihin jo heinäkuun viidentenä, mutta se pyörii yhä monessa paikassa.

Elokuvassa 15-vuotias Peter Parker koettaa samanaikaisesti elää elämäänsä tavallisena high school -opiskelijana New Yorkin Queensistä ja totutella uuteen identiteettiinsä Hämähäkkimiehenä. Yrittäessään näyttää Tony Starkille, että on valmis liittymään Kostajat-supersankariryhmään, Parker sotkeutuu superpahis Korppikotkan suunnitelmiin ja onnistuu samalla sotkemaan arkielämänsäkin.

Jos et ole vielä elokuvaa nähnyt, kannattaa se ehdottomasti käydä katsomassa! Vaikka elokuva onkin osa joskus hämmentävänkin laajalta tuntuvaa Marvel Cinematic Universumia ja sisältääkin viittauksia muihin Marvelin elokuviin, se sopii erinomaisesti myös ensimmäiseksi Marvel-elokuvaksi. Vaikka elokuvan tapahtumapaikkana toimiikin pääasiassa New York, päähenkilön arkielämää amerikkalaisessa high schoolissa kuvaavat kohtaukset ovat hyvin tutun tuntuisia myös suomalaiselle lukiolaiselle.

Elokuva on perinteisen supersankarielokuvan lisäksi nuoren Peterin kasvutarina. Siinä käsitellään monia tärkeitä asioita, kuten suvaitsevaisuutta, yhteistyötä ja itseluottamusta – teemoja, jotka eivät ole kovin kaukana suomalaistenkaan lukiolaisten elämästä. Elokuvan kaikista tärkein viesti on mielestäni se, että vaikka mokaisi pahastikin, se on okei ja elämä jatkuu joka tapauksessa. Vakavampien asioiden vastapainoksi elokuvasta löytyy myös paljon Marvelin leffoista tuttua huumoria.

Päärooleissa ovat näyttelijät Tom Holland (Peter Parker/Spider-Man), Michael Keaton (Adrian Toomes / Korppikotka), Jon Favreau (Harold ”Happy” Hogan), Zendaya (Michelle ”MJ” Jones), Donald Glover (Aaron Davis), Tyne Daly (Anne Marie Hoag) Marisa Tomei (May Parker) ja Robert Downey Jr. (Tony Stark / Iron Man).

PS: Vaikka olisitkin nähnyt elokuvan jo, se kannattaa katsoa uudestaan viimeistään silloin, kun DVD-versio ilmestyy. Lopputekstien jälkeen kärsivällistä katsojaa odottaa kaksi (luit oikein, aivan lopussa on vielä toinen) post-credits-sceneä, joita ei todellakaan kannata missata.

Kirjoittanut Maisa Mattila, 17B