Jos olet käynyt Lasse Lindqvistin tunneilla, tiedät, että ne ovat selkeitä, suunniteltuja kokonaisuuksia. Tiedät, että niillä kuulee mielenkiintoisia yhteiskunnallisia viittauksia ja piristävää huumoria. Mutta mitä sinä tiedät niiden opettajasta? Tiesitkö, että hän on purjehtinut Atlantin yli? Mitä lemmikkejä hänellä on ollut? Mitä muuta hän olisi päässyt lukemaan biologian lisäksi? Tällä kertaa Vitsanen etsi käsiinsä biologian- ja maantieteenopettajamme Lasse Lindqvistin.
Lindqvist ei ole aina halunnut opettajaksi: hän alkoi kiinnostumaan opettamisesta vasta yliopistossa. Siellä hän piti tavasta, jolla biologiaa opetettiin niin paljon, että toivoi pääsevänsä itse opettamaan omia kurssejaan. Kuten sitten pääsikin. Yliopistossa hän myös huomasi, että vaikka hän oli hyvin kiinnostunut biologiasta, hän ei ollut niin sanottua tutkijatyyppiä: opettaminen sopi hänen tapaansa lähestyä asioita paljon paremmin.
Lindqvist on monien muiden koulumme opettajien tavoin ollut poikkeuksellisen hyvä opiskelija: hän kirjoitti laudaturin äidinkielestä, saksasta, pitkästä matikasta, ruotsista, englannista ja reaalista, jossa hän vastasi lähinnä historiaan liittyviin kysymyksiin. Lindqvist olisi päässyt opiskelemaan myös englantilaista filologiaa, muttei ottanut paikkaa vastaan. Myöhemmin hän on usein pohtinut, minkälaiseen työhön hän olisi sitä kautta päätynyt.
Ottaen hänen ammattinsa huomioon, ei ole yllättävää, että Lindqvist pitää hyvin paljon eläimistä. Hänellä on ollut useita akvaarioita sekä lemmikkiskorpioni, mutta hän ei raaski hankkia koiraa tai kissaa, koska se joutuisi olemaan niin paljon yksin hänen luonaan. Lindqvistin eläinrakkaus näkyy myös hänen harrastuksissaan: hän harrasti ratsastusta kahdeksan vuotta, kunnes lopetti sen jonkin aikaa sitten.
Säännöllisiä harrastuksia Lindqvistillä ei ratsastuksen jälkeen ole ollut, mutta hän käy paljon teatterissa ja osallistuu välillä Suomen Purjelaivasäätiön järjestämille purjehduksille. Matkalla Atlantin yli hän näki aika ainutlaatuisia asioita: mm. koko horisontin peittäneen portugalinsotalaivojen armadan ja laivan vieressä merestä nousseen lahtivalaan.
Lindqvistin lempikirjoja ovat Sinuhe Egyptiläinen, Täällä Pohjantähden alla ja muut suomalaiset klassikot. Hän pitää myös Tuntemattomasta sotilaasta, mutta ei sen vanhemman elokuvaversion ylettömästä kanonisoinnista nyky-Suomessa: ”Väinö Linnan kirjan tärkein sanoma kun on jotain ihan muuta.” Selvän lempielokuvan puutteessa Lindqvist mainitsee viimeisimmän, joka on tehnyt erityisen suuren vaikutuksen: Prashant Noirin ”Umrika”. Lindqvist muistuttaa samalla, että elokuvia tehdään muuallakin kuin Hollywoodissa (tai Solar Filmissä).
Vaikka Lindqvist pitää ilmastonmuutosta ja muita ympäristöön liittyviä ongelmia hyvin tärkeinä, jos hän saisi muuttaa yhden asian maailmassa, hän korjaisi miesten ja naisten välisen epätasa-arvon. Hän pitää maailmalla ja siellä täällä Suomessakin vallitsevaa alentavaa suhtautumista naisiin käsittämättömänä. Toimituksen udellessa, minkä supervoiman Lindqvist haluaisi, hän vastaaa kryptisesti: ”On tiettyjä ihmisiä, joiden ajatuksiin ja tekemisiin minä haluaisin voida vaikuttaa, mutta lähinnä haluaisin saada heidät itse tajuamaan tekemisensä.”
Vaikka Lindqvist kokee lukiolaisia kohtaan myötätuntoa heidän kohtaamistaan paineista, hän haluaa muistuttaa meille, että lukiossa ei ole turhia kursseja. Vaikka tuntee tietävänsä, mitä tulee tarvitsemaan tulevaisuudessa, kaikilla kursseilla voi oppia jotain hyödyllistä. Elämästä yleensä Lindqvist haluaa todeta opiskelijoille Ismo Alangon kuolemattomin sanoin: ”Vaikken mä aina jaksa uskoa, rakastaa, niin on täällä vielä helvetisti kaunista katseltavaa.”
Kirjoittanut Alex Suikkanen
Vitsanen 