Hyvä rehtori, opettajat, vanhemmat, sukulaiset ja ystävät sekä ennen kaikkea tuoreet ylioppilaat.
“Muutos on kaiken todellisen oppimisen lopputulos.” – Kirjailija Leo Buscaglia
Nyt on se päivä. Kaikkien hartaasti odottama, mutta myös pelkäämä päivä. Lähes kolme vuotta sitten istuimme Tapiolan lukion vanhoissa tiloissa Nihtisillassa pelokkaina lukion ykkösluokkalaisina. Tänään istumme viimeisen kerran täällä Tapiolassa, nyt kuitenkin rohkeina ja innokkaina nuorina aikuisina, vielä viimeistä päivää Tapiolan lukiolaisina. Tuntuu hyvältä valmistua, mutta samalla mielen valtaa haikeus; ikävöin jo nyt tätä paikkaa.
Kun miettii mielessään menneitä kouluvuosia täällä, tulee väistämättäkin miettineeksi kaikkia niitä asioita, mitä Tapiolan lukiolta saimme; lukio tarjosi meille uuden hyvän sijainnin, uudet ja käytännölliset tilat opiskella, inspiroivat opettajat, ihanan henkilökunnan sekä tietenkin koulukaverit ja sen kuuluisan Tapiolan hengen. Ne tekevät tästä paikasta Tapiolan lukion, enkä itse voisi olla lukiovalintaani tyytyväisempi. En usko, että mikään muu ympäristö olisi voinut olla yhtä kannustava kuin Tapiola: yhtä hyvä opiskeluun ja juuri sen oman jutun etsimiseen motivoiva paikka.
Lukio on ollut kasvamisen ja muutoksen aikaa. Nämä kolme vuotta ovat usealle meistä olleet vaihtelevia: hankalat ajat ovat tuntuneet ylitsepääsemättömän raskailta ja hyvät ajat uskomattoman kevyiltä, huolettomilta ja iloisilta. Surullisena on ollut sanoinkuvaamattoman paha olla, mutta onnellisena on tuntunut, ettei mikään voi pysäyttää. Tunteiden vallassa on toisinaan vaikea tehdä oikeita päätöksiä, mutta virheet kuuluvat nuoruuteen ja kasvamiseen. Jos ei koskaan tee virheitä, miten voi kasvaa ja kehittyä ihmisenä oppimalla virheistään?
Yksi tärkeimpiä lukion anteja ovat uudet ystävät, joita lukion myötä on saanut paljon. En tuntenut ennen lukiota oikeastaan ketään uudesta koulustani, ja tuleminen vieraaseen paikkaan ilman kavereita tuntui aluksi hankalalta. Nopeasti kuitenkin tutustuin uusiin ihmisiin, joista myöhemmin tuli hyviä, jopa parhaita, ystäviä ja joiden kanssa tiedän olevani tekemisissä lukion jälkeenkin. Samanhenkisiä kavereita oli helppo löytää, kun luokattoman lukion myötä saa jatkuvasti olla tekemisissä erilaisten nuorten kanssa. Se, että joka kurssilla on eri ihmisiä, on opettanut myös kärsivällisyyttä ja kykyä työskennellä toisten kanssa. Vaikkei nauttisikaan jonkun seurasta, toimeen täytyy kuitenkin tulla ja vaaditut tehtävät on kyettävä hoitamaan yhdessä.
Opettajat ovat myös osaltaan pitäneet huolta meidän opiskelijoiden kasvatuksesta. Vaikka heidän tehtävänsä onkin opettaa meille kouluaineita ja valmentaa ylioppilaskirjoituksiin sekä jatko-opintoihin, he ovat myös pitäneet yleistiedostamme huolta sekä pyrkineet parhaansa mukaan avartamaan maailmankuvaamme ja opettaneet meitä sivistämään itseämme ja viettämään aikaa kulttuurin parissa. Hyvän ja inspiroivan opettajan ansiosta entisestä inhokkikouluaineesta on saattanut puolivahingossa tullakin suosikki, ja innostus voi kantaa niinkin pitkälle, että haluaa jatko-opinnoissaan suuntautua lukemaan tätä ainetta. Opettajien vaikutus meihin on valtava.
Lukio on uusien ja erilaisten kokemuksien aikaa. Se on aikaa etsiä ja löytää itsensä ja juuri se oma juttu. Saa kokeilla ja epäonnistua, löytää omat mielenkiinnon kohteet ja miettiä, mitä haluaa loppuelämältään. Lukio on paikka ja aika oppia elämästä. Tapiolan lukio on antanut erinomaiset puitteet siihen, sillä loistavien ja inspiroivien opettajien lisäksi meillä on mahdollisuus kokeilla laaja-alaisesti erilaisia harrasteita, mm. tutorointia, koulun lehden toimitusta, oppilaskuntaa, urheiluseuratoimintaa ja -kisoja sekä kaikkia mahdollisia musajuttuja maan ja taivaan väliltä. Myös yliopisto-opintoihin on saanut ennalta tutustua monilla erilaisilla käytännön ja kenttäkursseilla mm. Hangon Tvärminnessä, Aalto Yliopistolla Otaniemessä, Helsingin Yliopistolla Viikissä sekä Kenian Taita-vuorilla. Lukio on ollut loistava paikka kokeilla uusia asioita, jos vain mielenkiintoa ja jaksamista on riittänyt.
Kolmen vuoden uurastus palkitaan tänään. 142 Tapiolan lukion ylioppilasta painaa ansaitun valkolakin päähänsä. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös lukio. Jatkamme ensi syksyllä osa jatko-opintoihin korkeakouluihin, ja osa pitää välivuoden opiskeluista. Muutokseen voi liittyä haikeutta, ja se voi tuntua aluksi hankalalta, mutta sen ei silti täydy olla huono asia. Puheeni alussa lainasin kirjailija Leo Buscagliaa, jonka mukaan “Muutos on kaiken todellisen oppimisen lopputulos”. Muutos on väistämätön, jotta tilalle voi tulla jotain uutta, ehkä jopa parempaa. Nyt meillä on takana 75 suoritettua kurssia, 13 koeviikkoa, 4 pakollista ylioppilaskoetta, vanhojentanssit, penkkarit ja vihdoin lakkiaiset. Rakkaat ylioppilaat, olemme kasvaneet ja oppineet valtavasti lukion aikana – ja siten myös muuttuneet. Älkäämme siis pelätkö muutoksia jatkossakaan!
Paljon onnea meille uusille ylioppilaille!
Nelli Vasse
Vitsanen 