Arvoisa juhlaväki, rehtori, opettajat ja erityisesti rakkaat ylioppineet ystäväni,
tätä hetkeä on odotettu kauan, ja vihdoin myös me saimme laittaa nämä hiukan tavallista hienommat lippalakit päähämme. Jokaisella meistä, muutamaa ylioppilasta lukuun ottamatta, on varmasti erilaisia syitä, miksi halusimme jäädä tänne lukioon vielä ylimääräiseksi puoleksi vuodeksi. Toiset eivät kenties pystyneet vastustamaan Tapiolan lukion vetovoimaa, ja joillain syy saattoi olla unohtunut P-merkintä. Nämä aiemmin mainitsemani “muutamat ylioppilaat” eivät puolestaan malttaneet edes sitä kolmea vuotta lukiossa viettää, vaan saivat lukion suoritettua mallikkaasti kahdessa ja puolessa vuodessa.
Itselläni suoritettujen kurssien määrä oli sen verran valtava, ettei kolme vuotta yksinkertaisesti riittänyt tutkinnon suorittamiseen. Tämä puolikas vuosi, tai oikeastaan kaksi ylimääräistä jaksoa, olivat kenties oman lukiourani antoisimmat. Pääsin vierailemaan esimerkiksi Pietarissa sekä Euroopan parlamentissa Strasbourgissa. Lisäksi lakitiedon jatkokurssilla intoni oikeustieteen opiskelua kohtaan voimistui, ja keväällä minua odottavat oikeustieteellisen pääsykokeet ja niihin valmistautuminen.
Viime vuonna Suomi täytti komeat 100 vuotta, ja huomenna saamme juhlistaa hienoa 101 vuoden itsenäistä taipaletta. Tänään juhlimme sekä Suomen että meidän nuorten itsenäisyyttä. Itsenäisyys ja sen säilyttäminen mahdollistavat meille monia asioita, joita pidämme helposti itsestäänselvyyksinä. Meillä on esimerkiksi mahdollisuus äänestää vaaleissa ja näin vaikuttaa maamme päätöksentekoon. Lisäksi Suomi voi rohkeasti toimia esikuvana muille maille. Olemme pieni maa, mutta silti meitä kuullaan ja kattavaa hyvinvointivaltiojärjestelmäämme, jossa muun muassa koulutukseen satsataan erityisesti, ihaillaan ympäri maailman.
Tapiolan lukio on antanut meille kattavan tietopohjan tulevaisuuteen. Sitä sanotaankin, että lukion jälkeen ihmisen yleistietämys on huipussaan. Tämän lisäksi olemme saaneet hyvät valmiudet argumentoida ja tuoda vakuuttavasti mielipiteitämme esille. Kannustankin meitä kaikkia vastavalmistuneita käyttämään tätä tietomäärää ja näitä opittuja taitoja vaikuttamiseen tulevaisuudessa. Jo vaaleissa äänestämällä ja arkielämän kulutusvalinnoilla vaikutamme yhdessä yhteiseen tulevaisuuteemme.
Monen meistä harteita painaa maapallon tulevaisuus, ja ympäristöahdistus kasvaa keskuudessamme mitä enemmän uutisia seuraamme. Meillä nuorilla on suurin vastuu tulevaisuudesta. Usko tulevaan ja päättäväinen asenne ovat avaimia, joilla säilytämme tämän upean maapallon tuleville sukupolville monimuotoisena ja rauhallisena. Ainakin minä uskon vahvasti tulevaan. Olen huomannut, että monet nuoret ovat kiinnostuneita maailman parantamisesta sekä valmiita puolustamaan niin omia oikeuksiaan kuin yhteistä hyvääkin. Tätä joukkovoimaa tarvitsemme, jotta saamme äänemme kuuluviin!
Tulevaisuus saattaa pelottaa monia paljon arkisempienkin syiden takia. Monet meistä vielä miettivät, missä jatkaisivat opintojaan, ja joitakin turhauttaa tunne siitä, ettei sitä “omaa juttua” ole vielä löytynyt. Itse ajattelen, että kaikenlaista yrittämällä ja itseensä uskomalla jokainen voi löytää oman uniikin polkunsa mielekkääseen ja onnelliseen elämään. Tämä lukiotaipaleen loppuhan on lopulta vain uuden elämänvaiheen alku.
On mahdotonta sanoa, missä olemme ja mitä teemme kymmenen vuoden päästä. Suunnitelmat vaihtuvat matkalla varmasti useasti. Ja mielestäni hyvä niin, sillä valmiiksi käsikirjoitettu elämä olisi yllätyksetön ja tylsä. Meidän täytyy vain heittäytyä elämän vietäväksi ja muuttaa haaveemme tavoitteiksi. Niitä seuraamalla rakennamme jokainen oman polkumme tulevaisuuteen ja jätämme taaksemme jäljen.
Edesmennyt presidenttimme Mauno Koivisto antoi taannoin isällisen elämänohjeen: “Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.” Toivonkin, että mahdollisimman monet näkisivät tulevaisuudessa toivoa ja uskaltaisivat yrittää epäonnistumisen pelosta huolimatta. Sillä harvoinhan tiedämme varmasti, mitä tulevaisuus tullessaan tuo, ja näin ollen mielestäni kannattaa luottaa kaiken menevän hyvin.
Haluan onnitella sydämellisesti kaikkia uusia ylioppilaita hienosta saavutuksesta ja toivon, että kaikkien päivästä tulee ikimuistoinen. Haluan lisäksi kiittää opettajiamme, rehtoriamme, koulun henkilökuntaa sekä kotijoukkoja tuestanne tämän rankan mutta upean lukiotaipaleen varrella. Teiltä olen oppinut, että omalla myönteisellä ja rohkealla asenteella on valtava merkitys tulevaisuuden kulkuun. Antiikin kreikkalainen historijoitsija Thukydides totesi taannoin viisaasti: ”Onnen salaisuus on vapaus… Ja vapauden salaisuus on rohkeus.” Tänään saammekin juhlistaa vapauttamme ja suunnata katseemme toiveikkaina tulevaisuuteen. Paljon onnea ja rohkeutta meille uusille ylioppilaille!
Emma Rönkkö
Vitsanen 