Joulumusiikki soi, jouluvalot lämmittävät tunnelmaa, ja jouluiset tuoksut valtaavat hajuaistin. Ihmiset ovat jotenkin iloisempia, ja jokainen odottaa tulevaa lomaa. Ihmiset leipovat joulutorttuja ja pipareita, jotkut tekevät jopa piparkakkutalon. Katsotaan jouluisia elokuvia ja käydään ehkä kuuntelemassa joulukuoroa. Tätä kaikkea on joulu.
Joulun taustalla on kuitenkin muitakin ajatuksia ja tarkoitusperiä. Kaupat laskevat hintoja lokakuussa, jotta niitä voi nostaa hyvissä ajoin ennen joulua. Ihmiset aloittavat joulustressaamisen ja alkavat miettimään, mitä tänä vuonna ostetaan lapsille lahjaksi ja pitäisikö aikuisille ostaa lahjoja. Lasketaan budjetteja ja katsotaan, paljonko on joulua varten säästetty. Montako lahjaa saatiin tänä vuonna? Oliko se viime vuotta vähemmän?
Ensimmäinen osio on meille kaikille se, mitä haluamme nähdä. Se on meistä aitoa joulua. Sitä odotamme heti halloweenin jälkeen. Hyppäämme siis loppuvuodesta kaupallisesta juhlasta toiseen. Vaikkei halloween olekaan
vielä niin vahvasti juhlittu maassamme, on se kuitenkin vakiinnuttamassa asemaansa.
Sitä ei välttämättä tule ajateltua, kuinka kaupalliseksi joulumme on oikeasti tehty. Sen huomaa kuitenkin erityisesti lahjojen ostamisesta. Kaupat tarjoavat jouluisia tuotteita, jotka ovat ”täydellisiä” lahjoja. Yleisesti kaupat tekevätkin vain jouluna myytävän version tuotteesta, jolla saadaan kuluttajat houkuteltua kauppoihin.
En sano, että lahjojen ostaminen olisi väärin. On mukavaa kiittää ihmisiä ja muistaa heitä antamalla lahja. Koen kuitenkin lahjojen antamisen menneen yli äyräiden. Tästä hyvä esimerkki on Michael Bublén kappale The More You Give, jossa lauletaan ”the more you give the more you’ll have”, joka vain tuntuu kannustavan ostamaan lisää. Vaikka toisaalta laulun voi tulkita kannustavan olemaan yhdessä rakkaiden kanssa, siinä tuntuu kuitenkin olevan ikävä kaupallinen sävy.
Olenkin alkanut miettiä, juhlimmeko joulua itse joulun vai lahjojen takia. Onko joulu meille kristillinen juhla tai vastaavasti perinnejuhla, vai onko se muuntautunut vain kulutusjuhlaksi?
Niin sanottu yhdysvaltalainen malli on siirtynyt meille monessa, ja niin myös joulun vietossa. Kaleva-lehden artikkeli Kaupallinen joulu on kotoisin USA:sta (1.12.2004) kertookin asiasta hyvin. Vaikka artikkeli on jo vanha, se pitää silti edelleen hyvin paikkaansa. Artikkeli kertookin 1800-luvun Yhdysvalloissa joulun toimineen kulutusyhteiskuntakehityksen moottorina. Tämä tarttui 1960-luvulla Suomeen, kun moderni kulutusyhteiskunta löi Suomessa läpi.
Millaisia vaikutuksia tällä kaupallistuneella joululla on kansalaisiin? Käytämme hirveän määrän rahaa jouluvalmisteluihin verrattuna muihin juhliin. Tämä osaltaan saattaa luoda stressiä. Joulu on kiireistä aikaa. Osa aloittaakin jouluvalmistelut jo marraskuussa, jotta kaikki valmistelut saataisiin valmiiksi. Kermana kakun päällä on valtava roskan määrä, joka jää jäljelle.
Emme voi sanoa aina, että saisimme lahjoja, jotka oikeasti tulisivat tarpeeseen. Usein siis osa lahjoista päätyykin vain pölyttymään nurkkiimme. Turhan rojun lisäksi lahjojen pakkaustarvikkeet tuottavat valtavasti roskaa. Lahjaroskan lisäksi yleensä jouluruuista jää hieman yli, ja ylijäämä heitetään pois.
Joulu ei ole siis mitenkään ekologinen juhla. Se ei tue millään tavoin 
positiivisesti ympäristöämme. Hyväksymmekö syntyvät roskat vain sen tähden, koska on kyse joulusta?
Meidän pitäisi alkaa ratkoa näitä kuluttamiseen liittyviä ongelmia ja tiedostaa niiden olemassaolo. Puhumme paljon ilmastonmuutoksesta. Ratkaisemme sen ongelmia päästörajoituksilla ja liharuuan vähentämisellä. Todellisuudessa kulutuskeskeinen elämämme on myös haitallista ympäristölle. Jouluna tämä kaikki on hyvin nähtävissä.
Ehdottaisinkin, että luopuisimme lahjojen antamisesta ainakin osittain. Voisiko mieluummin antaa aineettoman lahjan taikka ostaa jotain oikeasti tarpeellista? Pitääkö lapsille ostaa niin paljon lahjoja, vai riittäisikö vähempi? Ei opeteta lapsiamme jatkamaan tätä tapaa, sillä sitä ei maapallomme kestä.
Kaupallisuuden ohella osaamme kyllä silti juhlia joulua. Ihmiset tuntuvat olevan suurimmilta osin onnellisia. Vanhat perinteet näkyvät ihanasti varsinkin jouluaattona. Suurin osa ihmisistä käy joulusaunassa ja katsoo Turun joulurauhan julistusta. Aattoaamuna syödään riisipuuroa, johon on sekoitettu manteli. Yleisesti joulu onkin juhla, jolloin perheet kokoontuvat yhteen. Tämä onkin mielestäni joulussa tärkeintä.
Rentouttavaa joulua kaikille!
Vitsanen 