Mitä sinulle tulee mieleen, kun ajattelet Kiinaa? Minulle tuli vielä vuosi sitten mieleen suuret miljardikaupungit kimaltelevine pilvenpiirtäjineen, luksus ostoskeskukset, matematiikkanerot, saman näköiset ihmiset, herkullinen kiinalainen ruoka ja historiallinen silkkitie, mutta myös koirien syöminen ja kommunismi. Lähteville vaihto-oppilaille aina sanotaan, että pitää lähteä avoimin mielin, ilman odotuksia tai stereotypioita, mutta se on vaikeaa. Helposti ajautuu ajattelemaan dramaattisia yleistyksiä ja mediassa kuulemiaan ajatuksia. Ne eivät ole kuitenkaan totuus. Stereotypia on kuin oikotie, se ohjaa aivosi ajattelemaan tietystä asiasta tietyllä tavalla, kuulemasi tai näkemäsi mukaan. Stereotypiat voivat kuitenkin pilata kokemuksia tai saada ihmiset torjumaan jonkin vain sen mukaan, mitä he odottavat.
Viime vuonna koulussamme oli vaihto-oppilas Cherry, jonka kanssa minä vaihdon paikkoja. Kun hän oli koulussani Suomessa, olin minä hänen koulussaan Hongkongissa. Hongkong on itsenäinen hallintoalue eteläisessä Kiinassa. Se on suurempi väkiluvultaan kuin Suomi, mutta pinta-alaltaan pienempi kuin Helsinki. Hongkong onkin yksi maailman tiheimmin asutuimmista alueista. Alue on täynnä taivasta kohti kurkottavia pilvenpiirtäjiä ja tiheästi tikutettuja kauppoja.
Hongkong kuului Isolle-Britannialle oopiumisotien jälkeen 1800-luvun puolessa välissä ja pysyi Ison-Britannian siirtomaana vielä 1900-luvun lopulla asti. Hongkong palautettiin Kiinalle 1997. Hongkongia koskee sama sopimus kuin Macaota: ”yksi maa, kaksi hallitusta”. Hongkongista tulee lopullisesti osa Kiinaa viidenkymmenen vuoden päästä vuodesta 1997 eli 2047. Toisin kuin Manner-Kiina, Hongkong on saanut paljon vaikutteita ulkomailta, mikä näkyy muun muassa siinä, että englanti on yksi kaupungin virallisista kielistä ja kaupungissa asuu paljon ulkomaalaisia.
Kävin koulua paikallisessa kiinankielisessä koulussa, jossa vain satunnaisia aineita opetettiin englanniksi. Hongkongissa on valtava määrä kouluja, niin kiinan- ja englanninkielisiä kuin julkisia ja yksityisiä sekä kansainvälisiä kouluja. Kuten muuallakin Aasiassa koulu on tärkeä osa hongkongilaisten elämää. Heidän koko nuoruutensa on kiertynyt koulun ympärille. Monilla nuorilla ei ole kavereita koulun ulkopuolelta, koska heitä ei ole aikaa tavata. Olet saattanut kuulla ”helikopterivanhemmista”. Heitä on paljon Hongkongissa. Vanhemmat määräävät suurimmasta osasta nuoren elämää ja pakottavat johonkin suuntaan, vaikka heidän tarkoituksenaan onkin vain varmistaa lapselleen valoisa tulevaisuus hyvin palkatussa työssä. En halua tehdä tästä uutta stereotypiaa, mutta näin valitettavasti on. Paikalliset ovat tietoisia asiasta ja valtavasta stressimäärästä, joka langetetaan lasten harteille, sillä vanhemmat odottavat lapsen menestyvän koulu töissään ja harrastuksissaan. On kuitenkin ymmärrettävä, että alueella kilpailu opiskelupaikoista yliopistossa on paljon kovempi kuin Suomessa. Alueella on vähemmän yliopistoja ja tilaa ja enemmän ihmisiä kuin koko Suomessa.
Asuin isäntäperheessä, joka ei ollut alkuperäisesti Hongkongista. Host-isäni oli Taiwanista ja host-äitini Henan provinssista Kiinasta. Molemmat nuoremmat siskoni syntyivät Kiinassa, kun taas pikkuveljeni Hongkongissa. Sain tutustua vaihtovuoteni aikana kolmeen erilaiseen kulttuuriin, Kiinan, Taiwanin ja Hongkongin.
Kiina on valtava maa, jonka sisälle mahtuisi melkein koko Eurooppa ja jonka väkiluku on maailman suurin. Kiina on yksi maailman vanhimmista sivilisaatioista, joka ylettyy niin kauaskin kuin 5000 vuotta taaksepäin. Maan sisältä löytyy aivan kaikkea maailman suurimmista kaupungeista ja tavallisten ihmisten asuttamiin kyliin.
Ruokakulttuuri vaihtelee kompassin suuntien mukaan Kiinassa. Itäisellä rannikolla syödään paljon kalaa ja mereneläviä, etelässä syödään tulista ruokaa, kuten myös lännessä, kun taas pohjoisessa ei ole juurikaan tulisia ruokia. Koiran syöminen, ylivoimaisin stereotyyppi maailmalla Kiinasta, ei todellakaan ole yleistä. Kiinasta saa ravintoloista koiran lihaa, ja jotkut ihmiset syövät sitä, mutta se ei ole asia, mikä kuuluu viikoittaiseen ruokavalioon. Kuulin, että koira maistuu lampaan ja naudan lihan välimuodolta. Koiraa on kuitenkin syöty ympäri maailmaa tuhansia vuosia jo ennen kuin siirryttiin karjatalouteen. Toisaalta on tärkeää huomata, että kiinalaisia puolestaan kauhistuttaa se, että suomalaiset syövät poroja. Kerran kerrottuani sen pikkutyttö alkoi itkemään. Kulttuuri, jossa kasvamme, siis muovaa ajatusmaailmaamme.
Kiinan virallinen kieli on mandariinikiina, mutta murteet vaihtelevat valtavasti alueittain, eivätkä ihmiset välttämättä pysty ymmärtämään toisiaan murteiden vahvuudesta riippuen. Tavoitelluin kiinan aksentti, jota jotkut ajattelevat oikeana kiinan kielenä, tulee Pekingin alueelta Pohjois-Kiinasta. Itse opin ymmärtämään isäntäperheessäni puhuttavaa mandariinikiinaa, mutta host-isoäiti tullessa vierailemaan Henan provinssista Kiinasta en pystynyt ymmärtämään juuri mitään hänen puheestaan. Jopa host-siskoillani oli ongelmia ymmärtää isoäitinsä murretta. Kiina kuuluu maailman vaikeimmista kielistä oppia, mikä tuli minulle hyvin selväksi vuoteni aikana. Kiina on tonaalinen kieli, eli sanan merkitys riippuu sävelkulusta. Kerran yritin puhua host-siskolleni pitkään, mutta hän vain vaikeni eikä vastannut minulle mitään. Viimein hän sanoi ujosti, että olin kiroillut koko ajan, sillä sävelkulku oli mennyt aivan väärin ja muuttanut sanojeni merkityksen täysin.
Itse ainakin syyllistyin ajattelemaan Kiinaa kommunistisena maana, jossa mikään ei ole sallittua eivätkä ihmiset tiedä mistään, kauheaa tiedän. Maon kommunismin jäljet näkyvät etenkin maaseudulla. Koko maassa kommunismin näkee erityisesti rakennusten tyylistä: valtavia rakennelmia ja asuntokomplekseja. Kaikki tuntuu pysähtyneen suurkaupunkien ulkopuolella 1900-luvun puoliväliin eikä ole muuttunut sen jälkeen. Mutta tosiasiassa kommunismi ei ole yhtä suuressa merkityksessä kuin voisi ajatella. Politiikka on vain asia, josta ei puhuta, koska se on kiellettyä. Hallitus ei ole suosittu Manner-Kiinassa, vaikka niin saattaa vaikuttaa. Varsinkin kansainvälistyneissä kaupungeissa ei kommunismi näy ja ihmisten ajatusmaailmat vaihtelevat henkilöittäin, kuten kaikkialla maailmassa, jotkut kannattavat hallitusta ja jotkut eivät.
Kävin Kiinassa neljä kertaa vaihtovuoteni aikana: Pekingissä, Henan provinssissa ja kaksi kertaa Shenzhenissä, joka on vain rajan yli Hongkongista. Kävin kiinalaisena uutena vuotena host-äitini sukulaisten luokse Nayangin kaupungissa, Henan provinssissa. Nayang sijaitsee Keski-Kiinassa itäisellä puolella. Kaupunki on reilusti suurempi kuin Lontoo, mutta Kiinan kaupunkien mittakaavassa pienikokoinen. Elin viikon isäntäperheeni isovanhempien luona. Heidän talossaan ei ollut lämmitystä tai mitään uudempaa kuin 1990-luvulta oleva televisio. Kaupungin ulkopuolella oli asuinalue, jossa kanat kävelivät teillä ja talot lämmitettiin vain puulla. Isäntäni näyttivät vanhan talonsa, jonka seinää koristi valtava maalaus, jossa koreili Mao kauniissa luontomaisemassa. Tuntui kuin olisin palannut ajassa taaksepäin, kun kävelin talosta toiseen syömässä mitä herkullisimpia ruokia.
Jos olet menossa Kiinaan, on parasta totutella olemaan kaikkien tuijotettavana. Olin ainoa ulkomaalainen koko kaupungissa, mikä tarkoitti, että aivan vieraat ihmiset tulivat pyytämään, saavatko ottaa kuvia kanssani, tai vain koskettamaan hiuksiani tai ihoani. Suomalaiselle, joka tarvitsee suuren henkilökohtaisen tilan, tämä oli jonkinlainen shokki. Jos haluaa olla huomaamaton Kiinassa, on vedettävä huppu päähän ja laitettava hengityssuoja kasvoille. Silloin kukaan ei kiinnitä mitään huomiota.
Kiinassa koulu on pyhä kuin joillekin uskonto saattaa olla. Sitä arvostetaan kaikista eniten, mikä näkyy nuorten elämäntyylistä. Jo alakoululaiset ovat koulussa kahdeksan tuntia, minkä jälkeen tehdään monta tuntia kotitehtäviä. Meidän ikäisemme suorastaan asuvat koulussa, kuten jotkut asuvatkin. Koulupäivät ovat yli 12 tunnin pituisia, ja koulun jälkeen opiskelijoilla on tutorial-tunteja ja kotiläksyt. Opiskelijat saattavatkin vain jäädä yöksi kouluun, koska he eivät yksinkertaisesti ehdi kotiin. Juttelin ikäiseni opiskelijan kanssa, joka oli valmistumassa sinä vuonna. Hän sanoi, että on tavallista asua viimeinen vuosi koulussa, sillä testien, kokeiden, kotitehtävien ja projektien takia kotiin ei vain ehdi. Minulla oli stereotypia, että kaikki kiinalaiset ovat matematiikka neroja. Tämä on tietyllä tasolla tota, koska matematiikassa päästään paljon pidemmälle kuin suomalaisessa koulussa ja lukiossa. Nuoret ovat uskomattoman hyviä koulussa, varsinkin matemaattisissa aineissa, koska he opiskelevat paljon enemmän kuin kukaan suomalainen, sillä heiltä myös vaaditaan paljon enemmän.
Ajoimme seitsemän tuntia Nanyangista Xi’aniin. Olin katsonut kartalta, että paikka olisi ollut lähellä ja olin ehdottanut, että lähdemme. Mutta en ollut tajunnut, kuinka pitkät välimatkat Kiinassa oikein on. Ajoimme yli seitsemän tuntia kaupunkiin, vaikka tiet olivat vain suoraa moottoritietä. Xia’an on hyvä esimerkki kiinalaisesta suurkaupungista. Se on vanha Kiinan keisarillinen pääkaupunki, täynnä historiaa ja kulttuuria. Xi’anissa voi nähdä esimerkiksi maailmankuulun Terrakotta-armeijan. Vaikka kulttuurisen vallankumouksen aikana tuhottiin historiallisia kohteita ja yritettiin pyyhkiä kaikki jäljet uskonnoista, kuten buddhalaisuudesta ja kungfutselaisuudesta sekä keisarillisesta ajasta, on viime vuosina Kiinassa korjattu vanhoja kaltoin kohdeltuja kohteita.
Taiwan sijaitsee eteläisenitäiselle Kiinan rannikolla. Taiwanin itsenäisyys on kiistelty aihe, enkä aio puuttua siihen nyt. Host-isäni on Taiwainin pääkaupungista Taipeista, jossa kävimme pääsiäisen aikaan. Asuimme Taipein keskustassa host-isäni lapsuuden kodissa, joka oli seisonut tyhjillään reilu kymmenen vuotta. Taiwan on hyvin erilainen Manner-Kiinaan tai Hongkongiin verrattuna. Ihmiset ovat uskomattoman ystävällisiä, iloisia ja puheliaita niin turisteja kuin ketä vain kohtaan. Istuessani bussissa, joka antoi tietä moottoripyörälle, näin moottoripyöriäilijän lähettävän lentosuukon bussikuskille kiitokseksi. Ihmiset hymyilevät toisilleen, mikä on uskomatonta verrattuna Hongkongiin, jossa tiuskaistaisiin hymyilemisen sijasta.
Itse en päässyt yhtä hyvin Taiwanin kulttuuriin sisään kuin Hongkongin tai Kiinan, koska vietin siellä vain alle kaksi viikkoa, vaikka tietenkin kuulin maasta host-isältäni. Taiwan on saanut jonkin verran vaikutteita Japanista, joka miehitti Taiwania. Studio Ghiblin tietäville hauska nippelitieto on se, että Henkien Kätkemä sai vaikutteita Taiwanissa sijaitsevasta Jiufen kylästä. Taiwanissa on runsaasti kuumia lähteitä, joissa pääsee kylpemään lähtiessä ylöspäin vuorille, jotka näkyivät myös japanilaisessa Henkien Kätkemä -elokuvassa. Taipeissa näkyy myös japanilainen ruokakulttuuri sekä tyyli, minkä voi huomata sisustuksesta ja vaatteista. Juttelin sattumalta tapaamieni vaihto-oppilaiden kanssa, ja he kertoivat minulle taiwanilaisesta koulusta, joka on luksusta verrattuna Hongkongiin tai Manner-Kiinaan. Koulukuri on tiukka, mutta päivät ovat lyhyempiä, eivätkä nuoret ole aivan samassa burn out -tilassa kuin tuntemani kiinalaiset ja hongkongilaiset nuoret.
Stereotypiat muokkaavat ajatuksiamme, mutta niiden ei pitäisi vaikuttaa mielipiteisiimme ja päätöksiimme, sillä stereotypiat voivat aiheuttaa rasismia ja seksismiä. Kun haluaa ymmärtää toista maata, pitää siihen oikeasti tutustua. Ei riitä, että lukee asioista netistä tai uutisista, sillä ne eivät ole totuus. USA ei ole vain Trump, muslimit eivät ole terroristeja tai kiinalaiset koirien syöjiä. Maissa on niin paljon muutakin kuin se, mitä me tulemme ajatelleeksi. Uusille asioille pitää vain antaa tilaisuus ja pitää korvat ja silmät auki, niin yllättyy siitä, mitä kohtaa.
Vitsanen 