Tapiolan lukion vaalipanelistit pitivät yllä tasapaksua linjaa

Koulussamme järjestetyssä vaalipaneelissa (5.3.2019) oli osallisina eri puolueiden edustajia Uudenmaan vaalipiirin alueelta. Puoluekantojen mukaiset mielipiteet tulivat esiin koulumme opiskelijoiden muodostamien kysymyksien avulla. Vastaukset olivat suurimmilta osin tasaisia, eikä suurempia mielipide-eroja ollut. Vaalipaneeli osoitti hyvin, miten tasapaksua suomalainen politiikka on erityisesti näin vaalien alla, kun ensisijaisesti pyritään miellyttämään äänestäjiä.

Ensimmäinen kysymys pyysi jokaista panelistia kuvailemaan oman puolueen ideologiaa kolmella sanalla. Samalla panelistit kertoivat lyhyesti itsestään. Kai Mykkänen (kokoomus) aloitti kertoen puolueen kannaksi ”vapauden ja vastuun”. Hän on lähes koko elämänsä asunut Tapiolan lähistöllä. Tapiolan lukiossa Kai oli oppilaskunnassa ja päätyi sieltä nuorisovaltuustoon. Hän lisäsikin, että oli viimeksi ollut samalla lavalla nuorisovaltuuston vaalipaneelissa. Mykkäsellä on tuntemusta Venäjään liittyvistä asioista, sillä hän on työskennellyt Pietarissa. Tällä hetkellä hän toimii sisäministerinä.

Sara Saramäki (keskusta) aloitti puheenvuoronsa perustelemalla poliittisen kantansa. Hänen mielestään nuoria on liian vähän politiikassa mukana, ja siksi Saramäki on itse lähtenyt 28-vuotiaana ehdolle eduskuntavaaleihin. Hän lausahtaakin: ”Ei Kai mitenkään pahalla, mutta politiikka on täynnä ikäsiäsi miehiä.” Lisäksi Saramäki kertoi olevansa vahvasti ympäristötekojen kannalla, eikä ”ilmasto odota”.

Nora Stenvall (Liike Nyt) lyhensi kantansa sanoihin: asiat edellä. Stenvallilla on pitkä yritystausta, ja hän on toiminut vaikuttajana yritysmaailmassa. Näin hän muotoili asiansa lyhyesti ja ytimekkäästi.

Simon Elo (Sininen tulevaisuus) kuvaa itsensä arvokonservatiiviksi, mutta on muuten uudismielinen omien sanojensa mukaan. Hän on ollut jo pitkään politiikassa mukana ja täten ehtinyt toimimaan monenlaisissa tehtävissä. Elo pitääkin töiden tekemistä tärkeänä. Sinisten ideologiaksi hän tiivistää kodin, uskonnon ja isänmaan.

Mikko Kiesiläinen (vihreät) toimii ajatuspaja Liberan johtajana ja on lisäksi kauppatieteiden maisteri. Kiesiläisellä on paljon tietoa talousalalta. Hän korostaa ilmastotekojen tärkeyttä. Puolueen linjan hän kertoo olevan ilmasto, koulutus, tasa-arvo.

Maria Guzenina (SDP) on toiminut pitkään politiikassa, ja muun muassa Kataisen hallituksessa hän oli peruspalveluministeri. Nykyään Guzenina toimii perustuslakivaliokunnassa. Hänen mielestään jokaisen tulee kantaa oma kortensa kekoon, ja niitä, jotka eivät siihen pysty, tulee auttaa. Yhdenvertaisuus on SDP:n politiikassa tärkeää, ja kaikki tulee ottaa mukaan.

Janne Ruokonen (vasemmistoliitto) on lähihoitaja ja muusikko alun perin Lappeenrannasta. Hänen mielestään nukkuvien äänestäjien herättely on erityisen tärkeää, ja oikeudenmukainen yhteiskunta tulisi taata kaikille.

Tärkeiksi paneelin teemoiksi nousivat ajankohtaiset aiheet. Ensimmäiseksi aiheeksi räväytettiin koulutus ja nuoret. Kysymykset tuntuivat menevän siinä järjestyksessä, miten paljon nuoria aiheiden voisi kuvitella kiinnostavan. Tosin ilmastonmuutos oli jätetty mehukkaasti viimeisien kysymyksien joukkoon.

Koulutusta ja nuoria käsitellessä Simon Elo vetäisi hihastaan heti ensimmäisenä pakkoruotsikortin, jonka Sara Saramäki kumosi välittömästi kertomalla ruotsista olleen erityistä hyötyä töidenhaussa. Tässä kohtaa huomaa jo Elon kommenttien naurattavan yleisöä, niin kuin ne tekevät loppupaneelinkin ajan.

Maksutonta toista astetta vastustivat Kai Mykkänen ja Simon Elo. Mykkänen tosin ehdotti ratkaisuksi kohdennettua tukea oppimateriaalien hankintaan. Näin valtion menot eivät kasvaisi entisestään.

Yo-kokeen painoarvon lisäyksen hyötysuhde lukiolaisille jakoi mielipiteitä. Osittain sen koettiin opettavan päätöksentekokykyä, mutta osittain päätöksenteko aikaistui liikaa. Sara Saramäki kertoi Saksan systeemin olevan huomattavasti parempi. Siellä oppilasta arvioidaan jatkuvasti, eikä vain päättö- tai sisäänpääsykokeilla. Toisaalta lukion painoarvo kasvaa uudistuksen myötä, mikä saattaa motivoida opiskeluun ja osaltaan lisätä tasa-arvoa.

Kai Mykkänen, Maria Guzenina ja Simon Elo saivat perustella vastaustaan englannin merkityksen kasvuun. Mykkäsen mielestä se on myönteinen asia sen kansainvälisyyden takia. Guzenina puolestaan painotti sen tärkeyttä Suomessa ja perinteisten palvelujen tuottamisessa. Simon Elo taas oli huolissaan siitä, että suomen kielen asema tiedekielenä heikentyy.

Elo jatkoi eriävien mielipiteiden linjalla ja oli ainoa, jonka mielestä sukupuolia on vain kaksi. Maria Guzeninan mukaan maailma on muutoksessa ja käsitys sukupuolesta muuttuu sen myötä. Sara Saramäki korosti olevansa vahvasti translain kannalla.

Mietoja huumeita ei kukaan panelisteista olisi vapauttamassa. Kanadassa laillistettiin kannabis, minkä seurauksena kannabista myyvät kaupat lisääntyivät radikaalisti. (lisätietoa: New York Times) Samaa ei kokeilla Suomessa. Kai Mykkäsen mukaan on enemmän syitä olla sallimatta kuin sallia kannabiksen myyminen.

Vanhusten hoidosta on käyty kiihkeää keskustelua viime aikoina. Erityisesti yksityisistä hoivakodeista, kuten Attendosta ja Esperi Care:sta, on noussut mediakohu. Maria Guzenina kertoi hoitosuhteen olleen jopa laittoman alhaalla hetkittäin. Yhtiöiden kanssa on sovittu vähimmäishoitosuhde, joka on 0,5 – 0,6 hoitajaa potilasta kohden. Tätä suhdetta ei kuitenkaan ole noudatettu kaikissa hoitokodeissa. Simon Elo esittää rikkomusten syyksi ahneuden. Mikko Kiesiläinen ehdottaa ratkaisuksi sanktiota, joka lankeaa hoivayhtiölle sopimuksen rikkomisesta, jolloin yhtiötä ei hyödytä rikkomus. Kai Mykkäsen mukaan hoitosuhde pitää yksilöllistää, jotta potilas saa tarvitsemaansa hoitoa.

Turvallisuus- ja maanpuolustuspolitiikasta oltiin panelistien kesken yllättävänkin yksimielisiä. Isoja eriäviä mielipiteitä ei noussut muusta kuin Nato-jäsenyydestä. Kukaan ei ollut palkka-armeijan puolella, eikä suurin osa haluaisi kaikille asevelvollisuuta. Esitettiin, että pitäisi luoda tapa, jolla saadaan kaikki osallisiksi maanpuolustuksesta. Lisäksi valinnanvapautta tulisi lisätä.

Mikko Kiesiläinen lähtisi puolustusliittoon Ruotsin kanssa, minkä ongelmaksi koituu Ruotsin haluttomuus rikkoa liittoutumattomuuttaan. Naton puolella olivat Nora Stenvall, Mikko Kiesiläinen ja Kai Mykkänen.

Elo ja Mykkänen toivat Ukrainan tilanteen esiin. Ukrainassa on todistettu, että vanhanaikaisille sotataidoille on sodankäynnissä käyttöä. (lisätietoa: hs.fi) Täten ei tule poistaa perinteisiä metsätaitoja taikka modernisoida armeijaa liikaa. Maria Guzeninan mielestä sotia tulisi välttää ja mieluummin turvautua diplomatian keinoihin.

Maahanmuuttopolitiikka oli panelistien välillä yksimielistä. Guzeninan mukaan systeemiä on väärinkäytetty ja tulisi nähdä aidosti hätää kärsivät. Nora Stenvall komppasi ja korostaa prosessin kunnostamista. Sara Saramäki ehdotti keinoiksi kotoutukseen panostamisen niin, että tarjottaisiin työharjoitteluja ja maahanmuuttajia autettaisiin vapaaehtoistyön voimin. Kai Mykkänen jatkoi, että pysyvän oleskeluluvan voisi saada vain, jos on työ- tai koulupaikka.

Ilmastonmuutos jakoi vihdoin edes hieman mielipiteitä. Vihreiden edustaja sai ensimmäisen puheenvuoron, mikä varmasti imarteli Mikko Kiesiläistä. Hän esitti muutoksiksi lihantuotantotuen ja  turpeenpolttotuen lopettamista. Yleisö saikin nauraa Kiesiläisen ja Elon väittelylle, jossa Kiesiläinen totesi: ”Jos haluat lihaa syödä, niin maksa se itse, mutta älä laita minua veronmaksajana maksamaan siitä.”

Mykkänen lisäsi, että verotuksella voitaisiin kontrolloida liikennettä ja lisätä näin esimerkiksi sähköautokantaa. Sara Saramäki toi esiin puuhakkuiden vaikutuksen ilmastoon. Maria Guzenina ylisti Espoon kantavan kortensa kekoon ja olevan edelläkävijä tässä asiassa. Nora Stenvall toi esiin asumisesta ja rakentamisesta johtuvat päästöt. Selkeästi eriävän mielipiteen sanoi taas Simon Elo. Hän ei ymmärrä ilmastohysteriaa, ja Suomi on hänen mielestään tehnyt tarpeeksi asian eteen. Hän myös korosti ydinvoimaa ja sen paremmuutta. Keskustelussa mainittiin myös Olkiluodon ydinvoimala, jonka tosin voi kuvitella olevan vain valtion rahojen syöppö.

Simon Elon mukaan siniset keventävät ja punaiset korottavat veroja. Tähän Maria Guzenina tarttui heti ja puolusteli SDP:n tiivistäneen veropohjaa. (lisätietoa: vero-ohjelma) Tosin Helsingin Sanomissa on kerrottu toisin.  Sara Saramäen mielestä haittaveroa pitäisi lisätä, eikä hän voi ymmärtää, miksi EU poisti makeisveron. Kai Mykkänen pienentäisi miljardilla työverotusta ja nostaisi polttoaineveroa.

Kaikkien muiden paitsi Simon Elon mielestä ilmastonmuutos tulisi ottaa huomioon verotuksessa. Tätä seurasi yleisön naurahdus, ymmärrettävästi.

Viimeisimpänä aiheena oli perustulo. Monien mielestä perustulo on selkeä, ja selkeyttä pidettiin hyvänä asiana. Huonoista puolista oltiin erimielisiä. Osan mielestä perustulo olisi passivoiva järjestelmä, mutta toiset taas kokivat sen päinvastoin aktivoivaksi. Yhtä mieltä oltiin siitä, että nykyistä tilannetta tulisi muuttaa. Mikko Kiesiläisen mielestä perustuloon päädytään jossain vaiheessa, muttei sen nykyiseen muotoon. Maria Guzenina lisäsi, että ihmisiä tulee kannustaa työhön ottaen ihmisen tilanne huomioon. Janne Ruokosen (vas.) mukaan tulee lähteä siitä, että perustuloa käytetään oikein. Väite on mielestäni virheellinen, sillä se ohittaa täysin mahdolliset perustulon ongelmat.

Monin paikoin panelistien vastaukset ontuivat. Tämä tosin annetaan anteeksi tiukan vastausajan takia, joka oli pahimmillaan vain 30 sekuntia. Keskustelu oli kiivasta, ja ratkaisuja ongelmiin löytyi jokaisessa aiheessa. Mielestäni kansanedustajaehdokkaat vastasivat pitkälle oman puolueen kantansa mukaan. Monesti vastailu oli ympäripyöreää ja vastaukset jo monesti kuultuja. Moni uutisia vähänkin seuraava ei kuullutkaan mitään uutta, tai välttämättä edes yllättynyt mistään. Tuntui siltä, että ehdokkaat pyrkivät pelaamaan varman päälle.

Yllättäviä taikka mullistavia kohtia ei ollut juurikaan. Politiikan konkarit Kai Mykkänen, Simon Elo ja Maria Guzenina erottuivat joukosta edukseen. Heillä oli selkeää asiantuntemusta ja tietoa, jolla oman mielipiteen perustelu onnistui hyvin. Uusien tulokkaiden, kuten Janne Ruokosen, Sara Saramäen, Nora Stenvallin ja Mikko Kiesiläisen vastauksissa oli myös ytyä. Ruokonen ja Stenvall jäivät kuitenkin muiden varjoon, ehkä myös hieman värittömien mielipiteidensä takia.

Paneelin yleiskuva oli laaja, vaikka eroavaisuudet puolueiden välillä jäivätkin pieniksi. Onko osasyynä kaikkien panelistien espoolaisuus? Sitä voimme spekuloida. Paneelin aiheet eivät pureutuneet ruohonjuuritason ongelmiin, vaan pysyttelivät enemmän laajemmissa kysymyksissä. Täten keskustelu ei koskettanut vahvasti mitään pientä ihmisryhmä. Oliko tämä hyvä vai huono, se on jokaisen itse päätettävissä.

Paneelin kysymykset laadittiin Pia Liimataisen ja Henri Ruusuvuoren yhteiskuntaopin kursseilla, sekä Anni Salmivaaran talousmatematiikan kurssilla. Lisäksi kysymyksiä sai jättää jokainen Tapiolan lukiolainen käytävällä olleeseen vaalilaatikkoon. Paneelin juontajat Markus ja Outi valikoituivat Katariina Soineen äidinkielen puheviestinnän kurssilta. Kiitos kaikille järjestäjille sekä hyvälle yleisölle!

kuvat Laura Murto