Monelle Pariisi on kaupunki, joka on koettava edes kerran. Sen nähdään olevan täynnä rakkautta, muotia sekä kulttuuria. Odotukset nostetaan aina korkealle siitä puhuttaessa. Välillä jopa tuntuu, että kaikki mitä Ranskasta tiedetään, on Pariisi. Onko se sitten niin ihmeellinen paikka?
Kun ensimmäisenä päivänä astuimme ryhmän kanssa tilausbussista ulos, iski silmille ihmisten virta ja kivijalkakauppojen rivi. Joka suuntaan minne katsoi, pystyi ihmettelemään jonoa ranskalaisia parvekkeita. Saimme suhteellisen pehmeän laskun Pariisin ihmeelliseen maailmaan Sacré-Coeurin turisteja pursuavan kirkon avulla. Sinne saimme kavuta tosissamme, mutta näkymät olivat sen arvoiset. Olimmehan saapuneet Montmartren kukkulalle, joka on tunnettu sen taiteilijoista. Tosin nykyään se on niin kallis paikka asua, ettei monellakaan taiteilijalla ole varaa ostaa sieltä työtilaa taikka asuntoa.
Ensimmäiset päivät matkastamme herättivät jatkuvasti wau-elämyksiä. Teimme niin kuin ranskan opettajamme Rosaria käski ja laitoimme ”adventure moodin” päälle. Kävelimme innoissamme pitkin Pariisin katuja, yleensä päämääränämme oli museo tai jokin monista nähtävyyksistä. Iltaisin saimme kävellä Pariisin valokyltein ja katulampuin valaistuja katuja niin paljon kuin jaksoimme.
Pääsimme käymään vaikka minkälaisissa museoissa. Rodinin museossa ihmettelimme valtavaa kirjoa erilaisia patsaita upeassa asunnossa, joka on keskellä Pariisia ja sillä on jopa oma puisto. Kävimme ihmettelemässä hämmästyttävän futuristista arkkitehtuuria ja uudempaa taidetta Fondation Louis Vuittonin museossa. Pääsimme myös vierailemaan yhdessä maailman vanhimmista museoista, Louvressa. Siellä näimme klassikkoteoksia ja historiallisia esineitä. Tällaisia olivat esimerkiksi valtavan kokoinen Medusan lautta (Théodore Géricault) ja muumio ptolemaiolaiselta ajalta. Lisäksi saimme kokea jotain ihan uutta Atelier des Lumièresissa, jossa taide ei ole sen perinteisessä muodossa. Taideteokset ovat animaatioita, ja ne heijastetaan hallimaisen tilan seinille. Lisäksi tilassa soi musiikki, ja siellä pystyy liikkumaan vapaasti. Miten sen nyt sanoisi, vähän niin kuin leffateatteri, muttei tarvitse nököttää paikallaan.
Aina museokäyntimme eivät menneet niin putkeen. Monissa museoissa jouduimme jonottamaan pitkiäkin aikoja. Louis Vuittonin museoon jonotimme sateessa päälle tunnin, koska ”turvatarkastuksen laitteet eivät kestäneet kosteutta”. Louvreen mentäessä aamusta alkoi museolakko, jonka takia jouduimme menemään museoon vasta myöhemmin päivällä. Turvatarkastukset olivat muutenkin Pariisissa yleisiä. Varsinkin Champs-Elycéen kaupoissa on vartijat ovella.
Ryhmämme sai esittää ranskalaiselle opettaja Juliette Perchaiselle kysymyksiä Ranskan koulujärjestelmästä. Hän kertoi yleisesti, millaista on käydä koulua Ranskassa. Lisäksi saimme paljon tietoa jatko-opiskelusta. Mieleeni painuivat ranskalaisten pitkät koulupäivät ja tunnin pituinen ruokatauko.
Ranskassa on jääty digitalisaatiosta jälkeen, joten siellä tehdään perinteisesti kaikki vielä paperille. Voitteko kuvitella, millaista olisi kirjoittaa esimerkiksi historian tai äidinkielen esseet käsin? Käsi puutuu jo pelkästä ajatuksesta. Tämä kertookin siitä, kuinka nopeasti olemme omaksuneet digitaaliset laitteet. Mielestäni parempi tosin on, ettemme pelkää wifistä tulevaa säteilyä ranskalaisten tavoin.
Pariisin suomalaisessa instituutissa kuulimme instituution tehtävistä ja näimme sen tiloja. Lisäksi saimme tietää, että instituutio ottaa vuosittain suomalaisen taiteen opiskelijan tiloihinsa suorittamaan opintoja. Tämä on ilmeisesti vieläpä ilmaista!
Viidessä päivässä kerkesimme tutustumaan ranskalaiseen ruokakulttuuriin, joka suomalaisen silmiin vaikuttaa hyvin epäterveelliseltä. Aamupalaksi oli paahtoleipää hillolla tai nutellalla, croissantteja, muroja ja sokeroitua hedelmäsalaattia. Kadulla oli paljon creppeerioita, leipomoita ja jäätelökioskeja. Ei jäänyt epäselväksi, että ranskalaiset pitävät makeasta. Karkkikauppoja ei tosin ollut, jos ei suklaakauppoja lasketa. Ruokaostokset pariisilaisittain sisältävät patonkia, punaviiniä ja mahdollisesti kasviksia tai jotain muuta pientä. Veikkaan tosin, että suurin osa ruokatarpeista ostetaan toreilta, joita on Pariisissa runsaasti.
Pariisi on mielestäni kaupunki siinä missä muutkin. Se on täynnä tavallisia ihmisiä, mutta sillä on valtava kulttuurillinen historia. Joka puolella on nähtävissä taiteiden merkitys. Kaupunki on täynnä jälkiä aatelistosta ja luksuselämästä. Iltaisin kaupunki herää eloon ja muistuttaa sen yöelämästä. Toisaalta en tiedä toista kaupunkia, jossa on välkkyvä torni, jonka läheisyyteen keräännytään juomaan kuohuviiniä. Enkä tiedä toista kaupunkia, jonka silta on lähes romahtanut sen takia, että rakkauden symboliksi laitetut lukot ovat painaneet liikaa. En myöskään tiedä toista kaupunkia, jonka kirkko on saanut palaessaan koko median sekaisin. Sillä Suomessa ainoat kirkot, joita ei ole poltettu, on tehty kivestä. Niitäkin tosin on varmasti yritetty polttaa.
Kiitos matkan järjestäneille opettajille Rosaria Lehtiselle ja Tuuli Rossille. Kiitokset upeasta kokemuksesta ja oppimismahdollisuudesta koko ranskan ryhmän puolesta!
Gros bisous pour tout!
Aava Luoma
Vitsanen 