Viidennen jakson luovan kirjoittamisen kurssilla (Äi10) kirjoitettiin tankoja, scifihaikuja, äideille omistettuja ja Katri Valan innoittamia runoja sekä freestyle-runoja. Ohessa on hieno valikoima kurssin runoilijoilta.
I Tankaruno
Lunta tuiskuaa.
Metsä on täysin musta.
Olen eksynyt,
en tiedä mihin mennä.
Kuu luo haalean varjon.
***
Puron solinaa
kuunnellessa hän istahti.
Kivellä kylmä
on, vaikka aurinko saa
vartalon lämpenemään.
***
Puiden neulaset
Vihreät mutta kovat
Pistävät jalkaan.
Syksyn kirpeä tuuli,
Se sai ne putoamaan.
***
Auringonsäteet
aamun ensimmäisenä
hetkenä läpi
sälekaihtimien ja
yön kestävän pimeyden
***
Oi kuin lehdillä
kolme pisaraa poispäin,
Jääköön sammakko
nyt kaikki muuttuu kerran
Kolme tuulenvirettä
II Scifaiku
asteroidi törmää
punainen valo
suuri pimeys
***
Tuo muukalainen
katson hänen silmiinsä
niitä on neljä
***
Oletko yksin
Vai onko tuolla kaukana
Jotain muuta
***
meteori kiitää kohti,
tähdet välkkyy lumoavasti,
äänetön avaruus elää
***
Mutta kuinka voi
metallikuoren alla
syntyä tunteet?
***
Kvasaarissa on
käsittämätön, kirkas,
ääretön valo
III Äideille 10.5.2020
Äiti äiti me mennään minne sä meetkään,
ja kannetaan sut sit kun sä meistä jälkeen jäät,
Äiti äiti voit luottaa et kaikki selvii,
Äiti ja pojat niiku simpukka ja helmii.
***
Äiti
sydämellinen, hauska.
Nauraa hekottaa valtavasti.
Vaikka mitä tahansa tapahtuisi.
Äiti rakastaa.
Suojelija.
***
Äiti,
kultainen ja välittävä,
halaa kun itkettää,
ruokkii kun on nälkä,
tärkein ja kallein,
rakkain
Rakkaus,
läsnä oleva, tulinen.
Tunnen olevani turvassa.
Äidin sylissä olen suojassa.
Anteeksiantava, lämmin
hellyys.
IV Katri Vala runojen innoittajana
Huuto
Eikö riidoille tule koskaan rajaa?
Liian vahvat on mielipiteeni.
Tahdon paeta ikuista vihaa,
maahan, jossa voin sanoa mitä haluan.
Nauran kohtalolleni, oi kohtalo:
on hullua paloitella ystävyyksiä
suurella voimalla.
Miksi vihaan elämääni,
miksi tuomitsen muut kuin viholliset?
Näetkö itsessäni mitään hyvää,
joka nousee ilkeyden yli?
***
oisinpa yksi linnuista taivaan
saisin nähdä metsän kauneimman
lentää läpi sumun
katsoa laskun auringon
ei mua pitelis täällä mikään
heti kun voisin, ottaisin ja lähtisin
jos lintu oisin
***
Toisenlainen elämä
Tie tulee rakkaasta paikasta,
tie katoaa kaukaisuuteen.
Puhelimien ylitse kulkee aika.
Silmät aukeavat ja sammuvat.
Tiellä on kimmeltävät läikät,
tien yllä varisten varjot.
Tuttu mies tulee tuntemattomasta,
näkee läikän, kaksi,
näkee varisten varjot – –
ja hän pysähtyy.
***
Kädet ovat oivat toverit
ja kaikki sormet.
Ne Ipadille ojentuu
jos tahtoo niin.
Käsillä voi tarttua puhelimeen,
voi pelata,
voi kaikkea näpräillä:
youtubea ja pelejä.
Onnellinen olla voi,
kun on teknologiaa.
***
Minun majani on kaupungin laidassa.
Sen on nähnyt vain aurinko,
joka nousee asfaltin muruista,
sen ovat nähneet villien rottien
ja pulujen inhat silmät.
Siellä tukehtuu minun nuoruuteni
onnettomana kuin kukka,
jonka kuvussa happosateenpisara
syövyttää terälehteä.
V Vapaalla tyylillä
Söis mennä kauppaan ostaan maitoa
tai ees aatella sellasta
on tää arki kyllä raskasta
vois vaan mennä nukkumaan
mut en kyl taida jaksaa sitäkään
jään tähän ihan hetkeks vielä
joo joo ihan kohta
***
mitä puhutte
jostain ihmisarvosta
sitä ei ole
vain parhaat selviävät
muilla ei merkitystä
***
Kevättuuli
Kevään kirpeä tuuli
valuu kaupungin läpi keskustaan,
kietoo asfaltin paljaan ruumiin
rauhattomaan viittaan:
rakenna, mene, työskentele!
Ah, roskameri katujen kätköissä!
Askeleet pulppuavat kuin lähteet,
putoilevat kiireen lailla päivän kultamaljaan
salattujen ajatuksien yllä.
Koulujen hiekkapihan luona
kimittävät lasten lasinheleät äänet,
puhelinten näytöt narisee
olemattomien askelten alla.
Talot, kaupat, puistot
maan autuudessa,
josta ihminen on karkoitettu
kaiken tähden, mistä kevättuuli ei tiedä,
mikä on vain märkivä vamma
kaupungin kasvoilla.
***
Väsymys silmää kiinni laittaa
rauhallinen mieli matkaa unen taittaa
syvemmälle
pimeyteen vajoan
tiedottomuuden palasiksi
hiljalleen
hajoan
***
Uhri
Muoti on suurin uhri.
Katosi huhtikuun alussa,
karmealla 1990-luvulla.
Puolet kannatti aikanaan,
kolme osapuolta voi tervehdyttää,
viime vuosi paljastaa.
***
Pelko on kuin saviruukku
herkkä ja varovasti käsiteltävä.
Pelko on lasista tehty vaasi
helposti rikkoutuva ja olemassa oleva.
***
Aikainen lintu madon nappaa
mutta miksi muka aina näin?
Miksi ei toistepäin?
Aikainen lintu on nopeampi,
mutta tämän ei pitäisi päteä joka tilanteessa.
Monilla ei mahdollisuutta olla aikainen lintu
Moni nauttii myöhäisistä aamuista ja rauhasta.
***
Hiljaiset päivät ovat meluisia,
Meluisat päivät hiljaisia,
Hiljaisuudessa kuulen kaiken,
Melu peittää ahdistuksen,
***
Sateen kosteus keuhkoissa
Maahan iskeytyvät jalat
Hengityksen polttava vaikeus
Ilmaa sisään ja ulos
Keho huutaa “Pysähdy!”
Mutta mieli vastaa “Jatka vielä!”
Sillä milloin olisi parempi juosta
Kuin keskellä ukkosmyrskyä?
***
Pettymys on käsin kosketeltava
kuulostelen askelia yläkerrassa
hiljaisuus
pysäytän mikron sekunnin tarkasti
salaisuuteni on turvassa vielä yhden yön
en mahda mitään
pizza maistuu paremmalta aamuyöllä
***
Laivat
Etkö kuulekin minua nyt
jos voisit, katsoisitko?
jos voisit, näkisitkö?
Kerro, tulisitko?
Astuisitko rikkoa maailmastasi
kävelisitkö kaikkeuden katua kanssasi?
Olen kaikki ja Keltainen kuu
Näetkö minua nyt?
Vitsanen 