Tällä kertaa Vitsasen toimitus on päättänyt ottaa selvää ainutlaatuisesta kemianopettajastamme Kristiina Hyytiäisestä. Kristiinan kursseilla käyneet varmasti tietävät, että kemianopettajamme eräs tavaramerkki on omintakeinen huumori, jota hän viljelee pitkin tunteja. Hänen kurssinsa tunnetaankin nauruntäyteisinä, mutta myös informatiivisina. Jos et ole vielä päässyt Kristiinan kursseille, etkä ole varma, kenestä on kyse, tunnistat hänet erittäin tyylikkäästä ja jopa ikonisesta emojirepusta.
Vaikka Kristiina kertookin elämästään avoimesti tunneilla, on varmasti lukuisia yksityiskohtia, joita kukaan lukiomme opiskelija ei tiedä hänestä. Tiedätkö esimerkiksi, miten Kristiina päätyi opettajaksi – ja miksi juuri kemian opettajaksi? Entä tiedätkö, mikä on Kristiinan mystisen huumorin syvin salaisuus? Onneksenne Vitsanen on vihdoinkin saanut selville vastaukset näihin kinkkisiin kysymyksiin!
Kristiina kertoo nauttineensa lukiossa olemisesta. Etenkin lukioelämän sosiaalinen puoli viehätti häntä suuresti. Kristiinan kertomusten mukaan lukiomaailma oli kuitenkin hyvin erilaista viime vuosituhannella, eikä kaikki ollut niin hohdokasta kuin nykyään. “Se oli vähän semmosta pimeetä keskiaikaa se 1900-luvun loppu”, Kristiina toteaa. Siihen aikaan opettajilla oli harmillisesti tapana ottaa lellikkejä ja silmätikkuja. Vaikka opiskelussa oli tämänkaltaisia varjopuolia, muuten lukiossa oli Kristiinan mukaan hulvattoman hauskaa.
Kristiina kirjoitti ylioppilaskirjoituksissa neljä ainetta: englannin, ruotsin, äidinkielen ja reaalin. Arvosanat hän pitää kuitenkin visusti salassa. Reaalikokeessa Kristiina vastasi monipuolisesti usean aineen kysymyksiin: suurimmaksi osaksi kemian tehtäviin, mutta joukkoon mahtui myös muun muassa psykologian essee unen merkityksestä.
Kemian poluille Kristiinaa on inspiroinut hänen oma – kuulemma todella hyvä – kemianopettajansa. “Kemia oli ainoa oppiaine, josta mä kunnolla tykkäsin lukiossa”, Kristiina toteaa naurahtaen. Lukiosta valmistuttuaan hän piti kolme välivuotta, joiden aikana hän työskenteli muun muassa koulunkäyntiavustajana. Tänä aikana Kristiina huomasi pitävänsä opettamisesta ja päätyi opiskelemaan kemianopettajaksi. “Ja ihan oikeaan paikkaan päädyin”, hän tokaisee.
Kun kysymme, mikä kemiassa on kiehtovinta, Kristiina vastaa lyhyesti ja ytimekkäästi: “Kaikki.” Kaikissa luonnontieteissä Kristiinaa innoittaa tapa, jolla ne selittävät maailman ilmiöitä ja niiden syitä. Hän kertoo olevansa äärettömän utelias. Kemia ruokkii tätä uteliaisuutta, koska sen avulla saa selville vaikka mitä. Luonnontieteistä Kristiina päätyi opiskelemaan kemiaa, koska fysiikka vaikeutensa vuoksi ei ollut edes vaihtoehto.
Udellessamme yksityiskohtia Kristiinan vapaa-ajan vietteistä hän murjaisee: “Kämpän remontointi on kestänyt niin pitkään, että sitä voisi kutsua harrastukseksi.” Remontoinnin ja satunnaisten käsitöiden lisäksi monenlaiset urheilulajit kuuluvat Kristiinan harrastuksiin. Hän myöntää muun muassa harrastavansa tankotanssia ja käyvänsä mielellään uimassa sekä juoksemassa. Kristiina ei pelkästään spurttaa kaupasta kotiin koronaa paossa, vaan hän kertoo juosseensa jopa puolimaratonin viime viikkojen aikana.
Kun kyselimme, minkä supervoiman Kristiina haluaisi, vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä. Kristiina ei supervoimaa tarvitse, sillä hänellä on jo sellainen – kemian opettajamme nimittäin tietää kaiken. Jos Kristiina saisi kuitenkin vielä toisen supervoiman kaupan päälle, hän haluaisi kierrätyssupervoiman, jolla lajittelisi roskat pelkän katseen avulla. Toisaalta Kristiina toteaa, että jo arjesta selviytyminen on melkoinen supervoima, joten muille supervoimille ei ole tarvetta.
Kuten Kristiinan toivomasta kierrätyssupervoimasta voikin päätellä, hän on omien sanojensa mukaan intohimoinen ja neuroottinen kierrättäjä, jonka silmät vuotavat verta, kun ihmiset pistävät metallia tavalliseen roskikseen. Jos Kristiina saisi muuttaa maailmassa yhden asian, hän poistaisi itsekkyyden. Haastattelussa hän mainitsi haluavansa, että kaikki ottaisivat muut ihmiset ja luonnon paremmin huomioon. Esimerkiksi juuri kierrättäminen olisi Kristiinan mielestä oiva tapa ottaa luonto hyvin huomioon.
Haastattelun avulla myös Kristiinan huumorin salaisuudet aukesivat meille. Kristiinalla on viisi sisarusta, joten huumori oli tarpeen monissa lapsuuden tilanteissa. Ruokailun koittaessa selviytyminen ilman huumoria olisi ollut miltei mahdotonta, kun perheen kahdeksat sormet kävivät leipäpaketin kimppuun. Huumori on siis ollut Kristiinalle yksi selviytymiskeinoista elämässä, ja ilman sitä hänen on hankala toimia. Kristiina kuvailee isäänsä erittäin hauskaksi tyypiksi, joten on todennäköistä, että huumori on tältä suunnalta peräisin. Kristiina myös myöntää, että hänen on joskus vaikea tulla toimeen kovin totisesti elämään suhtautuvien henkilöiden kanssa.
Neuvoksi kaikille lukiolaisille Kristiina sanoo: “Vähän pitää myös itse ponnistella, mutta asioilla on taipumus lutviutua. Hyvin ne sitten aina menee loppujen lopuks.” Tämän vinkin lisäksi hän haluaa vielä rohkaista niitä, joilla on ollut lukiossa yksinäistä tai muuten hankalaa. Kristiina muistuttaa, että vaikka lukioaikana opiskelu ja opiskelukaverit täyttävät koko elämän, lukio on vain todella lyhyt aika elämästä.
Kirjoittajat ja haastattelijat: Elias Mäkitalo & Saara Matinaho
Vitsanen 