Ruokalaan valuu hiljalleen ihmisiä. Puheensorina on kuitenkin hiljaisempaa kuin yleensä, sillä jokainen huomaa lavan vieressä tapahtuvan jotain erikoista. Euroviisujulistetta ympäröivät tummansiniset ilmapallot ja joukko opiskelijoita asettelee viimeisiä nuotteja telineisiin. Nopeastihan sitä jokainen matematiikkaa opiskellut laskee yhteen yksi ynnä yksi: taitaa olla viisuklassikoita luvassa!
Viisujen tunnusmusiikki johdattaa kuulijat muutaman klassikkokappaleen mittaiseen konserttiin. Tipitii nostattaa hymyn monen huulille ja Waterloon aikana on selkeästi kuultavissa jonkinlaista mukana laulamista erityisesti musapöytien suunnalta. Aplodeista ja yleisön ilmeistä päätellen ei ole hetkeä, jolloin esiintymässä olleiden musalinjalaisten taitoja ja valmistautumista ei yleisössä arvostettaisi valtavasti.
Ruokailun aikana pidettävät konsertit piristävät selkeästi monen päivää ja tämä herättääkin kysymyksen, miksi lavalla ei järjestetä useammin open stage -tilaisuuksia? Olisi kaikkien kannalta myönteistä antaa opiskelijoille lisää tilaisuuksia päästä esittämään heidän valmistelemiaan biisejä rennossa ilmapiirissä omaksi sekä toisten iloksi.
Vitsanen 