Yhtenä kauniina syyskuisena iltapäivänä ykköset (ja muutamat kakkosetkin) pääsivät rentoutumaan ja nojaamaan leppoisasti auditorion istuinpaikkojen selkänojiin, kun esittävien taiteiden teatteri Red Nose Company saapui lukioomme esittämään Aleksis Kivi – esityksensä. Vajaan puolentoistatunnin aikana lahjakkaat näyttelijät Tuukka Vasama ja Timo Ruuskanen esittivät meille hyvin yksityiskohtaisen tulkinnan arvostetun kansalliskirjailijamme elämästä. Esitys alkoi Kiven syntymästä ja eteni hänen uransa sekä henkilökohtaisen elämänsä virstanpylväiden avulla kohti kirjailijan melankolista kuolemaa.
Kaksikolla oli suuri tarve erottua suuresta massasta – teatteriesitys Aleksis Kivestä ei ole kovinkaan omaperäinen idea – ja niinpä he olivat päättäneet käsitellä Kiveä huumorin avulla. Huumoria oli kaikkialla, kaikissa muodoissa, ja se toimi ikään kuin esitystä koossa pitävänä punaisena lankana. Oli se sitten sanojen kaksoismerkityksellä leikittelyä tai fyysistä komiikkaa, yleisö vain nauroi nauramistaan – henkilökohtaisesti en kykene muistamaan, milloin viimeksi olisin nauranut teatteriesitykselle siihen tapaan kuin sinä päivänä nauroin.
Yksi esityksen erityispiirre, johon kiinnitin huomiota ja joka teki itseeni suuren vaikutuksen, oli esiintyjien taitavuus ottaa yleisö osaksi esitystään. Esiintyjät tiedostivat olinpaikkansa ja katsojakuntansa, joten aina silloin tällöin esiintyjät saattoivat esityksensä lomassa mainita esimerkiksi Tapiolan lukion auditorion tai Silkkiniityn – hyvin matalakynnyksinen mutta merkityksellinen yksityiskohta, johon katsoja kiinnittää heti huomiota. Yleisölle myös kohdistettiin suoria vastaukseltaan kyllä-ei-tyyppisiä kysymyksiä, joiden avulla yleisö päästettiin ääneen – esityksen jälkeen selvisi, että käytännössä kukaan ei ollut aiemmin vastannut kaksikon esittämiin kysymyksiin ennen tätä päivää, jolloin tapiolalaiset antoivat kiltisti yhteen ääneen halutut vastaukset – hyvä Tapsa! 👏
Esityksen jälkeen oli vielä hieman aikaa yleisökysymyksille. Rohkeat opiskelijat kuin myös opettajat esittivät kinkkisiä ja hienoja kysymyksiä esiintyneelle kaksikolle. Useampi oppilas jäi pohtimaan klovnimaskeerauksen motiivia – näyttelijät olivat ikään kuin klovnin roolissa koko esityksen ajan. Kaksikko perusteli klovnimaskeerausta toteamalla, että maskin taakse pujahtamalla heille aukeni täydellinen ilmaisu- ja esiintymisvapaus – ikään kuin klovnin maski antaisi luvan toteuttaa kaikista hurjimmat ja järjettömimmät mielikuvituksen perälle pakkautuneet ideat ilman pelkoa muiden ihmisten arvostelusta.
Vaikka esityksessä asioita käsiteltiin suurelta osin huumorin avulla, uskaltaisin väittää, että kokemus oli hyvinkin opettavainen: erittäin informatiivinen ja yksityiskohtainen esitys jäi varmasti paremmin oppilaiden mieleen kuin samasta aiheesta pidetty kulottunut oppitunti.
Näytös sai opiskelijoilta runsain määrin ylistävää ja kiittävää palautetta – puvustus oli viimeisen päälle suunniteltu, live-musiikki loi ihanaa tunnelmaa ja esitys oli kaikin puolin mieleenpainuva ja ikimuistoinen.
Suuret kiitokset Red Nose Companylle mielenkiintoisesta ja runsaasti endorfiineja vapauttavasta kulttuurielämyksestä!
Kuvat: Cata Portin
Vitsanen 