– Tekstejä luovan kirjoittamisen kurssilta
Päivä, jolloin synnyin, jatkoi säältään epävakaisten kesäkuisten päivien putkea. Useimmille
tämä tiistaipäivä oli kaikin puolin tavanomainen päivä, jonka aikana he vanhenivat aivan yhtä
paljon kuin muinakin päivinä ja lähestyivät viimeisiä elonhetkiään. Siinä mielessä päivä oli
kuitenkin epätavallinen, että se oli poikkeuksellisen viileä edellisiin vuosiin verrattuna. Päivän
korkein lämpötila ylsi vain noin viiteentoista celsiusasteeseen. Aamulla taisi paistaa
aurinkokin, mutta sitä en valitettavasti päässyt näkemään.
Vaikka aurinko näyttäytyi minulle vasta muutaman päivän vanhempana, en kuitenkaan voi
olla kehumatta ensimmäistä päivääni. Olin oikein mukavissa oloissa välillä sukulaisten
lämpimässä sylissä ja välillä sairaalan pehmeässä pinnasängyssä. Tosin tähän hetkeen
pääseminen ei ollut aivan niin yksinkertaista, sillä päätin heittäytyä hankalaksi juuri ennen
aikaani enkä suostunut ulos luonnollisia reittejä. Se ei onneksi ollut minun ongelmani, tai jos
olisi ollut, en olisi sitä kuitenkaan ymmärtänyt.
Tilanteeni oli kuitenkin selvästi vakaampi kuin monien muiden planeettamme asukkaiden.
Samaan aikaan noin 5000 kilometrin päässä kaakossa käytiin taisteluja paksun sumuverhon
keskellä. Sota Afganistanissa jatkui, sillä yhdysvaltalaiset yrittivät täydessä vauhdissa
heikentää Talibanin toimintaa ja vaikuttaa Afganistanin tuleviin parlamenttivaaleihin.
Monsuunituulten tuomat sateet sekä vaikeakulkuinen maasto tekivät osaltaan olosuhteista
haastavat, ja taistelut päättyivät monen osalta kohtalokkaasti. Päivästä tulikin
syntymäpäiväni ohella monen muun viimeinen elinpäivä.
En ollut kuitenkaan ainoa, joka sai alkunsa tuona kesäkuisena päivänä. Vielä useampi
ihminen on saanut alkunsa samana päivänä eri vuonna – tosin silloin kyseessä ei ole enää
sama päivä. 428 vuotta ennen syntymääni syntyi flaamilainen taidemaalari Peter Paul
Rubens. Ehkä tämän vuoksi olenkin aina ollut kiinnostunut kuvataiteesta. Olikohan Rubensin
syntymäpäivä yhtä kalsea kuin minun 428 vuotta myöhemmin? Todennäköisesti Rubens ei
ollut kuitenkaan yhtä mukavissa oloissa kuin minä lämpöisessä sairaalahuoneessa. Ehkä
hän tunsi olonsa silti mukavaksi. Toisaalta ei kumpikaan ollut olosuhteistaan varsinaisesti
tietoinen.
Joka tapauksessa päivä, jolloin synnyin, oli aivan tavallinen päivä muiden joukossa.
Epätavallinen viileys jatkui seuraavinakin päivinä, sodat jatkuivat ja lisää ihmisiä syntyi. Jos jotkin asiat olisivat olleet toisin, olisin ehkä itsekin syntynyt vasta päivää – tai ehkä
jopa vuotta – myöhemmin. Silloin en voisi olla varma, olisinko enää minä, mutta en tiedä,
onko sillä merkitystä. Päivä kuitenkin jatkaisi kulkuaan, vaikka minua ei olisikaan.
–
Vitsanen 