– Tekstejä luovan kirjoittamisen kurssilta
Vuoden 2005 kahdessadasneljäskymmeneskahdeksas päivä oli Helsingissä poikkeuksellisen lämmin. Itse asiassa koko Suomi kuului syyskuun alussa korkeapaineen alueeseen, minkä vuoksi sää niin aurinkoista ja kesäistä, että jopa lämpöennätyksiä rikottiin. Sää siis suosi Linnanmäen huvipuistossa vilistäneitä lapsia, joiden joukosta tarkkanäköinen tuttava olisi saattanut huomata molemmat isoveljeni. En päässyt veljieni mukaan huvittelemaan, ja tämän suuren vääryyden katkeruutta laimentaa ainoastaan se seikka, että kaikessa aamuyhdeksästä asti kiitellyssä vastasyntyneen komeudessanikin olin sanalla sanoen puolituinen. Kehopositiivisuus on ehdottoman tärkeää, mutta on ikävä tosiseikka, että puolimetrisillä ei pääsääntöisesti ole pääsyä huvipuistolaitteisiin.
Muistikuvieni mukaan naistenklinikalla riitti tulijoita ja menijöitä, ja erimittaiset kiireiset askeleet talloivat sälekaihtimien ja auringonpaisteen linoleumilattiaan piirtämiä juovituksia. Seinille kiinnitetyissä pienissä televisioruuduissa pyöri uutisia, joihin suhtauduin passiivisen välinpitämättömästi, vaikka en ollutkaan vielä ehtinyt turtua niissä raportoituun hätään ja kärsimykseen. Maailma oli kuutisen vuorokautta aikaisemmin mennyt sekaisin kuin myrskypuhurin sotkemana, kun Yhdysvaltain rannikolle, lähelle New Orleansia, oli iskenyt viidennen asteen hurrikaani Katrina. Hurrikaanikausi oli jo tämänkertaiseen myrskyyn mennessä ollut kiivas, ja pelkästään Atlantilla oli ollut jo liki 20 trooppista myrskyä.
Kun Katrina syntyi ja varttui kypsäksi kaikessa viattomuudessaan, olosuhteet olivat ihanteelliset: meriveden pintalämpötila oli yleisesti lähellä 30 astetta, Meksikonlahden alueella vallitsi laaja yläilmakehän korkeapaine ja tuulen vertikaalinen pystyväänne oli heikkoa. Ulkopuolisen tarkkailijan silmin kreikkalaisesta Aikaterinesta Katariinan kautta Katrinaksi muovautuneella nimellä kunnioitettua luonnonilmiötä voisi pitää kauniina, dynaamisena ja väkevänä. Runollisemmat kuvaukset eivät kuitenkaan olleet suosiossa, kun hurrikaanin rantautumisesta Floridan jälkeen New Orleansiin oli kulunut vajaa viikko. Läntinen media kuvasi kyynelsilmin katastrofin uhreja ja kaupunkia, jonka pinta-alasta nelimetrinen vesimassa oli peittänyt 80%. Annetusta evakuointimääräyksestä huolimatta kaupunkiin tulvan keskelle jääneillä oli puutetta elintarvikkeista, puhtaasta vedestä ja sähköstä, mutta pahiten pelastustöitä häiritsivät kauppoihin ja autoihin iskeneet aseistautuneet ryöstelijät.
Edes suomalainen verenperintöni ei saanut minua kuohuksiin, kun Katrinan kerrottiin pysäyttäneen öljyntuotannon ja jalostuksen Meksikonlahdella 90-prosenttisesti. Oleellisin tilanteesta koituva seuraus kun oli tietenkin bensan pumppuhintojen kohoaminen Suomessa: hinta oli vain paria päivää aikaisemmin käynyt jopa 1,50 eurossa litralta! Toivottavasti osasin antaa erityistä arvoa isäni kvartetille, joka saapui – henkilöautoilla – katsastettavakseni Naistenklinikalle. Salaa nokkani kyllä kohosi hieman, kun katselin muiden äitien ja lapsien ilmeitä kunniakseni järjestetyn musiikkiesityksen aikana.
Maailmassa oli ihmisiä arvioiden mukaan jo 6,553 miljardia, kun päätin saapua lihottamaan lukua. Toimittajat olivat vielä keskittyneet laskemaan yhteen alati päivittyviä, viranomaisten julkaisemia lukuja Yhdysvaltain taloudellisesti tuhoisimman hurrikaanin uhreista, kun 149 ihmistä kuoli Boeing 737-200 -lentokoneen onnettomuudessa. Kymmenet talot luhistuivat raunioröykkiöiksi Indonesialle kuuluvalla Sumatran saarella Medanissa, kun lentokone syöksyi keskelle tiheää asutusta, hajosi kappaleiksi ja syttyi tuleen vain muutamia sekunteja nousunsa jälkeen. Ihmisen empatiakyky on rajallinen, ja läheisen ystävän, Pohjois-Amerikan, jo pidempään kestänyt hätä täytti tiedotuskanavat siinä määrin, että harmaan vesimassan sijaan tulenlieskojen värittämät uutiskuvat ilmestyivät ja katosivat saavutettavissani olevilta televisioruuduilta nopeasti.
Näytöillä pyörineiden rakeisten videoiden ja kuvien alkuperällä tai uutisankkurin äänen vakavuudellahan ei sinällään ollut minkäänlaista merkitystä. Olihan maailmani vasta saanut napansa. Ja ennen eurosentrisen vinoksi suunnitellun maailmankuvan rakennustöiden aloittamista oli aika pistää napaan aitoa ja kunnollista luomutäysmaitoa.
Virva Mutikainen
Vitsanen 