“Vuodet ovat vierineet ohitseni / Mutta muistan niistä vain yhden kevään / Sen miten kastanjat kukkivat / Sinä päivänä kun synnyin”, Ultra Bran solisti reflektoi kappaleessa Sinä päivänä kun synnyin. Kastanjan kukinta-aika on alkukesällä samoin kuin syntymäpäiväni, ailahtelevassa kesäkuussa, kun satunnaiset auringonsäteet lämmittävät jo suomalaisia. Alkukesä on toiveikasta aikaa. Syreenit ovat kukkineet ja niiden makea tuoksu toivottanut kesän tervetulleeksi. Kenties alkukesän toiveikkaan uhman myötä minäkin olen kasvanut optimistiseksi ihmiseksi. Vuodet ovat vierineet ohitseni, en kuitenkaan muista sitä päivää, kun synnyin. Päivä oli kesäkuun lopun lauantai, ja minulla oli kova kiire nauttimaan kesän lämmöstä yhdeksän kuukauden sisällä virumisen jälkeen. Siispä päätin ottaa muutaman päivän varaslähdön maanpäälliseen kilpajuoksuuni.
Sillä välin kun minä kiirehdin maailmaan muutaman päivän etuajassa, kolme nuorta menetti elämänsä. Elämän alku ja loppu kulkivat rinnakkain, kuin kaksi vuodenaikaa samassa kalenterissa. Viime vuonna henkilövahinkoja aiheuttaneita liikenneonnettomuuksia tapahtui huomattavasti vähemmän. Monella saralla Suomesta on tullut turvallisempi, mutta kaikki kehitys ei kuitenkaan ole ollut positiivista. Poliittiset painopisteet ovat muuttuneet huomattavasti. Eurooppa räpiköi puun ja kuoren välissä, samalla kun Yhdysvallat ja Venäjä ajavat omaa agendaansa häikäilemättömästi. Uutislähetyksissä kartat värittyvät uudelleen ja puheissa vilisevät sanat pakotteista ja rintamalinjoista.
Nykyhetken tilanne tuntuu helmikuulta, joka ei suostu päästää kevättä syntymään. Salakavala valo tunkeutuu kuitenkin joka vuosi ilmakehän läpi valmistelemaan luontoa jo seuraavan kesän kastanjoita varten. (M.S)
Vitsanen 