Ope vastaa – vuorossa Heikki Pokela

Mitä tiedät yhdestä erityispitkän matikan opettajastamme Heikki Pokelasta? Tiesitkö, mikä hänen ammattinsa oli, ennen kuin hän ryhtyi opettajaksi? Entä mikä hänen lempikirjansa on? Mitä kaikkea hän on opiskellut matemaattisten aineiden lisäksi? Epäilen vahvasti. Pokelan tunneilla ei keskitytä tuttavuuksien tekemiseen tai ”small talkiin”. Hänen tunneillaan keskitytään matematiikan opiskeluun – liitutaululta.

Heikki Pokela ei kuitenkaan aina unelmoinut opettajan urasta. Ennen kuin hän alkoi opettajaksi, Pokela tutki laskennallista fysiikkaa teknologian tutkimuskeskuksessa Otaniemessä. Pokela lopetti työnsä tutkijana, koska hänen piti selittää joka viikko tunnin tarkasti, mitä hän teki ja miksi olisi taloudellisesti kannattavaa tutkia lisää. Opettajaksi hän alkoi, koska opettajan työtunteja ei tarkistettaisi viikon välein ja opettajana hän saisi elää periaatteelleen. Koulun pitemmät syklit nimittäin sallivat pysyvämpien asioiden paremman työstämisen kuin kvartaalitalouden oravanpyörä. Lisäksi Pokelan mielestä suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on paljon kehitettävää.

Pokela jätti arvoitukseksi kirjoittamansa aineet ja ylioppilaskokeidensa tulokset. Hän paljasti vain sen, että kirjoitti viisi ainetta ja oli ”tyytyväinen tuloksiin”. Ei olisi kuitenkaan hullua ajatella, että Pokela kirjoitti matematiikasta laudaturin: hän on ollut mukana järjestämässä valmennusta matematiikan eriasteisiin kilpailuihin ja olympialaisiin, ja niissä hän tapaa laskutoimituksia, joita hän ei saa ratkaistua. ”Mutta se on normaalia. Kukaan ei osaa niitä kaikkia.” Pokela on opiskellut matemaattisten aineiden lisäksi myös kansatiedettä.

Ottaen huomioon, että Pokela on entinen tutkija, ei ole yllättävää, että jos hän saisi muuttaa maailmassa yhden asian, hän poistaisi tieteenvastaisuuden. Suurempana yllätyksenä saattaa tulla Pokelan valinta supervoimissa, joista hän valitsisi sosiaalisen vuorovaikutuksen supervoiman. Pokela ei suostunut menemään tämän henkilökohtaisempiin kysymyksiin, mutta hän suostui kertomaan kaksi lempikirjaansa: Hararin ”Sapiens – Ihmisen lyhyt historia” ja Hoegin ”Kuvitelma 20. vuosisadasta: Tanskan unelmien historia”.

Lopuksi kysyimme Pokelalta vielä neuvoja meille lukiolaisille. Tämän neuvon hän antoi kaikille lukiolaisille: ”Koska tavoitteet ja soveltaminen voivat tuntua tässä iässä vähän kaukaisilta, kannattaa ajatella, että ’the meaning of practise is practise’.”

 Pokelaa haastatteli Alex Suikkanen