Kiusaaminen jättää pysyvät arvet

Hyvät kuulijat,

päätin puhua teille minulle erittäin henkilökohtaisesta aiheesta. Älkääkä välittäkö, jos käteni tärisevät, sanat takertuvat kurkkuuni tai ajatukseni karkailee. Olen vain yksi esimerkki tuhansien ja taas tuhansien joukossa siitä, miten kiusaaminen voi ihmiseen vaikuttaa ja kuinka kauaskantoisia nuo vaikutukset voivat olla.

Tahtoisin kysyä teiltä kysymyksen: kuinka montaa teistä kiusaaminen on jollain tapaa, suoraan tai välillisesti, koskettanut jossain vaiheessa elämäänne? Kyse on laajasta ongelmasta, joka koskee niin kouluja kuin työpaikkojakin. Nykyään yhä suurempi osa kiusaamisesta tapahtuu myös sosiaalisessa mediassa; kiusattu ei saa rauhaa edes kotonaan.

Minua kiusattiin oikeastaan koko peruskoulu-urani ajan. Olin juuri se ylipainoinen ja silmälasipäinen opettajien suosikki, joka tutkijoiden mukaan on hyvin todennäköinen kiusaamisen uhri. Usein kiusatuksi valikoitumiseen tosin riittää jo yksikin näistä tai joistain muista kriteereistä. Miettikää, mikä kiusaajan unelmakohde minä siis olinkaan.

Kiusaamista on monenlaista; fyysistä ja henkistä väkivaltaa, vallankäyttöä, ryhmän ulkopuolelle jättämistä, selän takana puhumista, julkista nöyryyttämistä ja nimittelyä. Lista on surullisen pitkä, ja sain itsekin kokea mitä mielikuvituksellisimpia tapoja koettaa nujertaa viimeisimmätkin itsekunnioitukseni rippeet. Muistan, kuinka minulle tavattiin nauraa suurella joukolla ja miten nauroin aina muiden mukana. Kiusaajani pitivät minua luultavasti tyhmänä, mutta todellisuudessa nauroin, koska se teki tilanteesta edes hitusen helpommin siedettävän. Huumorista onkin vuosien saatossa kehittynyt minulle eräänlainen rakas suojakuori. Toisaalta en voi vielä nykyäänkään kävellä naureskelevan ihmisjoukon ohi ilman, että ensimmäinen ajatukseni on se, että minulle siinä nyt taas nauretaan. Järjetöntä, tiedän. Tämä on kuitenkin vain jäävuoren huippu.

Tutkijat ovat yhteistuumin todenneet, että kiusaaminen jättää ikäviä jälkiä ihmismieleen. Se voi aiheuttaa – ja yleensä aiheuttaakin – masennusta, ahdistusta ja käytösongelmia vuosienkin jälkeen. Lisäksi kiusaaminen estää oppimista ja heikentää keskittymistä. Positiivista on se, että kiusaamisen aiheuttamat traumat pienenevät vuosien saatossa. Ainakin mikäli brittitutkimukseen on luottaminen. En tosin usko, että sen jättämät arvet koskaan täysin voisivat parantua.

Olen toisinaan kuullut entisten kiusattujen jopa kiittelevän kiusaajiaan siitä, kuinka vahvoja ihmisiä heistä on lopulta juuri niiden kamalien kokemusten läpikäymisen takia tullut. Minä en tahdo kiittää kiusaajiani. Tahtoisin itse asiassa haistattaa heille paskat vielä näin vuosienkin jälkeen. Onko minusta tullut aivan valtavan vahva nainen, joka selviää melkeinpä mistä vain? Kyllä. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että sitä “mistä vain selviämistä” voisi elämässäni olla huomattavasti vähemmän ilman kiusatun taustaani.

Mainitsin puheeni alussa olevani yksi esimerkki siitä, miten kiusaaminen voi ihmiseen vaikuttaa. Olen onneksi myös esimerkki siitä, miten kiusaamisesta voi selvitä siitä huolimatta, että tietyt asiat elämässä vaikeutuvatkin. Yhtenä esimerkkinä nyt vaikka tämä muille ihmisille puheen pitäminen. Kaikki kiusatut eivät kuitenkaan pääse näkemään sitä päivää elämässään, kun kaikki kääntyy parempaan. Tunnettu sanonta kuuluu: pimeintä on aina ennen aamunkoittoa. Minun aamuni on koittanut hankaluuksista huolimatta, mutta toisille jäljelle jää vain pimeys.

En voi kyllin korostaa, kuinka tärkeästä asiasta nyt puhun. Toiveenani on, että jonakin päivänä kiusaaminen on vain häpeällinen muisto menneisyydestä eikä kenellekään ole epäselvää, minkälaiset arvet se kiusattuun jättää. Toivon, että jonain päivänä siitä ei tarvitse pitää puheita. Se päivä ei ikävä kyllä ole vielä tänään.

Ida