Vuosi vaihtuu piakkoin, mikä tarkoittaa, että uudenvuodenlupaukset ovat taas ajankohtaisia. Osittain Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi tein täksi kuluvaksi vuodeksi massiivisemman uudenvuodenlupauksen, joka käsitti 12 haastetta. Toteutin lupausta toki koko vuoden, mutta kutakin haastetta kuukauden ajan. Jokaisella kuukausihaasteella oli myös viidestä yhdeksään alahaastetta, jotka auttoivat päähaasteen toteuttamisessa. Pidin haastepäiväkirjaa jokaiselle kuukaudelle kalenterimuodossa: numeroin kunkin alahaasteen ja merkitsin kalenteriin päivittäin tai muutaman kerran viikossa, mitkä niistä olin toteuttanut. Joihinkin haasteisiin minulla oli paljon motivaatiota, joihinkin taas ei yhtään, mikä toisinaan näkyy kalenterimerkintöjen puutteena. Jotkut haasteet olivat hyvinkin vaativia, mutta toisinaan hyödyllisempiä kuin osasin kuvitella. Tässä esittelen joitakin haasteita:
Terveellinen tammikuu
Aloitin tämän haasteen itse asiassa vasta 7.tammikuuta, kun olin palannut joulumatkalta. Tätä odotin ehkä eniten kaikista haasteista. Tavoitteenani oli syödä ravitsevasti, kiinnittää huomiota veden juontiin ja etenkin välttää herkkuja. Huolehdin myös, että otin joka aamu C-ja D-vitamiinitabletit sekä kalkkia.
Vaikka odotinkin tammikuuta mielenkiinnolla, se ei poistanut sitä faktaa, että alussa herkkulakkoon totuttelu vaati aikaa. Kolmea Digestive-keksiä lukuun ottamatta elin suurimman osan tammikuusta ilman herkkuja! Haasteen loputtua tuntuikin niin oudolta, kun ei enää tehnytkään mieli syödä herkkuja. Loppujen lopuksi herkkujen välttäminen ei ollutkaan vaikeaa eikä salaatin valmistaminen lisukkeeksi vaivalloista, mutta sen sijaan vettä ei tullut aina juotua tarpeeksi eikä pähkinöitä syötyä osana monipuolista ruokavaliota…
Maraton-maaliskuu
Haasteen nimi on vähän harhaanjohtava: tarkoituksenani ei nimittäin ollut juosta maratonia tai katsoa jotain TV-sarjaa maratonina, vaan pyrin kävelemään niin usein kuin vaan mahdollista! Kuljin lyhyet bussimatkat kävellen, otin happihyppelyitä koulupäivän aikana sekä ulkoilin muuten vapaa-ajalla. Tuli paljon pirteämpi fiilis!
Kansainvälinen kesäkuu
Aloitin haasteen muutama päivä koulun loputtua (maanantaina 5.päivänä), mutta jatkoin vielä heinäkuun ensimmäiselle viikolle. Tavoitteeni oli lukea kieliä edes vähän joka päivä sekä kokeilla lukea erilaisia kirjoja. Painopiste oli kuitenkin vieraan kielen lukemisessa, sillä kokonaisten kirjojen lukemisen ohella pyrin seuraamaan myös uutisia sekä lukemaan niitä muilla kielillä kuin suomen kielellä. ”Luku-urakka” jäikin vain muutamaan nuortenkirjaan…
Helppo heinäkuu
Laiskottelua! Keksiessäni kuukausihaasteita ja niiden nimiä päätin, että ainakin yhden ellei kahden kuukauden pitäisi olla muita helpompi ja rennompi. Heinäkuussa tähtäsinkin henkiseen hyvinvointiin sekä positiivisuuteen. Ideana oli, että joka päivä olisi hyvä päivä. Niin ei kuitenkaan tarvitse aina olla, mutta heinäkuussa se kyllä toteutui! Monesti rauhoittuminen ja hemmottelu unohtuvat, varsinkin kiireen keskellä, vaikka olisikin tärkeää varata itselleen aikaa ja vain ottaa rennosti. Oli kivaa, kun oli kerrankin kunnolla aikaa laittaa kynnet, panostaa ruoanlaittoon tai vaikka vain olla kotona.
Elokuva-elokuu
Television, tietokoneen tai puhelimen näytön tuijottamista kahta tuntia enempää päivässä ei suositella, mutta koska en katso nykyään juuri koskaan tv:tä, halusin kokeilla, miltä sekin pitkästä aikaa tuntuisi ja olisiko sellaiseen ylipäätään aikaa. Aikaa löytyi varsinkin elokuun alussa mutta motivaatiota ei niinkään. Tämän haasteen aloitettuani aloin ensimmäistä kertaa miettiä, oliko koko uudenvuodenlupauksessa mitään järkeä. Mitä järkeä oli haastaa itsensä elokuvien katseluun? Epävarma olo meni kuitenkin ohi, ja pääsin elokuvien katseluun vauhtiin vajaa viikko haasteen alettua. Haasteeseen tuli sitäkin onnellisempi käänne, kun tulin juuri sopivasti kipeäksi. Siinä sitä olikin aikaa katsoa vanhoja tallenteita ja tutkia Netflixiä!
Mobiiliton marraskuu
Opin tämän haasteen kautta niin paljon, että voisin kirjoittaa tästä aiheesta jopa esseen vapaaehtoisesti. Elokuussa maltoin osittain jatkaa uudenvuodenlupauksen toteuttamista, sillä otin huomioon, että niin tärkeä kuin mobiiliton marraskuu oli vielä tulossa. Kesällä tarkkailin, kuinka paljon minun tuli käytettyä puhelinta päivittäin. Ne, jotka ovat koskaan tehneet saman, ovat mahdollisesti järkyttyneet totuudesta yhtä paljon kuin minäkin: niin ettei aina edes uskalla katsoa. En kerta kaikkiaan pystynyt käsittämään, miten kolme ja puoli tuntia oli oikein ylittynyt.
Marraskuussa pyrinkin minimoimaan puhelimen käytön: muun muassa kielsin itseltäni musiikin kuuntelun YouTubesta ja Spotifysta: päätin, että korvasin sen CD-levyillä ja radiolla. Alun perin mietin, että jotta olisin voinut minimoida puhelimen käytön, olisin säilyttänyt puhelintani koulupäivän ajan lokerossa. Lopulta tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, sillä siihen liittyi niin monta riskiä. Joka tapauksessa turha Facebookin ja muun sosiaalisen median selailu sai jäädä: se korvautui kirjoilla, sudokuilla ja liikunnalla. Vastasinkin pääosin vain kiireisimpiin viesteihin ja luin pitkät viestiketjut niin nopeasti kuin mahdollista, jotta minuutteja olisi kulunut mahdollisimman vähän.
En siis tavoitellut puhelimen käytössä nollatoleranssia, sillä tiesin, ettei se olisi kuukauden ajan mitenkään mahdollista, vielä kun pitäisi pitää yhteyttä kymmeniin kirjekavereihin eri puolilla maailmaa. Ennen haastetta ja sen aikana selitin, miksi en ollut vastannut viesteihin yhtä nopeasti kuin normaalisti tai miksi en ylipäätään ollut ollut aktiivinen somessa. Kuten olinkin arvellut, selitykseni meni useimmiten hyvin läpi eikä sitä kyseenalaistettu.
Puhelimen käytön vähentämisen lisäksi pyrin marraskuussa päästämään irti myös tavasta käyttää puhelinta ennen nukkumaanmenoa. Selailun sijaan otin tavaksi lukea kirjaa tai tehdä jotain muuta rauhoittavaa tuntia ennen nukkumaanmenoa, eikä se selvästikään ollut turhaa: nukahdin tavallista nopeammin sekä uneni laatu parantui. Yhtenä iltana koeviikolla olin hyvin stressaantunut ja uupunut, mutta hymy tuli välittömästi huulille, kun tajusin, miten hyvin olin sentään nukkunut. Siis niin pienestä mutta kuitenkin tärkeästä asiasta!
Vielä lopuksi:
Onko sinulla uudenvuodenlupausta ensi vuodelle? Kirjoita kommenttikenttään!
Elina Sorjonen
Vitsanen 