Seitsemän vuotta sitten Tapiolan lukiosta valmistunut Anni Marttinen on opiskellut taloustiedettä yliopistossa sekä työskennellyt niin Suomen Pankissa kuin Euroopan keskuspankissakin. Opiskelemaan häntä inspiroivat muun muassa hyvät opettajat, ja matkustaminen on hänelle lähes elinehto.
Minä vuonna valmistuit Tapiolan lukiosta? Mitkä oppiaineet olivat lukiossa suosikkejasi? Luuletko, että tekisit erilaisia valintoja, jos saisit nyt aloittaa lukion alusta?
Anni: Valmistuin vuonna 2011. Suosikkejani olivat historia ja yhteiskuntaoppi ehkä myös siksi, että niissä oli parhaat opettajat. Uskon, että valinnat olisivat edelleen samat, koska opiskelin valinnaisia niistä aineista, joista pidin eniten.
Mitä hait opiskelemaan lukion jälkeen? Milloin tiesit haluavasi hakea opiskelemaan juuri kyseistä alaa?
A: Hain opiskelemaan taloustiedettä heti ylppäreiden jälkeen. Aluksi olin kiinnostunut myös maantiedosta ja biologiasta lukiossa, mutta Henrin taloustiedon kurssi herätti kiinnostukseni. Muistan istuneeni eturivissä ja tentanneeni Henriä kysymyksillä siihen pisteeseen asti, että hän kehotti minua hakemaan yliopistoon opiskelemaan ainetta, koska kurssilla ei ollut aikaa vastata kaikkiin kysymyksiini. Edelleen olen tyytyväinen valintaan.
Pääsitkö heti lukion jälkeen opiskelemaan vai piditkö välivuoden? Oliko välivuosi tahallinen vai tahaton? Mitä hyvää ja huonoa tässä oli?
A: En pitänyt välivuotta. Jos saisin uudelleen valita, pitäisin välivuoden. Ylioppilaskirjoitukset ja pääsykoe ovat todella rankkoja kokemuksia eikä yliopisto-opiskelukaan sen helpompaa ole. Jossain vaiheessa on hyvä hidastaa ja tehdä jotain ihan muuta.
Mikä oli opiskeluelämässä mukavinta? Mikä taas vähiten mieluista?
A: Parasta oli itsenäinen opiskelu, vapaus, opiskelukaverit ja tapahtumat. Vastuu omista valinnoista tuli vähän yllätyksenä. Sivuaineiden valinta on täysin omalla vastuulla. Toisaalta tämä on tärkeä oppi siinä, että oppii tekemään omia valintoja kuunnellen omia mielenkiinnon kohteita. Opiskeluaikana miettii paljon tulevaisuutta ja kokee epävarmuutta, mutta se kuuluu asiaan. Tärkeintä on vaan luottaa itseensä eikä verrata itseänsä muihin. Näin päätyy myös alalle, josta itse välittää ja nauttii.
Millaista nykyinen työsi on?
A: Olen Euroopan järjestelmäriskikomiteassa ekonomistiharjoittelijana Frankfurtissa. Työssä analysoimme rahoitus- ja pankkisektorin järjestelmäriskejä Euroopan tasolla.
Työllistyitkö heti valmistuttuasi vai onko sinun ollut vaikea löytää töitä?
A: Työllistyin jo opiskeluaikana. Harjoittelupaikat opiskeluiden loppuvaiheessa ovat hyvä tapa tutustua omaan alaan. Työn löytäminen ei ole ollut vaikeaa. Vaikeampaa on sitten ollut löytää työ, jossa omat vahvuudet ja mielenkiinto kohtaavat.
Mikä oli lapsuutesi haaveammatti? Vastaako nykyinen koulutuksesi tai ammattisi tätä haavetta?
A: Haaveilin lapsuudessa monistakin eri ammateista kuten näyttelijän, opettajan, kampaajan, eläinlääkärin, arkeologin ja presidentin työstä. Yhteiskunnallinen kiinnostus heräsi kunnolla kuitenkin vasta lukiossa. Taloustieteilijä ei varmastikaan ole tyypillinen lapsen unelma-ammatti, mutta en nyt aikuisena voisi kuvitella tekeväni työtä, jolla ei olisi yhteiskunnallista vaikutusta. 16-vuotiaana olen sanonut haluavani olla EKP:n pääjohtaja.
Jos sinun täytyisi valita itsellesi jokin toinen, kokonaan uusi ammatti, mikä se olisi? Miksi?
A: Ehkä se olisi se näyttelijän ammatti. Rakastan esiintymistä ja olen kiinnostunut myös käyttäytymistieteistä. Toki se voisi olla myös psykologian tutkija. Olen aina ollut kiinnostunut vähän kaikesta, joten oma haaste on ollut valita yksi ala kaikista kiinnostavista.
Mikä inspiroi sinua eniten elämässä? Työelämässä sekä omassa arjessa.
A: Erittäin hyvä ja tärkeä kysymys. Tämän kysymyksen kysyminen on avain siihen, että pystyy rakentamaan itsellensä oman näköisen elämän. Minua inspiroi elämässä yleisesti vaikuttaminen ja merkityksellisyys. Työni on oltava merkityksellistä siinä mielessä, että voin osaltani vaikuttaa paremman yhteiskunnan ja maailman rakentamiseen. Omassa arjessani ammennan inspiraatiota paljon taiteen eri lajeista, kuten tanssista, musiikista, elokuvista ja kirjoista. Inspiroidun myös eri kulttuureista. Matkustaminen on vähän niin kuin elinehto minulle.
Mitä unelmia sinulla on tulevaisuuden kannalta (sekä työelämässä että omassa arjessa)? Koetko, että olet jo saavuttanut joitakin isoja unelmia?
A: Yksi suurin unelmani oli päästä Suomen Pankkiin ja Euroopan keskuspankkiin töihin ja muuttaa ulkomaille. Nämä tavoitteet saavutin. Henkilökohtaisesti unelmani on myös ollut päästä mukaan esiintyvään ja kilpailevaan tanssiryhmään jo pienestä asti ja tämäkin toteutui muutama vuosi sitten. Tällä hetkellä keskityn rakentamaan pidemmän tähtäimen unelmia, joihin kuuluu tohtoritutkinnon tekeminen, kestävän kiertotalouden ja käyttäytymistaloustieteen tutkiminen, oman blogin ja kirjan kirjoittaminen ja talouspolitiikan kanssa työskentely. Haaveena on edelleen asua ulkomailla nyt kuitenkin pidempi ajanjakso kuin vuosi.
Mitä vinkkejä antaisit korkeakouluihin hakevalle abiturientille?
A: Ota oma aikasi. Mihinkään ei ole kiire. Jos, et vielä tiedä mikä on intohimosi, se on ok. Pidä vaikka välivuosi. Muista kysyä itseltäsi, mikä sinua inspiroi ja motivoi opiskeluaikana, ja luota itseesi. Opiskeluaika on matka ja opiskelemalla sinua kiinnostavia asioita olet motivoitunut ja varmasti päädyt alalle, josta nautit. Muista, että opiskelu ja työ ei ole koko elämä. Pidä kiinni harrastuksista ja matkustele. Kokeile. On ok myös kokeilla asioita, jotka pelottavat, ja tehdä virheitä. Niistä oppii ja ne vahvistavat omaa tietämystäsi omista intohimoistasi. Ole armollinen itsellesi.
Mitä terveisiä haluaisit välittää vanhoille opettajille sekä uusille Tapiolan lukion opiskelijoille?
Tapiolan lukio on antanut todella vankan pohjan omaan ammattilliseen kehittymiseen. Se, että osallistuin EYP:hen on kiinnostanut jokaista työnantajaa. Kiinnostuin Pian historian kurssilla Kiinan kulttuurista ja päädyinkin opiskelemaan mandariinia, menemään vaihtoon Shanghaihin, tekemään graduni Kiinan taloudesta ja tekemään riskianalyysia Kiinan taloudesta EKP:lle. Lukio on hyvä aika kuunnella omia kiinnostuksen kohteita ja tehdä tavoitteita tulevaisuudelle. Kävin Tapiolan lukiossa viime syksynä ja edelleen siellä on sama hyvä rento meininki, mikä on poikkeuksellista. Nykyoppilaat altistuvat aikaisempaa helpommin stressille ja paineille, miksi haluankin muistuttaa, että eteenpäin puskemista tärkeämpää on rakentaa oma polku. Kun löytää oman merkityksellisyytensä, kaikki sujuu omalla painollaan. Jokaisella meillä on oma paikkamme, löytyi se sitten heti lukion jälkeen tai viiden vuoden päästä. No stress. Tsemppiä abeille!
Vitsanen 