Mitä heille kuuluu nyt? Vitsasen haastattelussa Tapiolan lukion alumni Nea Peltoniemi

fullsizeoutput_6

 

 

Neljä vuotta sitten Tapiolasta valmistunut Nea Peltoniemi on Vitsasen haastattelemien alumnien kuopus. Hän opiskelee Turun oikeustieteellisessä ja lukee sivuaineenaan psykologiaa, mutta matkan varrella hän on myös pitänyt välivuoden ja tehnyt vapaaehtoistyötä Tansaniassa.

 

 

 

Minä vuonna valmistuit Tapiolan lukiosta? Mitkä oppiaineet olivat lukiossa suosikkejasi? Luuletko, että tekisit erilaisia valintoja, jos saisit nyt aloittaa lukion alusta?

Nea: Valmistuin keväällä 2014. Lukiossa vahvuuksiani olivat pitkä matikka, fysiikka, kemia ja vieraat kielet ja tätä taustaa vasten myöhempää alavalintaani onkin hämmästelty. Pidin melko lailla kaikkien aineiden opiskelusta ja vaadittu kurssimääräni tuli täyteen vähän kiusallisen aikaisin.

 

Mitä hait opiskelemaan lukion jälkeen? Milloin tiesit haluavasi hakea opiskelemaan juuri kyseistä alaa?

N: Hain puoli sattumalta Turun oikeustieteelliseen, kun olin kuullut meiningin olevan siellä Helsinkiä rennompaa. Olin miettinyt oikista jo aiemmin, mutta kuulin opintoihin vaadittavan erinomaista äidinkielen hallintaa, jota minulla ei tosiaan ollut. Vielä abivuonna olin menossa Hankeniin opiskelemaan humanitääristä logistiikkaa, mutta valmistumiseni jälkeisenä kesänä opintokokonaisuutta päätettiin supistaa huomattavasti. Ymmärsin juristin tutkinnon olevan se, mitä tarvitsen haluamiini töihin välivuoden aikana tekemissäni vapaaehtoistöissä.

 

Pääsitkö heti lukion jälkeen opiskelemaan vai piditkö välivuoden? Oliko välivuosi tahallinen vai tahaton? Mitä hyvää ja huonoa tässä oli?

En ole varma, milloin tein päätöksen pitää välivuoden lukion jälkeen; jotenkin aina oli itsestäänselvyys, etten hakisi suoraan opiskelemaan. Olin hyvin pitkään epävarma vaihtoehdoistani ja siitä, millaiset hommat tuntuisivat tarpeeksi merkityksellisiltä, että niiden parissa jaksaisi vääntää kokonaisen uran. Välivuoden aikana ehdin pohtia asioita rauhassa, matkustella ja tehdä vapaaehtoistöitä Tansaniassa, ja näin vastaukset kysymyksiini selvisivät. Kun koulutusalavalintani oli selvä, motivaatio pääsykokeisiin lukemiseen oli paljon korkeammalla. Samalla sain kaipaamani tauon koulunpenkiltä, minkä jälkeen opinnoissa jaksamiseni on ollut paljon helpompaa.

 

Mikä on opiskeluelämässä mukavinta? Mikä taas vähiten mieluista?

Parasta on se, että kun opiskelee omakseen kokemaansa alaa, suunnilleen kaikki opinnot ovat todella mielenkiintoisia. Meillä on myös todella paljon valinnanvaraa kursseista, myös tiedekunnan ulkopuolelta. Nihkeäksi koin opiskelujen alussa peruskurssien lyhyyden, jolloin laajasta alasta saa vain pintaraapaisun, eikä asioita ehtinyt opiskella elämää vaan tenttiä varten.

 

Mitä muuta olet opiskellut, jos olet?

N: Opiskelen yhä oikiksessa ja sivussa teen opintoja psykologian puolelta. Meillä saa ottaa kursseja hyvin vapaasti muista tiedekunnista.

 

Jos teet jotain työtä koulun lisäksi, mitä ja millaista?

N: Opintojeni ohella toimin oikeussosiologian professorini tutkimusavustajana. Työ on aivan optimaalinen, pari päivää viikossa ja toimisto on tiedekunnan rakennuksessa!

 

Mikä oli lapsuutesi haaveammatti? Vastaako nykyinen koulutuksesi tai ammattisi tätä haavetta?

N: Lapsena tahdoin isäni tapaan eläinlääkäriksi, joten ei, oikeustiede ei vastaa tätä pienimmässäkään määrin!

 

Jos sinun täytyisi valita itsellesi jokin toinen, kokonaan uusi ammatti, mikä se olisi? Miksi?

N: Humanitäärinen logistiikka kiehtoo minua yhä, sillä uskon sen olevan ilmasto- ja muun pakolaisuuden sekä ilmastonmuutoksesta seuraavien katastrofien yleistymisen vuoksi tulevaisuudessa yhä tärkeämpi ala. Tosin jos nyt saisin valita, valitsisin itselleni silti oikeustieteen, sillä koen, että minulla on tällä alalla enemmän annettavaa.

 

Mikä inspiroi sinua eniten elämässä? Työelämässä sekä omassa arjessa.

N: Elämästä iloitsevat ihmiset, jotka keskittyvät olennaiseen eivätkä stressaa materiasta!

 

Mitä unelmia sinulla on tulevaisuuden kannalta (sekä työelämässä että omassa arjessa)? Koetko, että olet jo saavuttanut joitakin isoja unelmia?

N: Toivoisin voivani urallani omalta osaltani edistää ihmisoikeuksien toteutumista maailman tässä suhteessa epäonnekkaissa kolkissa sekä ojentaa auttavat käteni korruption vastaiselle taistelulle. Koen sen, jos pystyy yhdenkin ihmisen elämää parantamaan, olevan upea saavutus, eikä suurikaan työ tällöin ole mennyt hukkaan. Tässä suhteessa olen ollut onnekas, kun minulle on tarjoutunut runsaasti mahdollisuuksia auttaa toisia.

 

Mitä vinkkejä antaisit korkeakouluihin hakevalle abiturientille?

N: Ihan sama mitä teille sanotaan, älkää hätiköikö alan valinnassa! On kaikkien kannalta järkevämpää tarvittaessa pysähtyä miettimään, mitä oikeasti tahtoo tehdä elämällään kuin painaa täyttä höökiä korkeakouluun ja huomata parin vuoden jälkeen olevansa väärällä alalla. Silloinkin kun ala on jo selvä, koulutuksesta voi saada huomattavasti enemmän irti, kun on hieman elämänkokemusta alla. Tärkeintä on tallata itsensä näköinen polku, josta nauttii myös matkan varrella. Ja ottakaa ihan aikuisten oikeasti itse selvää, mitä kaikkea tässä maassa ja ulkomailla voi opiskella. Mahdollisuuksia on äärettömän paljon enemmän kuin oikis, lääkis ja kauppis!

 

Mitä terveisiä haluaisit välittää vanhoille opettajille sekä uusille Tapiolan lukion opiskelijoille?

N: Älkää ottako elämää liian vakavasti vielä lukiossa, rennosti ja rauhassa hyvä tulee. Aikuiseksi ehtii kasvaa myöhemminkin. Kokemuksella kolmesta eri lukiosta voin sanoa, että opettajakunta Tapiolassa on priimaa, joten tunneilla kannattaa oikeasti kuunnella. Muun ajan elämästä voikin sitten hyvällä omallatunnolla pyhittää silkkareille ja sorvalammelle!

Opettajille kiitos, ja opolle anteeksi näistä vinkeistä!