Sisältää juonipaljastuksia!
Yhdysvalloissa joulukuussa 2017 ensi-iltansa saanut elokuva The Greatest Showman on saanut osakseen kehuja, mutta myös kritiikkiä. Suomessa elokuvan ensi-ilta oli 19.1.2018, ja siitä lähtien tuhannet suomalaiset, minä mukaan lukien, ovat nähneet elokuvan.
The Greatest showman on elokuva, josta ei vauhtia ja jännitystä puutu. Värikkäässä Michael Graceyn ohjaamassa musikaalielokuvan pääosassa nähdään Phineas Taylor Barnum Hugh Jackmanin esittämänä. Tunnin ja neljänkymmenenviiden minuutin pituinen elokuva käsittelee 1800-luvulla eläneen P.T. Barnumin saavutuksia viihdealalla sen alkuvaiheissa. Barnum tunnetaan viihdealan suunnannäyttäjänä. Elokuva perustuu tositapahtumiin, mikä tuo katselukokemukseen oman mausteensa.
Elokuva alkaa Barnumin lapsuudesta, jossa Barnum esitellään unelmoivana ja kekseliäänä poikana. Hän on iskenyt silmänsä aatelisherran tyttäreen Charityyn, josta myöhemmin tulee hänen vaimonsa (Michelle Williams). Tarinaa viedään eteenpäin musiikin ja laulun keinoin. Kappaleet ovat mukaansatempaavia ja hienosti tehtyjä. Elokuvassa nähdään monia tunnettuja nimiä, kuten Zac Efron, Zendaya ja Rebecca Ferguson, joiden tyylitelty näyttely yhdistettynä upeaan lauluun luovat puitteet erinomaiselle elokuvalle.
Barnum on köyhästä perheestä ja haluaa tarjota Charitylle valoisan tulevaisuuden. Barnum on oman elämänsä liikemies, ja hän tavoittelee rikkauksia viihdealalta. Hän perustaa aluksi kummallisuuksien museon, johon hän kerää erikoislaatuisia eläimiä ja ihmisiä. Elokuvassa tuodaan hyvin esille, kuinka Barnumin liikeideat eivät aluksi tuota minkäänlaista tulosta ja museoon ei kerry lipputuloja. Barnum keksii uuden idean ja päättää laittaa nuo kummalliset ihmiset ja eläimet lavalle esiintymään. Barnumin sirkus on loistava idea, ja pian yleisö täyttyy hurraavista ihmisistä.
Elokuvan laulu- ja tanssikohtaukset on suunniteltu ja toteutettu erityisen taidokkaasti. Minun henkilökohtainen suosikkikohtaukseni on Barnumin ja hänen liikekumppaninsa Carlylen (Zac Efron) duetto ravintolassa, jossa Barnum yrittää suostutella Carlylea liikekumppanuuteen.
Musikaalissa vahvasti esillä olevia teemoja ovat unelmat, niiden toteutuminen, erilaisuus sekä tietenkin rakkaus. Elokuvan alkupuolella nuori Barnum laulaa ”A million dreams are keeping me awake”. Eli haave showbisneksestä syntyi jo Barnumin unelmoidessa pikkupoikana, ja hän oli valmis tekemään työtä unelmiensa eteen. Barnum kohtaa paljon ongelmia, mutta hän ei lannistu, ja lopulta hän saa laulaa: ”This is the greatest show!”
Barnum haluaa rikkoa rajoja unelmoidessaan jostakin noin erikoisesta. Barnum on myös aluksi ainoa, joka kohtelee sirkuksen esiintyjiä ihmisinä ja arvokkaasti. Barnum näkee heissä heidän erityislaatuisuutensa ja samalla rikkoo siihen aikaan vallitsevia normeja viettäessään aikaa yhteiskunnan hylkiöiden seurassa.
Mitä olisikaan musikaali ilman rakkautta? Elokuvassa nähdään monenlaisia rakkaustarinoita. Barnum rakastuu Charityyn ja menee tämän kanssa naimisiin. Heidän avioliittonsa on koetuksella Barnumin suosion kasvaessa, mutta rakkaus saadaan pelastettua. Barnumin liikekumppanilla Philippe Carlylella sekä sirkuksen trapetsitaiteilijalla Anne Wheelerilla (Zendaya) on omanlainen rakkaustarinansa. Carlyle on korkea-arvoinen liikemies, eikä ole sopivaa, että hän seurustelisi sirkustaiteilijan kanssa. Asiaa pahentaa vielä se, että Anne on tummaihoinen. Carlyle ja Wheeler painiskelevat asian kanssa, mutta lopulta hekin päättävät rikkoa normeja pysymällä yhdessä. Elokuvassa on haluttu selvästi nostaa esille yhteiskunnalliset paineet, joita sekä Barnum että sirkuksen esiintyjät kokevat.
Kokonaisuudessaan elokuvakokemus oli oikein hyvä. Elokuvassa on paljon kehumisen aiheita, mutta parannettavia kohtia en löydä montaa. Elokuva on fiktiivinen, vaikka perustuukin tositapahtumiin. Välillä kuitenkin häiritsi liiallinen epäaitous. Esimerkiksi tanssivat norsut ja Barnum ratsastamassa norsulla tyttärensä balettiesitykseen menivät mielestäni hieman yli. Tällaisiin kohtiin voi kuitenkin suhtautua huumorilla, eivätkä ne pilaa elokuvan tunnelmaa.
Istuessani elokuvateatterin pehmeällä penkillä lopputekstien pyöriessä taustalla en voi kuin hymyillä. This was the greatest show!
Vitsanen 