Joonas Sergin, entinen Tapiolan lukiolainen kymmenen vuoden takaa, kertoo opintopolustaan ensin rauhanturvaajaksi ja sittemmin lentäjänkoulutukseen, josta hänen tavoitteenaan on valmistua kesään mennessä.
Minä vuonna valmistuit Tapiolan lukiosta? Mitkä oppiaineet olivat lukiossa suosikkejasi? Luuletko, että tekisit erilaisia valintoja, jos saisit nyt aloittaa lukion alusta?
Joonas: Valmistuin 2008 neljän vuoden opintojen päätteeksi johtuen vaihtarivuodesta Yhdysvalloissa. Omia lempiaineita lukioaikoina olivat ehdottomasti filosofia, psykologia ja musiikki. Vaikka en varmasti olisi sama ihminen kuin nyt jos olisin tehnyt muita valintoja, mutta panostaisin enemmän matematiikkaan ja fysiikkaan. Helpottaisi varmasti nyt viimeisillään olevia opintojani.
Mitä hait opiskelemaan lukion jälkeen? Milloin tiesit haluavasi hakea opiskelemaan juuri kyseistä alaa?
J: Hain lukion jälkeen opiskelemaan oikeustieteitä, mutta varusmiespalveluksen aikana oivalsin, että toimistossa istuminen ei ole itseäni varten. Vuoden palvelus Afganistanissa ja puolen vuoden opintokokeilu Maanpuolustuskorkeakoulussa vahvistivat kuitenkin halun toteuttaa lapsuuden aikainen haave lentämisestä. Tällä hetkellä siis toteuttamassa pikkupojan haaveita.
Pääsitkö heti lukion jälkeen opiskelemaan vai piditkö välivuoden? Oliko välivuosi tahallinen vai tahaton? Mitä hyvää ja huonoa tässä oli?
J: Kuten sanoin, päätyminen omalle alalle kesti vähän pidempään. Itselle välivuosi konseptinakin on aina ollut vieras, mutta tavallaan olen kai pitänyt niitä parikin, vaikka jokaisen aikana olen pyrkinyt kehittämään itseäni. Ensimmäinen oli varmasti varusmiespalvelus Suomen kansainvälisissä valmiusjoukoissa ja heti perään toinen toimiessani rauhanturvaajana Afganistanissa. Elämällä on tapana heittää kapuloita rattaisiin ja niin kävi itsellenikin. Omat lentämisopinnot keskeytyivät yksityisista syistä pariksi vuodeksi, joiden ajan tein töitä lentokentällä. Toinen rauhanturvaamiskomennus Malissa mahdollisti niin henkisesti kuin taloudellisesti opintojen jatkamisen, ja tässä sitä nyt ollaan.
Mikä oli opiskeluelämässä mukavinta? Mikä taas vähiten mieluista?
J: Vaikka oma opiskeluaika onkin ollut pääsääntöisesti hyvin erilaista kuin monessa muussa opinahjossa, niin hienoja hetkiä on kyllä osunut kohdalle. Hauskaa kyllä, paras kokemus oli opiskelemista, vaikka se ei kyllä hetkeäkään siltä tuntunut. Saimme lentää opiskeluystäväni kanssa Suomen ympäri viidessä päivässä keräten yksinlentokokemusta. Harvalle opiskelijalle annetaan viikoksi lainaan lentokone ja bensakortti, minkä jälkeen vaan huikataan, että nähdään viikon päästä. Kyseinen reissu opetti nuorille lentäjänaluille kyllä paljon, mutta täytyy tosiaan sanoa, että se ei tuntunut työnteolta vaan lähinnä hauskanpidolta hyvän ystävän kanssa.
Mitä muuta olet sittemmin opiskellut, jos olet?
J: Olen lisännyt omaa osaamistani ottamalla psykologian kursseja avoimen yliopiston puolella. Tavoitteena olisi syventyä ilmailupsykologiaan, jota sovelletaan mm. lentäjävalintoja, ohjaamokäytäntöjä ja miehistöprosedyyrejä suunniteltaessa.
Millaista nykyinen työsi on?
J: Valmistun kesään mennessä, joten en ole vielä oman alan puolella töissä, mutta loppuvuodesta toivon mukaan olen kuljettamassa matkustajia ympäri maailmaa. Lentäjän työ, josta kuitenkin jo jotain tiedän, on hyvin säännösteltyä. Vaikka nykypäivänä automatiikka hoitaakin peruslentämisen, eli pitää koneen ilmassa kun kaikki on hyvin, niin myös ihmiselle jää paljon tehtävää. Suurin työpanos annetaan kuitenkin niinä päivinä, kun asiat eivät mene kuten tavallisesti. Lentäjä ansaitsee palkkansa silloin, kun automatiikka pettää ja laitteisto hajoaa ympärillä. Onneksi niitä tilanteita tulee todella harvoin. Lentäjän tärkein työ kuitenkin on saattaa ihmiset turvallisesti maan kamaralle. Bonusta totta kai, jos kyseinen läntti sattuu olemaan se kohde, jonne matkustajat olivat lipun ostaneet.
Työllistyitkö heti valmistuttuasi vai onko sinun ollut vaikea löytää töitä?
J: Tähän päivään saakka en ole joutunut viettämään päivääkään työttömänä. Oman alan töitäkin on tällä hetkellä melko hyvin tarjolla, vaikkakin siihen on vielä hieman matkaa. Toisaalta olen opiskellut vain aloja, joista työllistytään hyvin kapealle sektorille. Maanpuolustuskorkeakoulusta valmistuvilla on sadan prosentin varmuudella työpaikka, ja lentäjillä taas markkinat ovat hyvin spesifit. Näillä näkymin töitä löytyy jo syksyyn mennessä.
Mikä oli lapsuutesi haaveammatti? Vastaako nykyinen koulutuksesi tai ammattisi tätä haavetta?
J: Tuossa taisinkin sen jo mainita, mutta haaveilin lapsena vuoroviikoin tuomarin lentäjän ammateista. Lentäjäksi päätyminen vastaa kyllä täydellisesti tuota haavetta, varsinkin kun oivalsin, että tuomarin, tai edes asianajajan työ, ei ole minua varten.
Jos sinun täytyisi valita itsellesi jokin toinen, kokonaan uusi ammatti, mikä se olisi? Miksi?
J: Huijaan nyt hieman ja valitsen sen toisen ammattini, josta olen kovasti pitänyt. Jos toiselle uralle olisi pitänyt päätyä, niin olisin jatkanut sotilaallisia opintojani. Hieman keikkaluontoisesti olen sinne päin ollutkin kallellani pitkin tähänastista elämääni. Itselleni maanpuolustus ja maanpuolustustyö ovat aina olleet tärkeässä asemassa jo ennen lukiota, sen aikana ja vielä enemmän sen jälkeen. Rauhanturvaamistyö on ollut minulle hyvä tapa tehdä tuota työtä ja antaa oma panokseni, ei vain kansallisesti maanpuolustukselle, vaan myös laajemmassa mittakaavassa. Kyseessä on kuitenkin yhteinen asia.
Mikä inspiroi sinua eniten elämässä? Työelämässä sekä omassa arjessa.
J: Onnellisuus ja siihen pyrkiminen. Ennen kaikkea onnen löytäminen jokapäiväisestä elämästä. Jos joka päivä saa yhden ihmisen hymyilemään, on mielestäni onnistunut. Kun on onnistunut jossain päivän aikana, loppupäivä on helpompi kohdata. Jos työ tuntuu työltä, niin sen tekeminen on kuluttavaa. Jos taas työ on jotain, mistä saa itselleen syytä hymyillä, töihin lähteminen ei tunnu kovinkaan kurjalta.
Mitä unelmia sinulla on tulevaisuuden kannalta (myöskin sekä työelämässä että omassa arjessa)? Koetko jo saavuttaneesi joitakin isoja unelmia?
J: Unelmana töiden kannalta totta kai päästä kaukolentojen puolelle ja edetä kouluttajakapteeniksi saakka. Omassa elämässä taas asiat ovat melko hyvin. Minulla on ystäviä ja olen terve. Ehkä suurempi tavoite olisi viedä nuo psykologian opinnot ehkä jopa tohtorintutkintoon asti. Tavoitteena siis että käyntikortissa joku päivä lukee: Joonas – lentokapteeni, ilmailupsykologian tohtori, ihan hyvä tyyppi.
Mitä vinkkejä antaisit korkeakouluihin hakevalle abiturientille?
J: Älä opiskele tutkintoa varten vaan opiskele pidemmälle. Suunnittele, mitä teet kandin jälkeen, ja mieti, mihin ammatteihin tutkintosi valmistaa. Opiskeleminen ei ikinä mene hukkaan, mutta on myös hyvä ajatella, mihin se johtaa. Niin, ja elämässä on muutakin kuin ura. Muista nauttia myös elämästä, ystävistä ja itsestäsi. Kohtaa muut ihmiset aina ihmisenä ja ennen kaikkea omana itsenäsi.
Mitä terveisiä haluaisit välittää vanhoille opettajille sekä uusille Tapiolan lukion opiskelijoille?
J: Opettajat – isot kiitokset antamistanne opeista ja ohjeista! Te tuoreet opiskelijan alut, muistakaa nauttia opiskelemisesta ja kaikesta sen ympärillä. Mutta ennen kaikkea, älkää ikinä lopettako oppimista.
Vitsanen 