Greta Thunberg on 16-vuotias ruotsalainen ilmastoaktivisti, joka on aloittanut kansainvälisen koululakon ilmaston suojelemisen puolesta. 20. elokuuta 2018 Thunberg päätti jättäytyä pois koulusta syyskuun alkuun saakka. Lakon ideana oli saada päätösvaltaiset ymmärtämään, että ilmastonmuutoksen tilanne on vakava ja jokaisen on puututtava asiaan. Thunberg vaati Ruotsin hallitusta vähentämään maan hiilipäästöjä ja ilmoitti jatkavansa lakkoa joka perjantai. Hänen ansiostansa myös muut nuoret ympäri maailmaa inspiroituivat hyvän asian puolesta taistelemisesta ja liittyivät lakkoon. Suomessa jo vuoden alussa sadat koululaiset lakkoilivat ilmaston puolesta.
Thunberg kertoo haastatteluissaan, kuinka häntä ahdistaa ja piinaa ajatus tulevaisuudesta ja siitä, mitä se tulee olemaan, jos jatkamme samalla tavalla. Thunberg puhuu suoraan sanoessaan yleisölleen, että tahtoo muidenkin tuntevan saman ahdistuksen ja paniikin, mitä hän tuntee. Mielestäni tarvitsemme tällaisia puhujia enemmän. Ei valehtelua, turhia lupauksia tai asioiden välttelyä vaan suoraa puhetta ja teräviä sanoja siitä, mikä on pielessä ja mitä on tehtävissä – miten me kaikki voimme vielä vaikuttaa. Tällä viikolla lehdistö tiedotti Thunbergin olevan ehdolla Ruotsin Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.
Ympäristöahdistus on 2000-luvulla lisääntynyt ilmiö. Se voidaan määritellä ahdistuksena, pelkona tai vaikeina tunteina ympäristön olosuhteita kohtaan. Ilmiö on aiheuttanut joidenkin kohdalla jopa fyysisiä oireita. Itse pystyisin näkemään syyksi myös syyllisyyden tunteen ja omasta kyvyttömyydestä vaikuttaa johtuvat riittämättömyyden tunteet. Ympäristöahdistus ei ole kuitenkaan turha asia, sillä se ajaa meitä koko ajan lähemmäs todellisuutta ja sitä kautta muutosta kohti. Totta kai ahdistukseen on erilaisia ratkaisuja, kuten asiasta puhuminen ja omien kokemusten jakaminen muiden kanssa. Lähtökohtaisesti kuitenkin vain yksi asia voi edes vähentää ympäristöahdistusta – itse muutos ja teot.
Kaikilla pienilläkin teoilla on merkitystä. Jos me kaikki ajattelisimme, ettei omalla toiminnalla ole väliä, emme saisi mitään aikaan. Tietenkin yhdessä toimiminen on rakentava ja tehokas vaihtoehto, mutta myös arjen pienet teot ovat tärkeitä. Pääasiassa emme menetä mitään, kun toimimme viisaammin ja ympäristöystävällisemmin. Toki monet käyttävät hyväntekijänä asemaansa huonoihin tarkoituksiin. On esimerkiksi vegaanina väärin pitää lihansyöjiä pahoina ihmisinä. Lihansyöjä ja lihansyönti ovat kaksi eri asiaa. Pelkkä ruokavalio ei välttämättä kuvaa ihmisen kykyä toimia vastuullisesti. Sen sijaan, että mustamaalaa ja syyttää toista, on tärkeää, että kertoo omista kokemuksista ja välittää tietoa siitä, miten vegaanisuus on voinut edistää ympäristöystävällisyyttä. Sitä kautta vältymme ennakkoluuloilta, yleistyksiltä ja stereotypioilta. Syytöksen kautta joudumme umpikujaan, kun taas kannustavilla ja reiluilla toimintatavoilla päädymme yhteisymmärrykseen ja nopeampaan ratkaisuun.
Tämä avoimuus ja myönteisyys pätee kaikkiin tilanteisiin. Meillä jokaisella on elämässämme henkilökohtaisia ongelmia, asioita, ylipäätänsä elämää – perhe, ystävät, rakkaat, koulu, työpaikka, harrastukset ja moni muu asia. Yksi tärkeimmistä asioista elämässä on unelmat. Unelmien avulla saamme saavutettua asioita ja olla ylpeitä itsestämme. Ne saavat meidät uskomaan, että meistä on johonkin ja että meidän teoillamme on väliä. Ympäristön ja ilmaston hyvinvoinnin tila ei ole niin sanotusti henkilökohtainen ongelma tai asia, mutta se kuuluu meille kaikille. Se on meidän kaikkien yhteinen asia.
Maailmassa on tällä hetkellä menossa kuudes joukkosukupuutto. Tämä tarkoittaa sitä, että me ihmiset olemme toiminnallamme aiheuttaneet ilmaston kiihtyvän lämpenemisen, luonnonvarojen liikakäytön, ylimetsästyksen ja -kalastuksen sekä saasteet ja erilaiset ympäristömyrkyt. Nämä ilmiöt vaarantavat maapallon hyvinvointia joka päivä. Emme voi omin silmin huomata näitä ilmiöitä, mutta ne vaikuttavat meihin, niin kuin mekin niihin.
Emme näe, kuinka jäätiköt sulavat tai sademetsät tuhoutuvat, emme näe, miten joka päivä yli kaksi sataa lajia kuolee sukupuuttoon tai miten tälläkin hetkellä maailman merissä kelluu 150 miljoonaa tonnia muovijätettä. Tiedämme kuitenkin, että vaikutamme näihin asioihin joka päivä. Tiedämme, että olemme osallisia näihin suru-uutisiin, ja tiedämme, että tärkeintä on keskittyä siihen, mitä on tehtävissä.
Maailma on käsittämättömän suuri paikka, jonne mahtuu paljon ongelmia. Tällä hetkellä henkilöt, jotka isoista asioista päättävät, saattavat käyttää valtaansa niin, että ongelmat vain lisääntyvät. On kuitenkin tärkeää muistaa, ettei päätöksentekijät ole ainoita, jotka asioihin vaikuttavat, vaan kansalla ja kansan äänellä on merkitystä. Jos 16-vuotias koululainen voi aloittaa kansainvälisen lakon yli sadassa valtiossa ympäri maailmaa, vaikuttaa valtionsa poliittisiin päätöksiin, muuttaa ihmisten mieliä ja olla ehdolla Nobel-rauhanpalkinnon saajaksi, ehkä mekin voimme saada jotain muutosta aikaan.
Tarkoitukseni ei ole aiheuttaa tällä tekstillä ahdistusta, paniikkia tai syyllisyyden tunnetta. Tarkoituksenani on herättää ajatuksia siitä kaikesta, mikä aiheuttaa ahdistusta, paniikkia ja syyllisyyden tunnetta. Tarkoituksenani on herättää ajatuksia totuudesta – tämänhetkisestä tilanteesta. Voimme luetella loputtoman listan asioita, jotka tuhoavat maailmaa tällä hetkellä ja jotka olemme teoillamme aiheuttaneet. Tai voimme jokainen miettiä omien tekojemme merkitystä ja pyrkiä parantamaan toimintaamme.
Anni Ropponen
Vitsanen 