Taidemuseo Amos Rex avattiin viime vuoden syksyllä, ja sen ensimmäisestä näyttelystä vastasi japanilainen taidekollektiivi teamLab. Näyttely oli digitaalisten taideteosten taivas, jossa katsojasta tuli osa teosta, vuorovaikutuksen kautta. Yhdessä huoneessa käden asettaminen seinälle sai kukat kukkimaan, ja toisessa tuntui kuin olisi merenrannassa tai kuuluisassa Hokusain (1760-1849) Kanagawan suuri aalto –maalauksessa. Tänä keväänä Amos Rex ottaa askeleen menneisyyteen esitellessään ensimmäisenä Suomessa surrealistisen taidemaalari René Magritten (1898-1967) teoksia.
Astuessani näyttelyyn haistoin ensimmäisenä tutun tuoreen puun tuoksun, joka oli tullut minulle tutuksi jo ensi vierailultani Amos Rexiin. Koko museon näyttelytilojen lattia on tehty pienistä puupölkyistä, joka on saanut inspiraatiota vanhoista pajalattioista. Näyttely seuraa René Magritten vuonna 1938 pitämän Elämänviiva-luennon piirteitä. Luento oli ensimmäinen kerta, kun taiteilija avautui teostensa työstämisestä ja merkityksestä. Näyttelyssä on esillä teoksia aina Magritten uran alkuvuosista viimeisiin vuosiin saakka.
Itse olen suuri surrealismin ja etenkin taiteilija Salvador Dalin ystävä. Näyttelyyn astuessani huomasin heti yhtäläisyyksiä näiden kahden surrealistin välillä. Surrealismi syntyi 1900-luvun alussa Ranskassa. Se näkyy eniten kuvataiteessa sekä kirjallisuudessa. Surrealistiset taiteilijat hakevat inspiraatiota teoksiinsa ihmisen alitajunnasta ja unista sekä kysymällä ihmisyyden perustavia kysymyksiä. Magritten teoksissa nähdään pilvissä istuva päärynä sekä esineiden valloittamia huoneita. Te, jotka olette lukeneet John Greenin kirjoja, löydätte näyttelystä iloisen yllätyksen. Minut se sai ainakin hymyilemään leveästi. Kirjasta Tähtiin kirjoitettu virhe tuttu vitsi löytyy myös roikkumasta näyttelyn seinältä: pieni piirros piipusta, joka ei olekaan piippu (Ceci n’est pas une Pipe). Tajuatko? Joko hymyilyttää?
René Magritten näyttely teki minuun vaikutuksen ja sai miettimään tarinoita teosten takana. Mistä Magritte oli saanut tämän idean? Nerokkaat, omasta mielestäni jopa huumorilla otettavat sekä filosofisesti mietityttävät teokset saivat nauramaan ja hymyilemään sekä pohtimaan ja kummastelemaan. Ja sekös tekee ihmiselle hyvää.
Vitsanen 