Vitsanen kertoi viime numerossa upouudesta Huhtihaasteesta, jossa toimittajat haastoivat itsensä tekemään hyvää. Lupauksia olikin monenlaisia – venyttelyä ja liikuntaa, ja toisaalta asioita, jotka paransivat mielen hyvinvointia.
Kuten toimittajia ja haasteita, myös toteutuksia oli erilaisia. Reeta päätti venytellä joka päivä, mutta lopulta muut kiireet veivät haasteelta voiton, ja hän tuli tehneeksi sitä ehkä kolmena ekana iltana. Ajatus haasteen takana on kuitenkin tärkein, ja tuossa oli kuitenkin kolme sellaista venyttelykertaa, joita ei olisi muuten tullut tehtyä.
Minun, Maisan, onnistumiseni ei ollut juurikaan hohdokkaampi. Valitsin haasteekseni päivittäisen kymmenen minuutin meditaatiotuokion. Ensimmäisenä päivänä olin toiveikas, vaikka oikean tekniikan löytämisessä kestikin jonkin aikaa – en tiennyt, pitääkö silmät kiinni vai auki, ja lopulta päädyin tuijottamaan vihreää pöytälamppuani hämmentyneenä puolet meditaatiosta. Kymmenen minuutin päähän asettamani hälytys tuntui lähestyvän todella hitaasti, mikä johtui varmaankin siitä, etten ole pitkään aikaan kokeillut olla ajattelematta yhtään mitään.
Toisen kerran meditoin huhtikuun neljäntenä päivänä. Silloin opin, ettei sitä kannata tehdä sängyssä, koska silloin alkaa helposti nukuttaa. (Kuka olisikaan arvannut?) Tällä kertaa otin taustalle meditaatiovideon, jossa lempeä ääni johdatti minut rauhalliseen tunnetilaan ja sitten takaisin todellisuuteen. Muistin meditoida myös huhtikuun viidentenä, ja silloin aloin jo saada jonkinlaista käsitystä siitä, miten homma toimii.
Tämän jälkeen haaste jäi kuitenkin vähemmälle huomiolle, ja meditoin enää kaksi kertaa koko kuukauden aikana: toisen kerran metrossa 11.4. (meinasin nukahtaa sinnekin) ja toisen kerran kaukojunassa järkyttävässä flunssassa viikkoa myöhemmin.
Tulin Huhtihaasteeni aikana siihen tulokseen, että melua vaimentavat kuulokkeet ovat erinomainen keksintö, mutta meditaatiokertojeni vähäisen määrän vuoksi en (ikävä kyllä) saavuttanut mitään suurempaa valaistumista. Se oli kuitenkin mukavaa, ja voisin kokeilla meditoida säännöllisen epäsäännöllisesti myöhemminkin. Joskus on hyvä vain olla ja elää stressaamatta liikaa siitä, mitä pitäisi tehdä tai olla jo tehnyt.
Huhtihaaste toi mukanaan myös onnistumistarinoita. Oona otti haasteekseen kävellä 10 000 askelta päivässä, ja arkista hyötyliikuntaa sekä tietoisia valintoja yhdistämällä se sujui sangen hyvin. Hurjan suurelta tuntuvasta numerosta huolimatta haaste on siis saavutettavissa. Ihan koulussakin tulee käveltyä ympäriinsä jo paljon, ja jos askelia tahtoo kerryttää lisää, kannattaa esimerkiksi jäädä bussista yhtä pysäkkiä aikaisemmin kuin normaalisti. Muita helppoja tapoja lisätä kävelyn määrää ovat mm. portaiden valitseminen ainaisen hissin sijaan.
Vitsanen 