Musiikki on kovalla ja Juulian kaverit tanssivat. Otto ja Niko heittelevät keittiössä pingispalloa olutkuppeihin. Heidän vieressään on monta Juulian kaveria, jotka seuraavat peliä intensiivisesti. Otto heittää pingispallon kuppiin ja muut hurraavat. Kaiuttimista alkaa soida Abban Dancing Queen ja Juulian kaverit hakevat hänet mukaan tanssilattialle. Juulia yrittää pysyä humaltuneiden ystäviensä vauhdissa mukana, jotka hyppivät ja kiljuvat laulun sanoja innoissaan. Juulian katse kohtaa Oton katseen. Juulia vetäytyy huoneen reunaan istumaan tuolille. Otto tulee hänen luokseen hieman huolestuneen näköisenä.
Juulia lähtee nopeasti kävelemään eteiseen. Hän menee eteisen peilin eteen ja katsoo itseään. Hän näyttää oudolta. Hiukset ovat sekaisin ja maskaraa on varissut poskille. Tuntuu kuin peilistä katsoisi joku muu kuin hän itse. Musiikki jyllää kovaa ja nuoria tanssii ja nauraa viereisessä huoneessa. Eräs tyttö vilkuttaa hänelle ja viittoo liittymään seuraansa. Joku poika lähestyy häntä, mutta Juulia väistää. Huoneisto tuntuu kutistuvan. Seinät tulevat Juuliaa vastaan, eikä hän pysty ajattelemaan. Hän lähtee juoksemaan ulko-ovesta rappukäytävään, ja sieltä pihalle. Juulia juoksee vähän matkaa, ja kääntyy katsomaan taakseen. Hän näkee jonkun miehen pinkovan hänen suuntaansa. Juulia juoksee lisää. Kadulla on vielä vähän soraa jäljellä talvesta, ja kivet raapivat jalkapohjia kivuliaasti. Viileä kevätilta tuntuu kylmältä Juulian kiitäessä nopeasti, ja viima tunkee ohuiden vaatteiden läpi.
Juulia saapuu rantaan ja pälyilee taakseen. Häntä seurannut poika näyttää jääneen jälkeen. Juulia huohottaa ja katsoo ympärilleen. Kostea hiekka puuduttaa arkoja jalkoja. Juulia kävelee rantaan, meriveteen asti. Sukat kastuvat kokonaan. Meri on tarpeeksi tyyni, jotta Juulia voi nähdä kuvajaisensa sen pinnasta. Vedestä häntä takaisin tuijottaa tuntematon ja vääristynyt tyttö. Tytön ilme on pelokas ja ahdistunut, kuin nurkkaan ajettu eläin.
Hän kuulee huohotuksen ääniä ja näkee jonkun vieraan pojan saapuvan rantaan. Aurinko on laskemassa, ja värjää taivaan tumman oranssiksi. Poika ehkä huutaa jotakin, mutta tyttö ei kuule, vaan lähtee juoksemaan. Hiekka tuntuu hidastavan juoksua, ja poika lähtee tytön perään. Tyttö juoksee rannalta pois tielle, ja tietä pitkin sillalle. Maailma pyörii tytön silmissä. Poika huomaa sillalle ajavan auton. Tyttö ei huomaa autoa. Kirkkaat ajovalot valaisevat kaksikon hetkeksi, ja salamannopeasti poika nappaa tytön tieltä katukäytävälle. Adrenaliini virtaa suonissa. Meri kohisee hiljaisesti taustalla.
Poika huokaisee syvään ja päästää tukahdutetun ähkäisyn. Hän rutistaa tytön tärisevää hentoa ruumista. Tytön silmissä palaa vihreänä jälkenä kuva auton kirkkaista etuvaloista, jotka olivat ilmestyneet paikalle kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Tyttö työntää poikaa pois. Poika vetäytyy kauemmaksi, mutta pitää tiukasti kiinni tytön kädestä.
Poika kaivaa puhelimen taskustaan. Taustakuvana on poika itse ja joku muu hahmo. Poika soittaa taksin. Aurinko laskee kokonaan, ja taivas alkaa tummua. Poika pistää takkinsa tytön harteille, ja selittää ääneen jotain. Ilma kylmenee, ja tähtiä tulee näkyviin. Tyttö kuulee vain lintujen viserryksen ja meren kohinan. Taksi saapuu vihdoin ja tyttö ja poika menevät sen kyytiin. Taksikuski katselee heitä hieman huolestuneena, ja kyselee heiltä jotain. Poika yrittää vastata rennosti. Tytön näkö on kuin sumentunut linssi, joka tarkentuu vain lähellä oleviin asioihin. Hänen pulssinsa on kiihtynyt, mutta rauhoittuu hiljalleen. Taksin penkit ovat tekonahkaa, ja sisällä haisee hennosti alkoholi ja tupakka, joiden hajua on kovasti yritetty peittää kolmella Wunderbaumilla, jotka roikkuvat ikkunoiden lapsilukoista sekä etupenkin taustapeilistä.
Taksi pysähtyy asuintalojen eteen. Poika maksaa matkan ja vetää tytön ulos taksista. Poika taluttaa tytön kerrostalon rappuun, ja ensimmäisen kerroksen käytävää pitkin. Tyttö tarkastelee käytävää ja lukee huoneistojen nimikylttejä. Vastaan tulee hieman humaltunut keski-ikäinen nainen, joka katsoo kaksikkoa hämmentyneesti mutta hymyilee ja toivottaa hauskaa iltaa. Poika kiittää ja vetää tytön toisen oven eteen. Oven nimikyltissä lukee Keiher. Nimi tuntuu tytöstä tutulta. Hän on aina ajatellut sen kuulostavan kivalta, ulkomaalaiselta mutta mukavan sointuvalta. Poika kaivaa avaimet taskustaan ja he astuvat sisään. Huoneisto tuoksuu vienosti vaniljalta, tytön lempituoksulta. Poika potkii kengät pois ja istuttaa tytön sohvalle, ja alkaa vetää tytön märkiä sukkia pois hänen jaloistaan. Jalat ovat jääkylmät ja hieman sinertävät. Poika sytyttää sohvan viereisen lukulampun, joka luo himmeää valoa pieneen huoneistoon. Seinillä on kuvia vaaleatukkaisesta tytöstä ja pojasta heidän ystäviensä kanssa. Tyttö vetää päälleen punaisen viltin. Viltin alta paljastuu nalle, jonka tassuihin on ommeltu sydän. Viltti on pehmeä, ja tyttö liu’uttaa käsiään sen pintaa pitkin. Kangas on kulunut mutta miellyttävä. Poika puhelee jotain rauhallisella äänellä, ja pistää television päälle. Sohva on pehmeä ja mukava.
Nalle tuo hänelle mieleen rakkaita muistoja. Tyttö muistaa miten nuorempana ihastui poikaystävänsä hieman vinoon hymyyn, ja miten poika osasi rauhoittaa hänet aina kun hän oli huolissaan. Poika kysyy mitä elokuvaa tyttö haluaisi katsoa. Hän valitsee Netflixistä elokuvaksi The Notebookin. Poika istuutuu tytön viereen. Tyttö antaa pojan laittaa kätensä hänen niskansa taakse. Elokuvan aikana poika puhelee tytölle rauhaisasti, ja näyttää puhelimestaan kuvia. Kuvissa on vinohymyinen poika ja vaaleahiuksinen tyttö, joka näyttää iloiselta. Kuvia vaaleahiuksisesta tytöstä on paljon, ja poika hymyilee niitä esitellessään. Kuvat kertovat pienen tarinan nuorista rakastavaisista. Tyttö hymyilee myös. Kuvien näyttämisen jälkeen poika lukee pitkän tekstipätkän jostakin vieraisperäisen kuuloisesta diagnoosista. Poika antaa tytölle peilin, ja peilistä tyttöä takaisin katselee kuvien iloinen vaaleahiuksinen Juulia.
kirjoittanut Tiija Kivi
Vitsanen 