Koulumme käytävät täyttyivät jälleen valkeisiin toogiin, riekaleisiin verkkareihin ja rapiseviin jätesäkkeihin, kun syyskuun yhdeksäntenä vietettiin perinteikästä Abi on jumala -päivää. Kuten aiempinakin vuosina, myös tällä kertaa vuositasoille annettuja pukeutumisohjeita noudatettiin suurella antaumuksella.
Vitsanen onnistui nappaamaan haastatteluun ainakin yhden edustajan jokaisesta ryhmästä – siis ensimmäisen vuosikurssin roskista, toisen vuosikurssin spurguista ja abiturienttien syvästi kunnioitetun ikäluokan jumalista. Heidän lausuntojensa kautta voimme perehtyä tarkemmin koulussamme päivän ajan selkeästi näkyneeseen yhteiskuntarakenteeseen.
Roskia edustivat haastattelussamme Kira Bergius ja Marella Honkaharju, jotka totesivat kysyttäessä, että roskana oleminen on “vähän erilaista kuin normaalisti”. Voimme varmasti kaikki olla asiasta samaa mieltä – kukapa ei olisi haaveillut siitä, että vaivalloisen vaatteiden valitsemisen sijaan voisi vetää jätesäkin niskaan ja olla kymmenessä sekunnissa valmis koulupäivään. Lisäksi Kira ja Marella kertoivat odottavansa ensi vuonna heidän osakseen lankeavan spurguuden sijaan vielä enemmän sitä, että abina he saavat viimein itse olla jumalia. Kaiken kaikkiaan roskana olemisen syvin olemus voidaan tiivistää Kiran lausuntoon: “Ei ees niin paha. Ihan hyvältä tuntuu.”
Spurgujen joukosta löysimme haastateltavaksi aiemmin ulkomaankirjeenvaihtajanamme toimineen, mutta nyttemmin spurgun elämäntyylin valinneen Marja Holman. Kysyimme, miltä hänestä tuntui olla spurgu, ja vastaus kuului: “No, onhan tää nyt aika rentouttavaa!” Asu oli kuulemma helppo saada aikaan, sillä Marja totesi: “Otin mun mukavimmat verkkarit, ja crocsit, joita nyt muutenkin käytän jatkuvasti, ja yöpaidan, joka sattui olemaan iskän vanha. Sit meiltä löyty tällästä teatteriväriä hampaisiin.” Marja olikin kiistatta yksi koulumme spurguisimmista ja upeimmista spurguista.
Päivän kohokohta olivat kuitenkin tuttuun tapaan pukuloistollaan koko koulua säväyttäneet jumalat. Lakanoiden sidontamenetelmistä syntyneistä opillisista eroista huolimatta kaikki onnistuivat pysymään täysissä pukeissa koko päivän, ja kun jumalalliset abit ryhmittyivät Kulttuurikeskuksen päivän teemaan sopivalle amfille yhteiskuvaa varten, lopputulos oli suorastaan häikäisevä.
Perinteisen lakanan lisäksi jotkut abeista löysivät erikoisempiakin tapoja toteuttaa omaa sisäistä jumaluuttaan. Yksi esimerkki tästä on Jódís Rannveigardóttirin asu, joka herätti sen nähneissä ihmisissä ihastusta (ja ehkä myös pelkoa).
“Olen pukeutunut muinaisnorjalaisen mytologian mukaan Loki Laufeysoniksi, niin kuin Marvel-elokuvista tunnettu Loki, mutta historiallisesti korrektimmin”, Jódís kertoi Vitsaselle, kun kysyimme hänen asustaan. “Alkuperäinen ideani oli, että tulisin Helinä [Hel, kuoleman jumalatar viikinkimytologiassa], joka on siis eräs Lokin tyttäristä. Sitten äitini kuitenkin sanoi minulle, että ainoa jumala mikä sinä voit olla on Loki. En tiedä pitäisikö se ottaa kohteliaisuutena vai ei.”
“[Äitini kommentin jälkeen] aloin kasaamaan tätä asua. Sain häneltä housut, ja leg wrapit tein itse. Muinaisnorjalaisia koruja ja nämä paidat minulla oli jo muutenkin, ja tein itse viitan. Se menee tähän mun vyötärön ympärille, koska se näyttää tosi urpolta mun olkapäillä. Ja sitten värjäsin hiukseni, koska ajattelin, että miksikäs ei! Olin kyllästynyt hiuksiini, ja ajattelin, että koska Loki on tulen jumala, hiukseni voisivat olla niin kuin tulta.”
Kysyimme Jódíkselta, tai siis ehkä ennemminkin Lokilta, onko hänellä jotakin viisasta sanottavaa tai elämänohjeita spurguille ja roskille. Loki antoi meille seuraavan lausunnon.
“Te voitte joko sytyttää tai olla sytyttämättä roskiksia tuleen, ja te voitte joko tehdä tai olla tekemättä Molotovin cocktaileja. Älkää unohtako ruokkia kahdeksanjalkaisia hevosianne, valtavia maailmankäärmeitänne ja tosi, tosi pelottavaa susipoikaanne.”
Lokin varoitus kävi toteen yllättävän nopeasti, sillä jumalaiseen päivään mahtui myös jännittäviä tapahtumia. Kesken päivän toisen oppitunnin C-käytävässä alkoi haista savulta. Palohälytystä ei kuulunut, eikä ongelmaa huomattu muualla koulun tiloissa, joten tilannetta ei koettu välittömänä uhkana, mutta tästä huolimatta monien luokkien opettajat päättivät evakuoida opetusryhmänsä koulun pihalle. Siellä meitä odotti tämä näky.
Hetken olimme jo ehtineet luulla, että koulu oli syttynyt tuleen abien tulikuuman olemuksen vuoksi, mutta paljastuikin, että kyseessä oli Espoon kaupungin talonmies hoitamassa koulumme kyljessä olevaa nurmikkoa. Savun haju johtui siitä, että hoitotoimenpiteet tapahtuivat pienikokoisella, otaksuttavasti kaasulla toimivalla liekinheittimellä. Tästä aiheutunut savu kulkeutui koulun ilmastointikanavaan ja aiheutti savun hajun leviämisen käytävälle ja luokkiin.
Minkäänlaiseen huoleen ei kuitenkaan ollut syytä, ja opiskelijat pääsivät palaamaan luokkiin nopeasti. Osassa niistä kuitenkin haisi niin pahalta, ettei opetusta niissä pystytty jatkamaan ennen kuin kolmannen oppitunnin alussa.
Kaiken kaikkiaan Abi on jumala -päivää voidaan pitää suurena menestyksenä. Näimme koulumme käytävillä ja luokkatiloissa monia suorastaan ikonisiksi luonnehdittavissa olevia asukokonaisuuksia, ja kaikilla oli hauskaa.
Teksti: Maisa Mattila
Kuvat: Oona Paloheimo (kaikki kuvat abeista/jumalista), Jódís Rannveigardóttir (kuva 2 / Marja), Maisa Mattila (kuvat roskista ja talonmiehestä)
Vitsanen 