Se: Toinen luku on Andrés Muschiettin ohjaama jatko-osa suuren menestyksen saavuttaneelle vuonna 2017 ensi-iltansa saaneelle elokuvalle Se. Stephen Kingin alkuperäinen romaani Se kertoo fiktiivisessä Derryn pikkukaupungissa asustavien ystävysten, ”Häviäjien kerhon”, taistelusta ihmisiä syövää muodonmuuttajaolentoa, Sitä, vastaan. Toinen luku tuo valkokankaille kahteen osioon jaetun romaanin jälkimmäisen osan ja jatkaa tarinaa 27 vuotta ensimmäisen osan tapahtumien jälkeen. Tällä kertaa Häviäjät ovat aikuisia, ja he joutuvat jälleen kerran palaamaan Derryn kaupunkiin kohtaamaan lapsuuden traumansa, kun ainoa Derryyn jäänyt Häviäjä, Mike Hanlon, tajuaa Sen heränneen jälleen kerran terrorisoimaan kaupungin asukkaita.
Ensinnäkin minun on sanottava, että odotin todella Toisen luvun näkemistä. Ensimmäinen osa oli täynnä erinomaisia roolisuorituksia, hyvää ohjaus- ja kuvaustyötä, ja ennen kaikkea se oli onnistunut kaappaamaan romaanin hengen – ainakin pääosin. Kun kuulin, että sama tiimi ottaisi haltuunsa myös jatko-osan tuottamisen, olin enemmän kuin innoissani. Miltei 30 Stephen Kingin romaania lukeneena ja lukuisia elokuvaversioita nähneenä voisin sanoa olevani jonkin tason ekspertti siinä, miten King-filmatisointi tehdään oikein. Helppo tehtävä se ei selvästi ole, koska todellisen hyviä King-filmatisointeja on vain kourallinen. Eikä Se: Toinen luku ole yksi niistä.
Toinen luku tehtiin järkälemäisellä budjetilla ottaen huomioon sen statuksen kauhuelokuvana, jotka tuotetaan yleensä pienillä budjeteilla voittojen takaamiseksi. Isommalla rahamäärällä ei kuitenkaan ole ainakaan tämän elokuvan kohdalla mitään korrelaatiota parempaan laatuun. Lopputulos on kolmetuntinen laahaava monoliitti, jota en erehdyksessäkään kuvailisi kauhuksi. Elokuvalla on aluksi niin hirveä kiire saada Häviäjät takaisin Derryyn, että kenenkään hahmon luonteen osalta ole luvassa mitään syvennystä. Elokuva odottaa yleisön vain hyväksyvän heidän olevan 27 vuotta myöhemmin täysin samoja ihmisiä kuin lapsinakin. Kiirehdityn alun jälkeen elokuva muuttuu järjettömäksi sarjaksi itseään toistavia kohtauksia, joissa jokainen Häviäjä kohtaa vuorollaan pahimman pelkonsa jonkin äänekkään erikoistehostesäikäytyksen muodossa. Loppu lähinnä pitkästyttää. Elokuvateatterin penkissä istuminen toi mieleen jonkun toisen pelaaman videopelin sivusta seuraamisen.
Kaiken kaikkiaan Se: Toinen luku on pettymys. Erinomaisista näyttelijävalinnoista ja roolisuorituksista huolimatta elokuvan draama jää latteaksi ja pelko olemattomaksi. Takaumat hahmojen lapsuuteen tuntuvat erityisen turhilta, kun elokuvalla on ilman niitäkin jo niin mielettömästi pituutta. Bill Denbroughin ja Beverly Marshin rooleissa James McAvoy ja Jessica Chastain tekevät erinomaisina näyttelijöinä parhaansa heille annetulla materiaalilla ja onnistuvat pääosin kannattelemaan elokuvaa katsottavalla tasolla, mutta keskinkertaisesta käsikirjoituksesta ei päästä yli eikä ympäri. Näyttelijäkaartin vakuuttavimman suorituksen tekee komediarooleistaan tunnettu Bill Hader, joka on televisiosarja Barryn ja nyt Sen myötä osoittautunut ensiluokkaiseksi draamanäyttelijäksi. Kaikista negatiivisista huomioistani huolimatta minun täytyy myöntää, että pieni hymykin huulillani elokuvateatterin penkissä kävi, kun näin Kingin, kauhun kuninkaan itsensä, pienessä cameoroolissa kaupan myyjänä. Sekään ei tosin riitä muuttamaan sitä faktaa, että Se: Toinen luku on varsin kehno elokuva.
Se: Toinen luku saa minun puolestani arvosanan 2/5
Riku Mentula
Vitsanen 