On aamu ja nousen ylös sängystä. Tänään alkaa taas sama rumba nimeltä etäkoulupäivä. Ensin yritän maanitella itseni avaamaan kirjan ja seuraamaan opetusta tarkasti. Siitä ei kuitenkaan tule mitään, koska yöunet menivät suurimmaksi osaksi läksyjen tekemiseen. Itselläni ei varsinkaan ole motivaatiota yrittää vääntää ruotsin sanoja tai kielioppia aamulla. Myös kaikki lauseen käännökset ovat aamulla tuskaa, kun juuri ja juuri jaksaa pitää silmät auki.
On kiva, kun saa opiskella kotona, mutta työtaakka on vaan järjettömän suuri. Sosiaalisia suhteita myös kaipaa, eikä se tunnu samalta, jos saa skypen välityksellä jutella kaverin kanssa verrattuna siihen, että pystyisit näkemään toisen face to face. Suhteita on kuitenkin tärkeää pitää elossa, jotta jaksaa karanteenin aikana.
Tunnit menevät yllättävän nopeasti. Yhtäkkiä on jo lounastauko ja voi hetkeksi hengähtää. Seuraavalla tunnilla olisi geenitekniikkaa, ihanaa, mutta siihenkin tarvitaan aivoja, jotta pysyisi opettajan tahdissa. Tunnit ovat kuitenkin ainakin minusta niin mielenkiintoisia, että niitä voisi kuunnella loputtomasti. Tunnilla puhumme jalostamisesta ja kaikesta muusta DNA:han ja RNA:han liittyvistä asioista. Tunnin jälkeen aivot ovat aivan puhki, mutta vielä pitäisi jaksaa matikkaa.
Matikan tunnilla väsymys alkaa painamaan. Aivot eivät jaksa ajatella ja tekisi mieli mennä vaan nukkumaan ja nukkua loputtomasti. Itse laitan hetkeksi silmät kiinni ja kuuntelen opetusta. Yhtäkkiä avaan silmäni ja tajuan nukahtaneeni. Olen nukkunut matikan tunnilta 15 minuuttia ja kaikki hyödyllinen on käyty jo läpi. Alan tekemään tehtäviä, mutta eivät ne mitenkään onnistu, koska en kuunnellut opetusta.
Matikan tunnin jälkeen koulu on lopulta ohi. Ajattelen mielessäni, että nyt voin mennä nukkumaan, mutta muistankin, että ne läksyt pitää vielä saada tehtyä. Sorrun kuitenkin pienille päiväunille. Päiväunien jälkeen päätän mennä kävelylle, koska muuten aivot eivät voi mitenkään toimia. Tämän jälkeen alkaa läksyrumba.
Ainakin mulle on tärkeää, että saa myös omaa aikaa. Tämän takia tykkään mennä kävelemään metsään ja vaan istumaan. Voin istua paikallani tunnin ja vaan ajatella omia ajatuksia. Se auttaa siihen varsinkin, jos on saanut tarpeekseen vanhemmistaan. Jos stressaat vaikka kokeista, on hyvä mennä jonnekin, jossa voit olla yksin. Siellä laita silmät kiinni ja kuuntele lintujen laulua. Se on todella terapeuttista.
Kaikilla on kuitenkin omat näkemyksensä etäopiskelusta. Minusta se on ihan ok, mutta kavereita on kova ikävä. Perheellämme on Mustiossa mökki, ja joskus tekee hyvää, kun saa mennä mökille ja vaan olla. Silloin laitetaan kaikki koulukirjat pois ja vaan ollaan. Kohta koulu on ohi ja pääsemme kesälaitumille. Tsempataan vielä seuraava viikko, niin olemme kesälomalla nopeammin kuin huomaammekaan. Muistakaamme kaikki levätä lomalla ja pitää hauskaa. Abit alkavat valmistautua ensimmäisiin yo-kokeisiin, mutta lepo on silti tärkeää. Kesän aikana saa nollata ajatukset, jotta yo-kokeisiin lukeminen menisi hyvin. Oikein hyvää kesää ja muistakaamme pitää huoli itsestämme ja läheisistä!
Eeva Ylikoski
Vitsanen 