Pääkirjoitus: Syksyn sävel

“Nyt on lokakuu ja minusta näkee sen.”

Vaikka kouluvuotta on takana vasta yhden jakson verran, minusta tuntuu jo siltä, että olisimme voineet olla täällä koulussa jo ainakin puoli vuotta. Kuuntelin tässä koeviikon päätteeksi omaksi ilokseni Juice Leskisen vanhoja klassikoita ja totesin, että nämähän laulut sopivat hyvin syksyyn. 

Oli ihminen sitten suuri Juicen musiikin ystävä tai ei, onhan pakko myöntää, että hänen sanoituksissaan toistuvat ilakoinnin ja huumorin lisäksi myös monet elämän syvimmistä ja vaikeimmista asioista – rakkaus, menetys ja murhe. 

Syksyn päivien vain pimentyessä on liian helppoa menettää uskonsa ihmiseen. Ainakin tässä maailman uutisia seuratessa tulee nykyään usein sellainen tunne, että elämä on vain kuolemista. Monia meistä lukiolaisista mietityttää oma tulevaisuus, ja tilannetta tuskin auttaa sekään, että juuri kakkosjakso taitaa olla usein sitä vuoden kiireisintä aikaa, kun yritetään suorittaa mahdollisimman paljon kursseja pois alta ennen kevättä. 

Kaiken tämän kiireen keskellä emme kuitenkaan saisi unohtaa omia tarpeitamme. Joskus elämässä tulee vastaan niin isoja asioita, että niiden ratkaiseminen vaatii paljon ajattelua ja omaa aikaa. Jos pitää levätä, sitten pitää levätä. Ei kaiken aina tarvitse olla täydellistä. Yritetään kaikki selvitä yhdessä tämän pimeyden halki ja etsitään myös niitä hetkiä, jotka näyttävät meille elämän ilot – onhan syksyssä niin paljon muutakin kuin pelkkää hämärää. Eikä koskaan unohdeta, että kukaan meistä ei ole täällä aivan yksin. 

Vitsanen toivoo kaikille hyvää syksyä ja haluaisi vielä muistuttaa kaikille asiasta kiinnostuneille, että otamme mielellämme toimitukseemme mukaan myös uusia ykkösiä. 

Lauri Mentula, päätoimittaja